Kunnallispolitiikan kukkasia valtuuston 100-vuotisajalta

Keskipohjanmaa 7.9.1979

Kootessani aineistoa Kokkolan kaupunginvaltuuston 100-vuotishistoriikkiä varten silmiin sattui monia mukavia pieniä yksityiskohtia, joista useimmat ovat siksi vähämerkityksisiä, ettei niitä varsinaiseen historiikkiin voinut sijoittaa, sen varsin rajoitetun sivumääränkään takia. Koska ne kuitenkin aika mukavaan peilaavat kulloisenkin vuosikymmenen olosuhteita ja yleistä mielipidettä, voinen tarjota pienet jutut "lämpimäisinä".

*

Valtuuston aloittaessa toimintansa 1870-luvulla käyttivät kaupunkiin tulevat laivat vielä etupäässä Vanhaa satamaa. Sen rannassa, Halkokarilla, oli tuohon aikaan 14 tervamakasiinia ja 17 muuta makasiinia, muutamat niistä olivat jopa 60 metriä pitkiä. Mitään laitureita laivojen lastausta ja purkamista varten ei kuitenkaan ollut, laivat ankkuroivat redille ja kaikki tavara kuljetettiin veneillä maihin, osa Suntia pitkin suoraan kaupunkiin. Satamaa suojasi pohjoistuulilta Trullevin niemi, jossa kasvoi korkea rauhoitettu kuusimetsä. Mutta vanhassa satamassa oli yksi auttamaton vika: se madaltui madaltumistaan. Jo toimintansa alkuaikana valtuusto huomasi, laivaliikenteen alkaessa siirtyä lastauspaikkana toimineeseen Ykspihlajaan, mikä merkitys Ykspihlajalla saattoi tulevaisuudessa kaupungille olla. Niinpä valtuusto 1882 päätti jatkaa Ykspihlajan lastauspaikan laituria sekä siirtää sinne kaupungin rannassa sijainneen tullipakkahuoneen. Samana vuonna lähetettiin senaatille kirjelmä, jossa vaadittiin majakan rakentamista Tankkariin, ja Ykspihlajan väylän viitoittamista. Majakka valmistui jo saman vuosikymmenen lopussa, Ykspihlajan reitti viitoitettiin 1903. - Sataman rakentaminen ja väylän syventäminen onkin koko satavuotiskauden kuulunut mitä kiinteimmin valtuuston esityslistalle tuotuihin asioihin.

*

Kun Pohjanmaan radan rakennustyö vuonna 1885 ehti Kokkolaan asti, päätti valtuusto että tapausta on syytä juhlia oikein kunnolla. Köynnöksin koristettu juhlajuna saapui uutuuttaan hohtavan asemarakennuksen eteen lokakuun 24 pv:n iltana, mukana siinä oli mm. Vaasan läänin silloinen kuvernööri C. G. Wrede - Mathilda Wreden isä muuten - sekä monia muita korkea-arvoisia hallintovirkamiehiä. Paikallisen lehden kertoman mukaan saapui Helsingistä lähteneessä juhlajunassa myös naapurikaupungin suuri poika, valtioneuvos Zachris Topelius, itse satusetä, joka vanhoilla päivillään oli saanut vastaanottaa valtioneuvoksen nimen ja arvon. - Tahtoi kai hänkin kokea, miten vaivattomasti Pohjanmaan matka sujuu höyryhevosella.

*

Vielä koko seuraava päiväkin kului juhlien merkeissä. Valtuusto oli kutsunut Raatihuoneen juhlapäivällisille paitsi kaikki korkea-arvoiset juhlajunassa saapuneet vieraat, kaupungin oman hallintovirkamiehistön ja naapuripitäjien silmäntekevät, myös kaikki rautatien rakentamiseen osallistuneet ratatyömiehet puolisoineen päivällisille, joiden menu oli seuraava:

Liemi tuulihattujen kera
Tuore lohi, kapriskastike
Häränfile, lampaankyljyksiä, vihanneksia
Kanapasteija herkkusienien kera
Teertä salaatin kera
Viiniä leivosten kera
Rusinoita ja manteleita.

Illalla pidettiin raatihuoneen juhlasalissa bal-tanssiaiset.

*

Asiat ovat ehtineet kerran jos toisenkin mennä vaikeiksi kuluneitten sadan vuoden aikana, niin kaupungin virkamiesten kuin virkamiesten ja luottamusmiesten keskenkin. Vielä tämän vuosisadan alussa tuollaiset erimielisyydet ratkaistiin sangen patriarkallisella tavalla kuten seuraava esimerkki osoittaa. Kaupungininsinööri - joka oli korkein virkamies ennen kaupunginjohtajan viran perustamista - ja kaupungin rakennusmestari eivät syystä tai toisesta tulleet oikein hyvin toimeen keskenään, ja keskinäisessä välienselvittelyssä tuli rakennusmestarinkin kerran sanottua vähän yhtä ja toista. Kaupungininsinööri alkoi vaatia häneltä julkista anteeksipyyntöä valtuuston edessä. Tämän asian takia jouduttiin pitämään erillinen lyhyt valtuuston kokous, jossa keskusteltiin anteeksipyynnön menettelytavasta. Päätökseksi tuli, että rakennusmestarin oli pyydettävä insinööriltä anteeksi sekä valtuuston että Rahatoimikamarin edessä. Rahatoimikamari vastasi nykyistä kaupunginhallitusta.

Näin todella sitten tapahtui, ja anteeksipyytäjä sai vielä niellä ankarat nuhteet. Tämän jälkeen hän lupasi olla sanoissaan varovaisempi.

*

Valtuustossa äänestettiin kerran siitäkin, otetaanko lahjoitus vastaan. Tämä tapahtui vuonna 1923 kun insinööri R. Holmin testamentin toimeenpanijat tiedustelivat, haluaako kaupunki vastaanottaa sille testamentissa langenneen lahjoituksen 5.000 silloista markkaa obligatioissa. Asiasta siis äänestettiin ja tulokseksi saatiin, että lahjoitus vastaanotetaan mutta ei obligatioina vaan selvänä rahana. Varmuus on aina parasta, arveli valtuusto.

*

Vuonna 1927 anoi GBK valtuustolta lupaa käyttää rautatientoria pelipaikkana. Anomuksen mukaan liitetyssä kirjelmässä selvitettiin suunnitelma, jonka mukaan rautatientorille lyötäisiin pystyyn 20 kappaletta noin pari metriä korkeita tolppaa, jotka maalattaisiin valkoisiksi. Niiden varaan kiinnitettäisiin säkkikangas pelikentän pohjois-, länsi- ja eteläreunalle, mutta tämä säkkikangas luvattiin ottaa aina matsien jälkeen pois kaupunkikuvaa rumentamasta. - Näin sitten ilmeisesti tapahtuikin valtuuston suhtautuessa myönteisesti anomukseen - ja toivottaessa täten Kuningas Jalkapallon tervetulleeksi kaupunkiin.

*

Heinäkuun 7 päiväksi kello 3 i.p. vuonna 1927 koolle kutsuttu valtuusto ei ollut päätösvaltainen siksi, että niin vähän valtuutettuja oli saapunut paikalle. Aikansa odoteltuaan valtuutetut lähtivät koteihinsa päätettyään "kokoontua uutena päivänä", joka oli saman kuun 15. - Heinäkuu taisi sinä vuonna olla helteinen.

*

Palkkasäännön kertomaa vuodelta 1927, eli kunnallista hierarkiaa kaksikymmenluvulta:

Alimpana listassa on "toinen sairaanhoitaja" ja barmorska (kätilö), heistä ylöspäin vahtimestareita ja palomiehiä, sitten pruutamestari, vesilaitoksen masinisti, metsävahti, voudit, monttöörit, maistraatin vahtimestari, kansakoulujen opettajat (perheettömät), sitten kaupunginlääkäri, haminamestari, kansakoulunopettajat (perheelliset), kaupunginkamreeri, kaupunginrakennusmestari. Sitten neljän palkkaluokan verran tyhjää, jonka jälkeen tulee pormestari, ja häntäkin ylempänä kaupungininsinööri. - Valtuuston sihteerin tehtävä oli tuolloin vielä sivutoiminen.

*

Donnerin suvun lahjoitusrahastosta myönnettiin vuonna 1928 stipendi Mary Sund-nimiselle henkilölle. Merkittäviä nimiä molemmat tämän kaupungin historiassa, sillä kuten tunnettua kaupunki perustettiin aikoinaan pääasiassa Sundin kartanon maille. - Donnereilla on ollut runsaasti vaikutusvaltaa tämän kaupungin asioissa edellisinä vuosisatoina. Valtuuston jäsenenäkin on toiminut yksi heistä, nimittäin Carl Jacob Sixtus Donner, joka oli valtuutettuna vv. 1879-1886. Hän toimi täällä pankinjohtajana. Kun rautatien rakentamisen juhlia vietettiin v. 1885, saapui juhlajunan mukana Helsingistä myös professori Otto Donner, joka piti entiselle kotikaupungilleen juhlapuheen onnitellen sitä siitä, että se nyt rautatieverkostoon liittymisen kautta on "tullut täysikasvuiseksi maailmankansalaiseksi".

- Entistä paremmat maayhteydet ulkomaailmaan olivat nyt tosiaankin olemassa - samalla kun aikaisemmin niin kukoistavat merelliset yhteydet kuihtuivat kuihtumistaan.

*

Jo samanaikaisesti pääradan kanssa suunniteltiin myös poikkirataa Pohjanmaalta sisämaahan päin. Kokkolalaisia kiinnosti luonnollisesti suuresti Kokkola - Suolahti ratahanke, jonka kautta vanhat kauppatiet Sisä-Suomeen olisi uudelleen elvytetty. Asiaa "painettiin päälle" kovasti vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1930, jolloin ratatoimikunta ilmoitti kutsuvansa näissä merkeissä ministereitä kaupunkiin ja anoi valtuustolta 10.000 mk vieraiden kestitsemiseen. Valtuusto myönsikin summan, mutta ilmoitti samalla toivovansa, että "nyt tehty pyyntö olisi viimeinen". - Ilmeisesti alkoi olla jo selvää, että Ylivieska - Iisalmi suunnitelma perisi voiton.

*

Insinööri Gustaf Heijkenskjöld Tukholmasta kirjoitti vuonna 1930 valtuustolle tarjoutuen ystävällisesti järjestämään kaupungille Uivan kylpylaitoksen. Määrättyä hintaa vastaan tietenkin. Valtuusto katsoi ettei asia aiheuta toimenpiteitä, ja niin jäi kokkolalaisille ikuiseksi arvoitukseksi, millainen konstruktio on uiva kylpylaitos.

*

Kun seurakunta vuonna 1930 anoi kaupungilta tonttia "joko ilmaiseksi tai mahdollisimman halpaan hintaan", valtuusto ehdotti aluksi Puistokadun länsipuolella olevaa tonttia hintaan 75 mk neliö. Insinööri Juhani Pohjanpalo jätti pöytäkirjaan vastalauseen katsoen, että tontti olisi luovutettava ilmaiseksi. Vähän myöhemmin oli esillä Katariinankadun varrella oleva tontti, joka sitten tulikin valituksi. Se oli hinnoitettu 50 mk:n neliöhintaan, mutta asiaa käsiteltäessä pyysi insinööri Pohjanpalo jälleen merkitsemään pöytäkirjaan eriävän kantansa: hänen mielestään tontti olisi luovutettava ilmaiseksi. - Valtuusto hyväksyi kuitenkin 50 mk:n neliöhinnan äänestyksen, jälkeen 19-2.

Suurpiirteistä lahjoittajamentaliteettia ei siis löytynyt kovinkaan paljon, lieneekö pulavuosien kireä rahatilanne jo ollut puristamassa.

*

Vuonna 1933 päätti valtuusto korottaa heinien hinnan kaupungissa 70 penniin kilolta, kauran- ja rukiinolkien hinnan 35 penniin. Naudan lihan hinta nousi samalla päätöksellä 5 mk:aan kilolta. Muut hinnat katsottiin kohtuullisiksi: esim. voi maksoi silloin 24 mk kilo, perunat 60 penniä kilo, maitolitra 1:60 ja suolasilakat 4 mk kilo.

Tuoreen naudanlihan kilohinta oli siihen saakka ollut 4 mk, kun taas tuore sianliha maksoi 12 mk.

*

Kaupungin yleisillä laiduntamismailla olevat lehmät olivat kesällä 1941 päässeet Sannanrannan huvilatiellä olevan veräjän kautta metsään ja siirtolapuutarhoihin, joita olivat pahasti sotkineet ja turmelleet. Seuraavaksi kesäksi valtuusto päätti palkata toisenkin veräjänvartijan, ettet tällaista vahinkoa pääsisi enään tapahtumaan. Samalla päätettiin korottaa kaupungin laiduntamismaksuja niin että ne tulivat olemaan sata markkaa kesässä lehmää, viisikymppiä hiehoa kohti. Täten saataisiin raha riittämään toisenkin veräjänvartijan palkkaamiseen.

- Ah, tarvittaisiinpa veräjänvartijoita vieläkin, siinä olisi sopivaa kesätyötä opiskelijoille. Etenkin jos kaupungin lehmäkanta olisi kasvanut samassa suhteessa asukasluvun kanssa.

*

Talonomistajat tahtoivat sodan aikana, tarkemmin sanottuna vuonna 1942, rakentaa kävelysillan Suntin yli Tehtaankadun kohdalta ja pyysivät siihen avustusta kaupungilta. Valtuusto myönsikin määräsumman, mutta sota-ajan kuvioihin kuulunut työvoimapäällikkö ilmoitti hankeen kuuluvan sellaisiin säännöstelynalaisiin töihin, jotka on kiellettävä. - Lujillapa totisesti oltiin.

*

Istunnossaan 27.10.1942 päätti valtuusto muuttaa raatihuoneen torin nimen Mannerheimin aukioksi. Toimenpiteeseen oli pyydetty Marsalkan suostumus. Vastaukseksi tuli seuraavan sisältöinen kirje: "Kokkolan kaupunginvaltuuston Herra Puheenjohtajalle. Kiittäen arvoisasta kirjeestänne syyskuun 23 pv:ltä ilmoitan mielihyvin ja kiitollisuudella suostuvani siinä tehtyyn ystävälliseen esitykseen. Suurimmalla kunnioituksella Mannerheim". Sisäasiainministeriö vahvisti nimenmuutoksen.

*

Brage-niminen yhdistys anoi koko 30-luvun ajan säännöllisesti joka vuosi valtuustolta pientä määrärahaa sanomalehti-leike kokoelmaansa varten, ja sai yhtä säännöllisesti valtuustolta kieltävän vastauksen. Kunnes vuonna 1943 avustus yhtäkkiä sille myönnettiin. - Katsottiinko ehkä sota-ajan lehtileikkeet jotenkin arvokkaammiksi, mene ja tiedä.

*

Vuonna 1944 valittiin valtuuston kokouksessa kaupungin kansanhuollon johtajaksi maisteri Valentin Chorell Turusta. Kirjailija Chorellista ei kuitenkaan koskaan tullut kokkolalaista, hän kieltäytyi toimesta vähän myöhemmin. Ehkäpä saatuaan toisen, paremmin kykyjään vastaavan paikan.

*

Ote rakennustoimiston vuosikertomuksesta 1946: "Puistokulttuuri on vielä hyvin alhaisella tasolla: useita henkilöitä sakotettiin pyörällä ajosta puistossa, nurmikkojen tallaamisesta sekä kukkien varastamisesta."

Surullista todeta, että vielä sitäkin alhaisemmaksi se on pudonnut viimeisinä vuosikymmeninä, puistossa tapahtuu paljon pahempaakin kuin pyörälläajamista.

*

Nimikkeelle Kotilinnan puhdistusmenot myönsi valtuusto vuonna 1947 40.000 mk. Mitkä ne sellaiset puhdistusmenot, oliko kysymyksessä jonkinlainen rituaali? - Eihän toki, tarkemmin sanottuna talo puhdistettiin luteista. - Siitä lähtien on talo kantanut lempinimeään "lutikkalinna".

Maaliskuussa 1952 pidettiin Kokkolassa naisten luistelun maailmanmestaruuskilpailut. Valtuusto myönsi käyttövaroistaan 60.000 mk niiden järjestelyyn sekä edustusmenoihin. - Kun juhlat olivat ohi, ilmeni että kilpailujen muistopalkintoihin, jollaisilla jaettiin hopealautasta, sekä osanottajille ja toimitsijoille tarjottuun päivälliseen kului vain 47.500 mk. Sen halvemmaksi maailmanmestaruuskisat tuskin millekään kaupungille voivat tulla - eri asia sitten on, mitä urheilumieliset liikemiehet niistä maksoivat.

*

Palokunnan sairaankuljetusautona palveli 1950-60 luvulla pitkään Volkswagen, jossa ei ollut lainkaan lämmityslaitetta. Palolautakunnassa puhuttiin asia moneen kertaan ja ehdotettiin lämmityslaitteen hankkimista sairasautoon. Asia sai joka kerta jyrkkää vastustusta, ja aina saman palolautakunnan jäsenen taholta. Kunnes tapahtui niin, että juuri tämä henkilö sairastui keskellä talvea vakavasti, ja hänet jouduttiin kuljettamaan sillä kylmällä sairasautolla Pietarsaareen Malmin sairaalaan. Jo ambulanssipoikien mukana saapuivat palolautakunnalle terveiset että hankkikaa ihmeessä ja pian se lämmityslaite...

*

Palotoimen kehitys kaikkineen on värikkäimpiä lukuja kaupungin historiassa. Palolaitoksen piiriin kuuluu seuraavakin juttu: eräs pitkään ja ansiokkaasti palolaitoksella työskennellyt henkilö meni, kohta eläkkeelle siirryttyään, sivusta seuraamaan tulipaloa. Kun häneltä kysyttiin miten kaikki sujui, oli vastaus:

- No, sammuhan se, mutta väärin se oli sammutettu.

*

Kaupungin talousarvioon oli vuonna 1969 merkitty määräraha yleistä käymälää varten, joka rakennettiin Suntin varteen entisen Iisakin kirkon paikalle. Kun uusi rakennus oli valmis, todettiin sen ylittäneen kustannusarvion hyvinkin reippaasti: arvio vastasi suunnilleen 30 % todellisista kustannuksista. Asia puhutti luonnollisesti paljonkin sekä valtuustoa että kaupunkilaisia. - Kalleudestaan huolimatta ei uusi rakennus tunnu perineen edeltäjänsä ylvästä nimeä.

Kokkolalaisten hevoskauppias-vitsimaakari huumorista kertovat monet muutkin nimitykset, kuten esim. Kustaa Aadolfinkadun varrella sijainnut, pienten mökkien muodostama kaupunginosa, jonka nimi oli New York. Kaiketi siksi, että talot olivat aikoineen merimiesten rakennuttamia ja asumia. Eräs syvä mutta jokseenkin kuiva oja, joka Ristirannan alueelta johti Suntiin, tunnettiin yleisesti Amazonina. Leikkimielisiä olivat myös ne viime vuosisadan huvilanrakentajat, jotka Välimeren saaria muistellen antoivat kesäasunnoilleen sellaisia nimiä kuin Palma ja Elba, sieltä päin lienevät tulleet myös venetsialaiset.

Mutta että pienelle harjakattoiselle "pisuaarille’ annettiin nimeksi Iisakin kirkko...

Annikki Wiirilinna

Kuvatekstit:

Mannerheim vastaanottaa raatihuoneen torilla paraatin vuonna 1922. Tasan kaksikymmentä vuotta myöhemmin torin nimi muutettiin valtuuston päätöksellä Mannerheimin aukioksi. - Kuva on otettu torin lounaiskulmassa: oikealla häämöttää Helsingin Osakepankin nurkkaa, vasemmalla näkyy torin kulmassa sijainneen Björklundin talon Torikadun puoleinen osa. - Vi Neristassbor-yhdistyksen kokoelmat.

Halkokarin taistelun muistomerkin paljastustilaisuuden yhteydessä vuonna 1934 pidettiin mm. juhlaillalliset raatihuoneen salissa, joka tuohon aikaan näytti hyvin kodikkaalta, kaakeliuunikin oli vielä nurkassa. Pöytien ääressä näyttää istuvan monta tunnettua kokkolalaista. - Vi Neristassbor-yhdistyksen kokoelmat.

Kokkolan kaupunginvaltuusto kokoontuneena aloittamaan työtään viime kunnallisvaalien antaman tuloksen mukaisessa koostumuksessa.

Sellainen oli New York Kustaa Aadolfinkadun varrella. - Vi Neristassbor-yhdistyksen kokoelmat.

Vielä valtuuston alkuaikoina eli suuri osa kaupungin asukkaista merielinkeinojen turvin, punottiin köysiä, kudottiin purjekangasta, valmistettiin väkipyöriä, rakennettiin laivoja, ja ennen kaikkea purjehdittiin. Tässä miehistö Gurli-nimisen laivan kannella, mukana ovat myös laivakissa ja laivakoira. - K. H. Renlundin museon kokoelmat.

Siihen aikaan kun valtuusto aloitti, ja vielä paljon myöhemminkin, oli näkymä raatihuoneentorilta asemalle päin näin koristeellinen. Vasemmalla näkyvä kulmatalo oli Kyntzellien, oikealla oleva Björklundien rakennuttama. - K. H. Renlundin museon kokoelmat.