Piirilääkäri Bergin talo on korjattu pieteetillä
Keskipohjanmaa 24.12.1976
Arkkitehti Stenman perheineen asuu nyt siinä
Tummanvihreä talo Pormestarinkadun ja Isonkadun kulmauksessa odottaa uudistuneena joulua. Sen kulmahuoneesta saattaa kaikessa rauhassa katsella Raatihuoneen edessä seisovaa valaistua joulukuusta iltaisin, kun liikenne kaduilla aikaa hiljentyä, kun luminen kaupunkimaisema on tunnelmallinen ja syvän sininen.
Talo on rakennettu viime vuosisadan alussa, tarkemmin sanottuna 1821. Sen historiasta kerrottakoon, että rakennuttaja ja ensimmäinen asukas oli Tukholmasta tänne siirtynyt lääket. tri Sven Erik Berg, joka valittiin kaupunginlääkäriksi ja toimi myöhemmin myös piirilääkärinä.
Tri Berg vaikutti Kokkolassa - ja ilmeisesti myös asui tässä talossa - kuolemaansa saakka v. 1854. Nuoruutensa kukoistuksen jälkeen talo luonnollisesti vähitellen vanheni, omistajat vaihtuivat, ennen Stenmaneja sen omisti viimeksi Räbbin suku. Se oli jo pitkään elänyt hiljaiseloa, lopulta miltei kokonaan nukahtanut ruususen uneen.
Mutta tuli prinssi joka herätti sen. Prinssin osaa näytteli tässä tapauksessa arkkitehti Nils-Erik Stenman ja hänen perheensä. Nyt talo on todella herännyt uuteen kukoistukseen, mutta heräämisen edellytyksenä on tässäkin tapauksessa ollut rakkaus: kärsivällinen, pitkämielinen, mitään vaivaa kaihtamaton rakkaus.
Arkkitehti Stenman myöntää auliisti, että talon ostoon johti ennen muuta se, että hän katselee kaupunkia "sillä silmällä". On jo kauan katsellut. Siis tunne, jota hyvällä syyllä voidaan sanoa myös rakkaudeksi. Sen vastakohta on viha kaikkea vanhaa kohtaan. "Joka vihaa vanhaa, se ei onnistu korjauksessa" sanovat tutkija Elias Härö ja arkkitehti Panu Kaila tunnustusta ja huomiota saaneessa kirjasessaan ‘Pohjalainen talo’. Arkkitehti Nils-Erik Stenman yhtyy, paljolti heidän mielipiteisiinsä, he ovat keskustelleet paljon niistä yhdessäkin.
- Ei vanhan korjaukseen kannata lähteä siinä mielessä että siitä tekisi täysin uudenlaisen. Mitä enemmän jo olemassaolevasta voidaan hyväksyä sen parempi, muuttaminen näet maksaa enemmän kuin korjaaminen. Vanhan talon tulee korjauksen jälkeenkin olla vanha talo eikä epäonnistunut uudisrakennuksen jäljitelmä. Eikä ihan pikkutarkkuuksiin kannata mennä. Minulla oli täällä aluksi nuori mies, joka teki töitä vatupassin kanssa, hyvin tarkasti. Oli pakko sanoa hänelle, että kuule jätä se vatupassi kokonaan kotiin, kertoo arkkitehti Stenman.
Ei kannata myöskään lähteä kovin paljon muuttamaan kantavia rakenteita, huonetilat tulisi hyväksyä suurin piirtein sellaisina kuin ne ovat alkujaan olleet.
Tässä talossa on oikeastaan vain yhtä väliseinää muutettu, sitäkin siten että se on tullut alkuperäiselle paikalleen. Täten saatiin lisätilaa vanhasta eteisestä muodostettuun keittiöön sekä peseytymistiloihin. Myös yläkertaan johtaville portaille täytyi puhkaista uusi aukko. Entinen avovintti on nyt oleskelu- ja askartelutilana, ja talon päädyissä olevat vanhat vinttikamarit läpi vuoden asuttavia, mainioita esim. vieraskamareina. Vinttitilaan on sijoitettu myös sauna. Lämmöneristys sijaitsee nyt vesikaton alla.
Entinen vintti on kerrassaan reilua ja mukavaa tilaa. Räystäitten lähellä katto on tosin matalalla, mutta pienille se on täysin käyttökelpoista tilaa: siellä sijaitsevat heidän leikkikalunsa, kolmipyöränsä ja keinunsa, joiden ääressä he viihtyvät. Siellä on myös pyöreä pöytä ja. sohvaryhmä aikuisille television katselua ja musiikin kuuntelua varten.
Kun tuon pyöreän pöydän ympärillä juomme iltakahvia ja katselemme talon korjausvaiheista tehtyä diakuvaa, tulee selvääkin selvemmin esille se, miten paljon tuota kärsivällistä ja pitkäjännitteistä rakkautta on tarvittu. Masentavin vaihe oli varmaankin alussa, jolloin rakenteet oli revitty auki ja moskat vedetty esiin: kaikkiaan 24 autokuormallista pelkkää moskaa ajettiin täältä pois! Se oli työvaihe, jossa olisi tarvittu kaasunaamaria, sen virkaa sai tehdä suun eteen solmittu pölyliina.
Moskan ohella jäi suuret läjät erilaista puutavaraa, pääasiassa vanhaa. Se pilkottiin ja laitettiin puulatoon, niin että nyt riittää talon kaakeliuuneihin moneksi vuodeksi värkkiä iltaprasuja varten.
Talon korjaaminen otti aikaa kaikkiaan 2 vuotta 3 kk. Koko aikaa ei kuitenkaan käytetty täysitehoisesti vaan korjausmiehet työskentelivät välillä muuallakin. Arkkitehti Stenman arvelee että täydellä teholla työskennellen korjaukseen olisi 2-3 mieheltä mennyt vuosi.
- Talon sisäpuolinen pinta - jos niin voi sanoa - oli huonossa kunnossa. Kaikki lattiat revittiin auki ja seinät paljastettiin hirsikertaan asti - ainakin kaksisataa tapettikerrosta muuten. Monia kauniitakin malleja mutta niin kuluneita ettei niitä voinut ruveta säästelemään.
Säilyneen lattiatäytteen lisäksi alusta tehtiin lämmönpitäväksi styroksilla. Entiset lattialankut voitiin käyttää kaikkialla paitsi yhdessä huoneessa. Samoin katot, jotka hiekkapuhallettiin niin että ne nyt jokaisessa huoneessa ovat leveistä laudoista maalaamatonta puuta, aitoa ja lämmintä puun väriä, sellaista jonka aika on jo punertavaksi patinoinut.
Seiniin hirsikerroksen päälle laitettiin ensin tervapahvi, sitten 12,5 sm:n kerros vuorivillaa. 35 cm:n paksuinen vuorivillakerros tuli myös vesikaton alle, niin että talo on nyt kauttaaltaan puettu kylmää eristävään vuorivillaturkkiin. Vuorivillan päällä on muovikelmu ja sitten pintalevy, useimmissa huoneissa lasikuitutapetti päällimmäisenä.
Paitsi katoissa ja lattioissa on puunväri runsaana näkyvissä keittiökalusteissa. Keittiö näyttää mukavalta ja kodikkaalta ja samalla tehokkaalta kaikkine nykyaikaisine välineineen.
Kokonaan puunvärinen on yläkerran oleskelutila ja sauna, joissa seinät ja katot ovat ponttilautaa "eikä suinkaan parasta lajia" huomauttaa arkkitehti Stenman. Ne on käsitelty valkoisella kyllästysaineella. Mäntylattia on lakattu.
Kysymykseen saatiinko työhön Arava-lainaa tai muuta tukea arkkitehti Stenman vastaa:
- Ei penniäkään. Olemme juuri niitä väliinputoajia joiden tulot ovat liian suuret kaikenlaisia tukitoimia ajatellen, mutta liian pienet omavaraiseen rakentamiseen. Pankki on kyllä suhtautunut mukavasti ja ymmärtämyksellä, ainoa vain että korkoa on 10 % ja että takaisinmaksuaika - 10 vuotta - alkaa melkein siinä samassa kun työtkin on tehty.
Entäpä tuo vanha kysymys: tuleeko vanhan korjaaminen halvemmaksi vai kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen? Arkkitehti Stenman vastaa:
- Riippuu kokonaan siitä miten sen tekee ja miten sen tekee ja millaisia materiaaleja käyttää. Sekä myös siitä, kuinka paljon itsellä on mahdollisuus tehdä töitä.
Kun talon rakentamiseen lähdetään on yleensä niin että huonekalut ovat vuorossa viimeisinä:
- Meillä ei siinä asiassa ollut mitään pulmaa: ei yksinkertaisesti ollut rahaa. Kaikki huonekalumme ovat suurin piirtein huutokaupoista ostettuja tai perittyjä, joka tapauksessa vanhoja, vain kulmahuoneen nahkakalusto on uusi, sanoo arkkitehti Stenman.
Tuota syytä mitenkään väheksymättä voidaan tietysti myös kysyä, eivätkö juuri vanhat huonekalut olekin täällä kotonaan. Kaunislinjaisia puusohvia, iäkkäitä runsaankokoisia pöytiä kertomassa ajasta, jolloin pöydän ympärillä istuttiin kauan, jolloin ruuan parissa ja hyvien ystävien seurassa viihdyttiin toisin kuin nyt. Suoraselkäisiä pehmustettuja tuoleja, korkeapäätyiset parisängyt viime vuosisadan mallia, talon edellisten asukkaitten kalustoon kuulunut korkea piironki kunniapaikalla ruokailuhuoneessa.
Stenmanit kertovat että talon suojattu piha muodostaa aivan ihanteellisen ulkoilutilan lapsille, siitä on jo kokemuksia viime kesältä:
- Se on niin suojattu tuulilta, että jo toukokuussa kun muut vielä liikkuivat hyvin suojattuina takkeihin ja lakkeihin puettuina, meidän pihalla tarkeni ihan kelteisillään. Kun kadulle johtava portti on kiinni se on myös turvallinen oleskelupaikka, joka puolelta ympäröity rakennuksilla tai aidoilla. On valtava ero tämän omakotitalon laajan nurmipihan ja edellisen asuntomme asvalttipihan kanssa: asuimme näet keskellä kaupunkia kuudennessa kerroksessa, pihalla ei käytännöllisesti katsoen ollut tilaa muuta kuin autoja varten. Sai siinä katsoa, mihin lapsen kanssa voisi mennä.
Stenmanit ovat asuneet tätä ennen viisi vuotta Pietarsaaressa. Rouva Brit Stenman on ammatiltaan lääkäri. Hän on syntynyt Norjassa ja valmistunut ammattiinsa Keski-Euroopassa, kuten Nils-Erik Stenmankin. He tapasivat toisensa Sveitsissä.
- Pietarsaaressa asuessamme vaimoni työskenteli Malmin sairaalassa. Pietarsaaressahan ei käytännöllisesti katsoen tarvitse välttämättä suomenkieltä lainkaan mutta täällä, on toisin. Sen vuoden aikana, jonka nyt olemme olleet Kokkolassa, hän on oppinut enemmän suomea kuin koko aikana Pietarsaaressa, sanoo aviomies.
Tällä hetkellä lääket. lis. Brit Stenman toimii Keski-Pohjanmaan Keskussairaalan henkilökuntalääkärinä sekä Pietarsaaressa Malmin sairaalassa samassa tehtävässä, siellä on kuitenkin vastaanotto vain kerran viikossa. Lisäksi hän on avannut äskettäin oman praktiikan Slotten talossa.
Lapset 2,5 v. Anne Nikoline ja 1 v. Märta Elisabeth eivät vielä osaa pahemmin kiittää kuin moittiakaan uutta kotiaan, mutta pienten jalkojen kopina ja silloin tällöin kuuluvat kiljahdukset kertovat että ihanasti on tilaa leikkiä ja temmeltää.
Talon rouva, Brit Stenman myös täysin hyväksynyt miehen rakkauden vanhan kaupungin taloihin, erityisesti tähän taloon - muutenhan ei voi ollakaan. Yhdessähän koteja asutaan ja rakennetaan. Hänen entisessä kodissaan Trondhemin lähellä käydään pari-kolme kertaa vuodessa.
Stenmanien talosta puuttuu oikeastaan enää vain katupeili, mutta sekin on jo luvissa.
Eipä silti: näköalat kadulle ovat kyllä muutenkin selvät ja hyvät, se vain muuten mukavasti tuntuisi kuuluvan tällaiseen ympäristöön.
A.W.
Kuvatekstit:
Entinen asumaton vintti tarjoaa nyt vapaata ja reilua oleskelutilaa sekä lapsille että aikuisille. Siellä viihdytään varsinkin illoin ennen nukkumaanmenoa. Bettan keinuu.
Kulmahuone on perheenemännän työhuone ja kirjasto. Siinä on neljä suurta ikkunaa ja kalusto ajatonta nahkaa. Koko perhe vas. Nils-Erik, Brit, Märta Elisabeth eli Bettan sekä Anne Nikoline, jota Kiineksi kutsutaan.
Talo Pormestarinkadun ja Isonkadun kulmassa on kookas. Stenmanit itse asuvat Isonkadun puoleisessa siivessä, jossa on asumistilaa 118 neliömetriä. Pormestarinkadun puoleiset huoneet on vuokrattu pois.
Talon emäntä, lääket. lis. Brit Stenman keittiössään, jonka kalusteet ovat maalaamattoman puun kauniita sävyjä.
Näkymä emännän työhuoneen ovelta ruokasalin oleskeluhuoneen läpi ulottuu aina makuuhuoneeseen saakka - läpi talon. Etualalla norjalainen pöytä, jossa on niin monta lisälevyä ja niin monet jalat että se voidaan tarvittaessa saada kasvamaan ainakin 24 henkilön ruokapöydäksi. Vanha perintöhuonekalu sekin.
Stenmanien talossa on monta käyttökelpoista kaakeliuunia, tämä jugend-tyylinen kirjastohuoneen uuni niistä kauneimpia. - Kiine lämmittelee prasun paisteella.