Katsotaanpa peilikuvaa: Suomalainen nainen vieraan silmin

Keskipohjanmaa 4.10.1975

No, tässä nyt on ainakin yksi konkreettinen näyttö tasa-arvosta: Suomen eduskuntaan valittiin ensi kertaa nainen puhemieheksi.
Naisten vuoden vaikutuksestako?
Tähän tapaan varmaan kulkivat yhden ja toisen ajatukset eilistä lehteä silmäillessä.

Eipä silti: onhan meillä naisia maaherroinakin. Emmekä me Suomen naiset voi monessakaan asiassa enää syrjimisestä puhua, tasa-arvoa ja vapautta on ollut jo vuosikymmenet. Mutta ei niin, ettei korjaamisen varaa vieläkin löytyisi: tuskin maailma tälläkään kohtaa ihan valmiiksi tulee. Esimerkiksi perheenemännän sosiaaliturvakysymys on asia, joka vielä kaipaa parannusta. Ja mistä johtunee, että kotitaloustyön arvostus on edelleen niin vähäistä. Kuinka moni tyttö tänäänkin puurtaa jossakin yksitoikkoisessa työssä, ja kuitenkin hän saattaisi hankkia leipänsä - useissa tapauksissa helpommin ja taipumuksiaan enemmän vastaavalla tavalla - hoitamalla jonkun perheen kotitaloutta. Edellyttäen että olisi hankkinut siihen tarvittavan ammattitaidon. Sillä kotiapulaisista on huutava puute.

Naisen vapaus

Mutta - kuten sanottu, suomalainen nainen on vapaa, vapaa valitsemaan ammattinsa ja vapaa tekemään myös omat tyhmyytensä. On ollut jo kauan. Katselkaamme vain espanjalaisen ystävämme Angel Ganivetin meistä piirtämää kuvaa viime vuosisadan lopulta. Se muotoutuu hänen Suomalaiskirjeissään ja saattaa paikoitellen mielestämme olla vähän vääristynytkin, mutta on toisaalta niin ytimeen osuva, että melkein panee hätkähtämään. - On joskus terveellistä nähdä itsensä vieraan silmin.

"Suomalainen nainen osaa käyttää vapauttaan. Samalla tapaa kuin Espanjassa vanhemmat antavat poikiensa mennä opiskelemaan suuriin kaupunkeihin, annetaan täällä lähteä tytärtenkin. On paljon nuoria naisia jotka asuvat yksin kuten miehet. Toiset tulevat opiskelemaan tai pyrkimään työhön, toiset ovat toimissa virastoissa ja konttoreissa, antavat tunteja kielissä, musiikissa tai maalauksessa. Heillä on omat miesystävänsä ja he pitävät pieniä kutsuja vapaa-aikoinaan tai juhlapäivinä. Ei ole sopimatonta, että nuori nainen menee poikamiehen asuntoon antamaan tai saamaan tunteja ---"

Pyöräilevät rouvat

Mahtavan vaikutuksen tuntuu espanjalaiseen tehneen erikoisesti suomalaisten naisten tapa ajaa polkupyörällä. Yhä uudestaan hän palaa pyöräileviin naisiin aivan kuin kysymyksessä olisi jonkinlainen naisväen itsenäisyysjulistuksen lipunnosto:

"He aloittavat puhumalla pahaa miehistä, sitten he ostavat polkupyörän ja lopulta leikkauttavat tukkansa lyhyeksi". Silloisen suomalaisen yhteiskunnan merkillisimpiin ilmiöihin tuntuu kuuluvan polkupyörällä ohi ajeleva "doktorinna". Ganivet on vilpittömän hämmästynyt siitä että naiset täällä toisin kuin hänen kotimaassaan, "alituisten kaduilla suorittamiensa liikunnallisten harjoitusten ansiosta" laihtuvat ja pysyvät melko kapealanteisina. "Monet näyttävät kapeilta kuin huilut --- ja siitä mitä voi nähdä päältäpäin, aavistaa ettei vartalossa ole mitään pyöreitä paikkoja" (?)

Hän kertoo erään kotimaastaan saapuneen tanssijattaren herättäneen Helsingissä enemmän kuin tanssillaan huomiota tukipylväittensä paksuudella. "Ei tarvitse olla kovinkaan nokkela vetääkseen tästä sen johtopäätöksen, että suomalaiset naiset ovat raajoiltaan laihoja, ja jos olisin kiinnostunut havaintojen teosta, tarjoaisivat pyöräilevät rouvat tuhansia tilaisuuksia tämän johtopäätöksen aistilliseen vahvistamiseen."

Talvinen harmaus

Angel Ganivet tuli maansa konsuliksi Helsinkiin keskellä talvea 1896. Eipä kumma, jos Välimeren maiden säteilevään taivaaseen tottunut muukalainen tunsi olonsa oudoksi.

"Ensimmäinen vaikutelma, jonka tämä maa minulle antoi, oli alakuloisuus. Pellot samoin kuin järvet ja meri olivat hautautuneet lumeen - autioita kesähuviloita ja asuttuja maalaistaloja, joiden rakennukset olivat puuta ja hyvin tummanpunaisiksi maalatut: siellä täällä taloryhmiä, näöltään köyhiä kyliä, joista muutamissa mutta ei kaikissa oli kirkko, yhtä yksinkertainen kuin talotkin. Ihminen kulkee ohi jättämättä jälkeäkään. Hän näkyy taivaltavan raskaasti käsivarret riippuen ja kauempaa hän näyttää pikemminkin vain maamyyrältä, joka on tullut hetkeksi ulos myyränmättäästään. Ahdistavinta ei minusta ole pakkanen vaan auringon puute: luminen maa antaa enemmän valoa kuin harmaa taivas, surullinen kuin mykän kasvot."

Vetinen ihminen

Sittemmin hän tietysti näki myös kevään ja totesi että lumen häipyessä jää jäljelle vesi. Suomi on maa, joka syntyy sitä mukaa kuin meri peräytyy, eikä Suomi ole vieläkään lakannut syntymästä. Sen luonteenomainen maisema on maan ja meren liitto, rantaviiva ei ole selväpiirteinen vaan rikkinäinen ja saaristoinen. Ja sitten Ganivet pääsee taas omilleen:

"Tämän puoliksi nestemäisen ympäristönsä alaisena suomalainen on Euroopan vetisin ihminen: hänen värinsä on jotenkin vesiperäinen, hänen tukkansa yleensä märän vaalea - hänen silmänsä, tyynet ja hyvin vähän ilmaisevat, ovat hiukan sukua kalojen silmille, ja koska hän haluaa kastella ruumistaan, hän todella ansaitsee tulla luokitelluksi kaksikätiseksi sammakkoeläinten luokan olennoksi. Täällä otetaan kylpyjä, jotka kestävät kolme tai neljä tuntia ja joissa suomalaiset kyllästävät elimistönsä vedellä salaisimpia osiaan myöten." Ja sitten seuraa pitkä kuvaus saunarituaaleistamme sekä maalla että kaupungeissa.

"Ajatukset kuivia

Oleskeltuaan pitempään maassamme Angel Ganivet tuli kriittisemmäksi, myös mitä tulee naisen vapauteen. Punnitessaan oman maansa ja suomalaisen naisen aseman eroa hän kiinnittää huomiota mm. koulutukseen sekä naisen asenteeseen kotityötä, äitiyttä ja ansiotyötä kohtaan - toisin sanoen saapuu juuri niiden kysymysten kynnykselle, joiden keskellä me nyt kamppailemme etsien parhaita ratkaisumalleja. Aivan oikein hän tajuaa, että naiset opiskeltuaan joutuvat kodin ulkopuolelle ja koneelliseen työhön. Useinkin he kärsivät sen vaatiman rutiinin puristuksessa ja ‘menettävät esteettisen harrastuksensa.’

Ganivet valittaa, että vaikka Helsingissä on paljon sivistyneitä rouvia, heistä tuskin kukaan osaa antaa tilaisuudelle oman sävynsä tai pitää yllä henkevää keskustelua. Tämän asiantilan hän panee koulun syyksi koska opetus ei ole "naisellista" vaan nainen joutuu opiskelemaan kuin mies voidakseen syrjäyttää tämän - ja elää sitten jatkuvan ristiriidan vallassa, koska hänen saamansa sivistys ei ole sopusoinnussa hänen luontonsa kanssa. Hän sanoo monta kertaa saaneensa tuskallisen vaikutelman: vähän vähemmän tietoa ja vähän enemmän tunteen lämpöä, tai edes muutamia humaanisia aatteita ja mies kokisi mitä puhtainta nautintoa, sitä jonka herättää henkinen kauneus. "Mutta kun ajatukset ovat kuivia kuin espartoheinä, oppikoulun penkillä opittuja, on sanottava kuin ranskalainen taiteilija Forain lähtiessään amerikkalaisten rikkiviisaiden sinisukkien kokouksesta: Miten mielelläni nyt puhuisinkaan jonkun portinvartijaeukon kanssa!"

Ei kyynäräkepillä

Paljonkohan itse asiassa on muuttunut sitten vuosisadan vaihteen? Kun ajattelee nykymuodin luomia langanohuita mannekiinivartaloita ja voimakkaasti meikattuja kasvoja, jotka niin pitkään ja ehdottomasti ovat olleet luomassa ihannekuvaa nykyaikaisesta naisesta, luulee melkein kuulevansa vuoripuron raikasta solinaa Ganivetin laukoessa:

"Miinusta tuntuu mielettömältä naisessa nykyisin havaittava pyrkimys etsiä esteettistä täydellisyyttä mittasuhteitten säännöllisyydestä. Nainen ei ole kuvapatsas eikä häntä voi arvioida kyynäräkepillä: hän on elävä olento, jonka kauneus syntyy elämästä itsestään. Liiallisen äitiyden runtoma nainen on kauniimpi kuin miesmäinen nainen, samalla tavoin kuin älykäs, ennen aikojaan liiasta henkisestä työstä vanhentunut mies on kauniimpi kuin naismainen keikari. Naisen kauneus perustuu hänen kykyynsä elää naisellisesti ja hänen naisena toteuttamaansa kutsumukseen".

Tuohon on tietenkin lisättävä, että kutsumuksen laatu saattaa vaihdella naisellakin, mutta siitä ei toki pitäisi antaa naisellisuuden kärsiä. Nykyisin emme enää voi ajatella, että naisen ainoa kutsumus voisi olla äitiys.

A.W.

Kuvateksti:

"Liikkuessaan suomalainen nainen voittaa paljon, sillä joskin häneltä puuttuu suloutta, hänellä on voimaa ja vireyttä. Sisäinen kauneus voittaa ulkonaisen, mutta sivistyksestä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi vallitseva luonteenpiirre on käytännöllisyys ja tavoitteet yleensä materialistisia." (Canivet)