Kaupunkimme omaleimainen Vi Neristassboryhdistys kokoontuu joka viikko

Keskipohjanmaa 25.4.1982

Vi Neristassbor-yhdistys on saanut uuden puheenjohtajan. Vuoden alusta toimintaa ja yhteisiä illanviettoja on johtanut lehtori, rouva Ann-Maj Korpela. Näihin samoihin aikoihin yhdistys on päässyt muuttamaan "taideleipomon" kylmästä kamarista Roosin talon alakertaan, jossa valokuvakokoelmat ainakin toistaiseksi sijaitsevat.

Suomenkielisellä puolella kysynee monikin, mikä se sellainen yhdistys on ja miten se toimii. Siitä kaikesta kertovat sekä vastavalittu että aikaisempi puheenjohtaja.

Varhaisvaiheita

- Yhdistyksen syntysanojen lausuja on tohtori, runoilija ja kirjailija Ernst V. Knape, ja se on tapahtunut jo 20-luvun puolivälin paikkeilla. Tohtori Knape oli innokkaasti mukana yhteisissä riennoissa, mm. Manskörissä. Harjoitusten ja esiintymisten jälkeen jäätiin tavallisesti juttelemaan, ja näissä juttutuokioissa kukoisti erikoisesti kokkolalainen hurtti huumori. Jossakin tällaisessa yhteydessä tri Knape oli sanonut, että meidän pitäisi oikein perustaa tuollainen alakaupungin poikien kerho (tri Knape oli itsekin alakaupunkilainen) kun meillä kerran on niin hauskaa yhdessä. Mutta pian sen jälkeen tri Knape kuoli, eikä siitä sitten tullut mitään. Kunnes sitten sotien jälkeen rupesivat Sarenin pojat Bernt ja Johan ja Allan Sandström ja ketä siinä kaikkia oli, muistelemaan tuota Ernst V. Knapen heittämää ajatusta, ja silloin päätettiin että kutsutaan Palokunnan talolle kaikki ne alakaupungin pojat jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1905. Näin tehtiinkin, mutta silloin heräsivät myös tytöt, ja he tulivat myös palokunnan talolle. Niin päätettiinkin ettei perusteta alakaupungin poikien vaan alakaupunkilaisten yhdistys. Tämä perustava kokous siis pidettiin Palokunnantalolla muistaakseni marraskuussa 1949, ja samana vuonna se myös rekisteröitiin.

Näin kertoo toimittaja Bror Ahlstrand, joka oli mukana jo tuossa perustavassa kokouksessa ja on sen jälkeen jatkuvasti ollut mukana toiminnassa, mm. johtokunnan jäsenenä, sihteerinä ja nyt viimeksi puheenjohtajana.

Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Valter Wiklund, toisena Johan Sandström ja kolmantena Bror Ahlstrand, kukin kymmenkunta vuotta. Ann Maj Korpela on siis yhdistyksen järjestyksessä neljäs puheenjohtaja.

Oppistan ja Neristan

Heti alkuun tuli siis mukaan pari rajoitusta, jotka koskevat syntymäpaikkaa ja -aikaa. Kaupunki oli vielä tuohonkin aikaan selvästi jakautuneena kahteen sektoriin, joiden raja kulki Pormestarin katua pitkin. Siitä etelään, asemalle päin, oli Oppistan, yläkaupunki, rikkaimpien kauppiaitten ja entisten laivanvarustajasukujen ja liike-elämän kaupunginosa pohjoiseen eli merelle päin levittäytyi laaja Neristan, alakaupunki. käsityöläisten, laivurien, perämiesten, kapteenien, merimiesten ja pikkukauppiaitten kaupunginosa. Alakaupungin kapeat kadut ja kujaset sekä lauta-aitojen rajaamat pihat ulkorakennuksineen olivat muodostaneet oivallisen ympäristön lapsuusleikeille ja poikaiän kolttosille. Kaikki siellä suurin piirtein tunsivat toisensa, ja monipuolinen oli se ihmisgalleria, joka erikoispiirteineen oli jäänyt lapsuusajalta mieleen - ei kumma että juttua myöhemminkin riitti. Jotta tämä yhteisyys voitaisiin säilyttää, rajattiin myös ikä: "kaikki jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1905", mutta siihen liitettiin heti samalla myös lisäys "ja heidän lapsensa ja lastenlapsensa suoraan alenevassa polvessa, puolisoineen".

Nyt siis, jos et itse enempää kuin puolisosikaan ole syntynyt alakaupungissa enempää kuin kukaan esivanhemmistasi, et voi päästä yhdistyksen jäseneksi. Turhaa ovat siis ne turinat että "suomalaisille ei kelpa kaupungissa jo toimiva kotiseutuyhdistys." Tämä yhdistys on asia erikseen ja toimii edelleen niiden sääntöjen puitteissa, jotka sille on aikoinaan hyväksytty. Pykälä ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta että yhdistys voi kutsua kunniajäsenekseen jonkun ulkopuolisen henkilön, jonka katsotaan merkittävällä tavalla ansioituneen yhdistyksen tarkoitusperien toteuttamisessa, sellainen kunniajäsen on mm. Håkan Teir, kertoo Ann-Maj Korpela ja lisää, että myös museonjohtaja Paul Stenman on kutsuttu mukaan vaikka onkin syntyjään Alavetelistä.

Valokuvia ja ääninauhoja

Näyttää siis siltä, että yhdistys on alkujaan perustettu pitämään yhteyttä alakaupunkilaisten kesken - ja pitämään hauskaa. Sääntöihin tuli kuitenkin alun alkaen pykälä, jossa sanotaan että sen tarkoituksena on ottaa talteen sekä konkreettisia että abstraktisia muistoja alakaupungista. Alettiin tuoda yhteisiin tilaisuuksiin vanhoja valokuvia - kumpia ne nyt sitten ovat, mene ja tiedä. Valokuvissa olevat henkilöt pyritään tunnistamaan mahdollisimman tarkkaan. Valokuvakokoelma on vuosien varrella karttunut mm. testamenttilahjoitusten kautta. Se kasvaa jatkuvasti, mm. viime viikon tilaisuuden yhteydessä yhdistykseen liittyi neljä uutta jäsentä, muutamat heistä toivat myös mukanaan valokuvia, jotka kohta pyrittiin tunnistamaan. Valokuvien luetteloimisessa ja järjestämisessä onkin suuri työ, ja siihen uhrattujen työtuntien määrä lienee jo suunnaton. Yhdistyksen valokuvakokoelma käsittää arviolta yli 600 kuvaa. Niistä koottua näyttelyä saatiin viimeksi katsella n. vuosi sitten näyttelyhallissa.

Kun tekniikka kehittyi, on voitu saada myös puhetta talteen - tätä kai ainakin voidaan sanoa abstraktin taltioimiseksi. Museonjohtaja Paul Stenmanin toimesta on ääninauhalle saatu jo monta tarinaa.

- On meillä muutakin mukavaa, sanoo Bror Ahlstrand. - Eräs alakaupungin tyttö teki Tukholman yliopistossa pro gradu tutkielman alakaupungin murteesta. Se on meidän suuri aarteemme. Eräs toinen alakaupunkilaistyttö, joka parhaat vuotensa asui Yhdysvalloissa, kokosi valtavan leikekokoelman Yhdysvaltain lehdistössä julkaistuista artikkeleista ja uutisista, jotka koskevat Suomen talvi- ja jatkosotaa. - Olisikohan lähdeaineeksi jollekin historioitsijalle tai sosiaalipsykologille?

Myös professori Kosti Ala-Könni apulaisineen on tutustunut yhdistyksen jäseniin ja nauhoittanut tuntitolkulla heidän huuliltaan virrannutta alakaupunkilaismurretta. Professori Ala-Könni on sittemmin luovuttanut nauhat Kokkolan kaupungille, yhdistys ei niistä enempää tiedä mutta toivoo niiden olevan tallella.

Joka viikko kokoonnutaan

Uusi puheenjohtaja kertoo kokoontumisten edelleen tapahtuvan joka viikko.

- Tavallisesti silloin joku meistä, ehkä se on Märta Drake, ehkä Bror Ahlstrand tai joku muu, pitää pienen esityksen, joka myös taltioidaan. Sen ei välttämättä tarvitse olla esitelmä, pienempikin kertomus jostakin henkilöstä tai tapauksesta tai esineestä ja siihen liittyvästä muistosta riittää.

- Meillä on myös erillinen toimikunta vanhojen hautojen kunnostamista ja tietojen tallettamista varten.

Kesäaikaan teemme yhteisiä retkiä, ja hyvin usein meillä käy vieraita, entisiä kokkolalaisia Amerikasta tai Helsingistä tai muualta. Tavallisesti heilläkin on luovutettavanaan vanhoja valokuvia tai he haluavat antaa rahaa toimintaamme varten.

- Mitään jäsenmaksua tai jäsenrekisteriä meillä ei ole, mutta illanviettoihin osallistuu tavallisesti 15-30 henkeä. Viime aikoina monet ovat alkaneet tuoda mukanaan myös lapsiaan ja lastenlapsiaan. Kyllä he tuntuvat viihtyvän, on katselemista ja kuuntelemista, ja yleensähän nuo tilaisuutemme ovat hyvin vapamuotoisia, sanoo Ann-Maj Korpela.

Sillä tavallahan alakaupunkilaisuus ja ennen kaikkea alakaupungin murre saanee säilyä, ja rikastuttaa kenties aikanaan toista kotimaista kieltämme. Tuo nimi Vi Neristassbor (ei siis Neristadsbor) kertoo osaltaan murreilmaisujen säilyttämisen periaatteesta. - Toivottavasti alakaupunkilaisilla on keskenään edelleenkin "yhtä hauskaa kuin oli Ernst V. Knapen aikaan.

ANNIKKI WIIRILINNA

Kuvatekstit:

Vi Neristassborin ensimmäisessä johtokunnassa olivat: istumassa vas. Elin Marander, Allan Sandström, Valter Wiklund, Hilma Rehnqvist ja Judit Mäkelä. Takana vas. Gösta Renlund, Erik Martin, Alice Slotte, Knut Sarén, Ingrid Kyrin, Matts Olof Kujala ja Berndt Johansson.

Lehtori Ann Maj Korpela, alakaupunkilaisyhdistyksen uusi puheenjohtaja, pitää tärkeänä lasten ja nuorten saamista mukaan toimintaan.