Muistelmia vanhasta kirjastosta

Kokkola 7.9.1977

Kokkolassa vietetään tänään, syyskuun 7 pnä, kirjaston 100-vuotisjuhlaa, mutta oikeastaan voidaan yhtä hyvin viettää kirjaston 177-vuotisjuhlaa, jos niin sovitaan.

Kun Kokkolan lukuseura - Läsesällskapet i Gamlakarleby - perustettiin kesäkuussa 1800, olivat mukana sellaiset arvohenkilöt kuin rovasti Anders Chydenius, pormestari Anders Söderlund, raatimies, laivanvarustaja ja suurliikemies Anders Roos, laivanvarustaja Nils Rahm, kauppiaat Joachim Donner ja Jan Riska, tullitarkastaja Chr. Hjertman, apteekkari Gustaf Libeck, - heitä oli kaikkiaan 23 henkilöä. He perustivat eräänlaisen osuuskunnan kirjojen hankkimista varten, ja tuon ajan olosuhteet tuntien tuntuu varsin luonnolliselta, että heidän valitsemiensa kirjojen painopiste kallistui vahvasti vieraita maita, tutkimusmatkoja, yleensä maantieteellistä aineistoa koskevaksi. Myös historia ja elämäkerrat tuntuivat sangen suuresti intreseeraavan herroja. Napoleon henkilönä ja Napoleonin sodat sekä Ranskan vallankumous olivat niitä aiheita, joita koskevia moniosaisia teossarjoja tilattiin ja luettiin. Kirjoja tilattiin vuosittain lisää niin että niitä vuosisadan lopulla oli toistatuhatta nidettä. Kirjastonhoitajina toimivat pormestari Söderlund ja hänen muutettuaan pois paikkakunnalta apteekkari Libeck, Kokkolan ensimmäisen sairaalan lahjoittaja.

Lukuseuran kirjoja lainattiin muillekin kuin seuran jäsenille. Kuinka laajaa tämä toiminta oli, siitä ei ole jäänyt tietoa. Joka tapauksessa lukuseuran säännöissä on pykälä, jossa sanotaan: "Myös muut kuin omistajat saavat lainata kirjoja. Se, joka tahtoo näitä kirjoja lukea, antaa pantiksi kirjan arvoa vastaavan rahamäärän ja maksaa lukupalkkion, joka on 8:s osa sen arvosta". Näin ollen lukuseuran kirjastoa voidaan pitää suorana edeltäjänä meidän päiviemme kaupunginkirjastolle. Lukuseuran kirjoja ovat lainanneet sellaiset herrat kuin Zachris Topelius tuolta naapurikaupungista, sekä Johan Wilhelm Snellman, joko ylioppilasaikanaan oleskeli täällä pitkiä aikoja sukulaisensa luona. Vähemmän tunnettujen henkilöiden lainoista ei ole tietoa. Voidaan olettaa kaupungissa olleen hyvin paljon sellaista väkeä - kauppiaita, käsityöläisiä, opettajia, virkamiehiä, opiskelijoita - jotka pystyivät maksamaan sekä pantin että lukupalkkion ja siten käyttämään kirjastoa hyväkseen, mutta pienituloiset ihmiset, palvelusväki, merimiehet, kauppapalvelijat, tuskin siihen pystyivät.

Lukuseura hankki vain ruotsin- ja tanskankielisiä kirjoja, jotka monia vaiheita läpikäytyään ovat ihmeellisellä tavalla pelastuneet tuholta ja säilyneet tallella. Kauniisiin, kullalla koristettuihin vasikannahkakansiin sidottuina ne tänä päivänä uudessa kirjastotalossa kertovat meille Kokkolan entisten silmäntekevien lukuharrastuksesta ja hyvästä kirjallisesta mausta.

Lukuseuran kirjaston käyttö kärsi viime vuosisadalla sensuuritoimenpiteitten takia, ja supistui vähitellen vain pientä piiriä koskevaksi kunnes joutui kokonaan unohduksiin.

Vuonna 1876 Kokkolaan perustettiin uusi kirjasto, ja tällä kertaa Kansanvalistusseuran tähtien alla. Nytkin olivat kirjastoa perustamassa kaupungin porvariston ja virkamiesten parhaimmiston edustajat: tosin ei pöytäkirjoja enempää kuin jäsenluetteloitakaan ole säilynyt aivan ensimmäisiltä vuosilta, mutta 9 vuotta myöhemmin v. 1885 olivat jäseniksi kirjoittautuneet mm. W. Alftan, laivanvarustaja A. Björkman, kauppias Alf Björklund, kauppias Carl Donner ja puolisonsa Betty, lyseon lehtori A. Ebeling, laivanvarustajat Gustaf Forsen, G. Lithen sekä puolisonsa Rosa, pormestari M. Jaatinen, kauppias Anna Lassander ym. Huomataan että mukana on nyt myös naisia.

Kirjat hankittiin nähtävästi pääasiassa viinarahoilla. Talteen on jäänyt selvä merkintä siitä, että maistraatti päätti v. 1875 luovuttaa kaupungille vuodelta 1873 tulevan paloviinaveron kirjojen ostamista varten kaupungin kansankirjastoon.

Tämän nerokkaan ehdotuksen paloviinaveron käytöstä oli tehnyt lyseon lehtori eli kollega Ebeling, joka lienee ollut johtavana sieluna kirjastoa perustettaessa. Paloviinaveron tuotto oli vuosittain n. 300 mk kun taas seuran jäsenmaksuilla saatiin kokoon suunnilleen 50 mk. Kirjojen lainaaminen maksoi aluksi 5 penniä kirjalta, sitä sai pitää 2 viikkoa. Lainaaminen on ollut maksutonta vuodesta 1928 alkaen, sakkomaksu, joka aluksi oli 10 penniä, on vaihdellut rahanarvon mukaan mutta on edelleen voimassa.

Kansanvalistusseura tarjosi myöhemmin kirjastoa kaupungille, joka ottikin sen haltuunsa v. 1898.

Kirjasto lähti liikkeelle ruotsinkielisellä kirjallisuudella, mutta huomionarvoinen seikka on, että lukusaliin tilattiin heti myös kaksi suomenkielistä lehteä: Suomen Kuvalehti ja Kyläkirjasto. Ainakin jo vuodesta 1904 on kirjastosta lainattu myös suomenkielisiä kirjoja. Molemmat osastot kasvoivat hitaasti mutta varmasti, suomenkielinen oli kuitenkin pitkään huomattavasti suppeampi kirjamäärältään. Vuonna 1920 suomen- ja ruotsinkielinen kirjasto erotettiin toisistaan. Sodan aikana kirjaston huoneisto oli pakkoluovutettuna sotilaallisiin tarkoituksiin pitkät ajat joten se saattoi toimia vain ajoittain. vuoden 1942 valtionapua 15.000 mk ei saatu.

Sodanjälkeiset vuodet muodostuivat Kokkolan kirjastolle hyvin merkityksellisiksi: suomen- ja ruotsinkielinen osasto yhdistettiin 1947, ja kirjastonhoitajan virka tuli päätoimiseksi 1949. Kirjastoa alettiin kehittää kirjastoneuvos Helle Kannilan v. 1947 tekemän tarkastuskäynnin jälkeen, jolloin hän oli kiinnittänyt huomiota mm. käsikirjaston puutteellisuuteen, määrärahojen riittämättömyyteen, sekä ennen muuta ahtaisiin tiloihin. Kirjastotalon pinta-ala oli yht. 178,2 m2. - Pienempiä parannuksia saatiinkin aikaan: mm. lastenkirjasto muutti tämän vuosikymmenen alussa Torikadun varteen, mutta uutta tilavampaa kirjastotaloa on saatu odottaa tähän saakka, eli suunnilleen kolme vuosikymmentä. Hankkeet sen saamiseksi alkoivat kohta Helle Kannilan kirjeen saavuttua.

Kansanvalistusseuran tähtien alla liikkeelle lähteneen kirjaston vaiheet liittyvät miltei koko satavuotiskaudella yhteen ja samaan taloon: kuuluisan italialaisen arkkitehdin Charles Bassin piirustusten mukaan vuoden tienoilla rakennettuun pedagogion rehtorin asuntoon, eli siihen kaunispiirteiseen kivitaloon, joka on museon vieressä ja joka tähän saakka on kokkolalaisille merkinnyt samaa kuin kirjasto. Wasabladetissa tammikuussa 1876 julkaistusta uutisesta voidaan päätellä, että juuri tuossa talossa avattiin sanottuun aikaan sekä yleinen lukusali että kirjasto. Vain parinkymmenen vuoden ajan, vv. 1909-1929 kirjasto toimi naapurissa, nim. museotalon keskimmäisessä, kaikkein pienimmässä huoneessa.

Vuodelta 1886 - siis kymmenen vuotta kirjaston perustamisen jälkeen - oli kirjojen määrä yhteensä 830 kappaletta, lainauksia tehtiin 3.180. Viime vuonna 1976, siis 90 vuotta myöhemmin, oli kirjojen määrä sivukirjastot mukaan lukien yhteensä 89.897, ja lainauksia tehtiin 293.593. Mutta niinpä kirjaston henkilökuntakin on kasvanut muutamasta sivutoimisesta työntekijästä 13:een päätoimiseen virkailijaan, lisäksi on sivukirjastoissa entinen Kaarlelan alue mukaan lukien 14 virkailijaa, osa pää-, osa sivutoimisia.

Ykspihlajaan perustettiin lainausasema jo v. 1940. Lastenosasto muutti Torikadun varteen Lavanderin taloon v. 1971 ja sen yhteyteen perustettiin musiikkikirjasto. Tässä vaiheessa kirjasto sai lisätilaa 154 m2. Koivuhaan sivukirjasto sekä keskussairaalan ja Honkaharjun laitoskirjastot avattiin kaikki 70-luvulla. Kaarlelan liityttyä Kokkolaan vuoden -77 alussa on sivukirjastojen määrä nyt yhteensä 10.

Kirjastotalon ahtauden vuoksi luovuttiin yleisestä lukusalista 50-luvulla. Vasta nyt uudessa kirjastossa, voivat kokkolalaiset jälleen käyttää hyväkseen myös lukusalin palveluksia.

Annikki Wiirilinna