Kun oppi- ja kansakoulut syntyivät (Kokkolan koulujen historiaa 2)

Keskipohjanmaa 18.4.1970

Kokkolan 350-vuoden erikoisreportaashi

1600-luvulta aina 1800-luvun puoliväliin saakka toimi Kokkolassa vain yksi virallinen koulu, pedagogia. Niinpä kaikki ne, jotka halusivat antaa pojilleen enemmän sivistystä, joutuivat lähettämään heidät kuukausimääriksi joko Ouluun tai Vaasaan, joissa lähimmät triviaalikoulut sijaitsivat.

Merkittävä siirto Kokkolan koulurintamalla tapahtui v. 1861, jolloin kaupunkiin perustettiin yläalkeiskoulu, elementarskola, joka lähinnä vastasi keskikoulua, mutta oli alkuunlähdettäessä vain 4-luokkainen. Vuosikymmentä myöhemmin alotti toimintansa ruotsinkielinen kansakoulu. Vielä pari vuosikymmentä ehti kulua, ennenkuin suomenkielinen kansa- ja oppikoulu syntyivät.

1800-luvun keskivaiheilla elettiin voimakkaan kansallisen herätyksen merkeissä. Runebergin, Snellmanin ja Uuno Cygneuksen ajatukset olivat leviämässä kansan keskuuteen, ja vaikka sivistyneistön kieli olikin edelleen olikin edelleen ruotsi, oltiin silti tietoisesti suomalaisia.

1861 perustettu kaupunkimme ensimmäinen oppikoulu eli yläalkeiskoulu, kuten sitä silloin nimitettiin, sijaitsi aluksi Roosin talon yläkerrassa, nykyisessä taidemuseossa. Mielenkiintoista on, että koulun perustamiskirjaan sisältyi päätös, jonka mukaan opetusta kahdella alemmalla luokalla annetaan sekä Suomen että ruotsinkielellä. Käytännössä havaittiin kuitenkin pian, että päätös oli "epäkäytännöllinen", ts. opetusta voitiin antaa vain ruotsinkielellä. Perustamiskirjassa ollut päätös lienee kuitenkin vaikuttanut sen, että kouluun pääsivät sellaisetkin oppilaat, jotka eivät tullessaan ruotsinkieltä osanneet: niinpä koulun ensimmäisen vuoden 24:stä oppilaasta 12 oli äidinkieleltään suomalaisia.

MAA SUURTEN MUISTOJEN

Koulun ensimmäisiin oppilaisiin kuului muiden muassa Kälviän nimismiehen poika Tyko Hagman, joka on muistelmateoksessaan kertonut tulostaan tähän kouluun ja kaupunkiin, "jota elähdyttivät sellaiset suuret muistot kuin Halkokarin tappelu ja suuri tulipalo juuri ennen koulun alkamista". Hän kertoo silloisten koulupoikien elämästä, tappeluista kisällien ja oppipoikien kanssa, pimeiden syysiltojen retkistä Peitziuksen puutarhaan, josta varastettiin omenoita, molemmista "Hottanoista", jotka kuuluivat sen ajan Kokkolan merkillisyyksiin. Tämän innokkaan osallistumisen seurauksena oli ainakin alaluokilla välttävät tiedot, mutta nähtävästi poika myöhemmin, ympäristön tutkittuaan, paransi otettaan, koska hän neljän vuoden opiskelun jälkeen sai koulutusta päästötodistuksen ja siirtyi Vaasan kymnaasiin.

Hyvin kauniina ja päivän paisteisena on Tyko Hagmanin mieleen jäänyt Roosin talon yläkerta. "Voi kuinka hauskoina muistuvatkaan mieleeni nuo siistit ja sirot huoneet aina ajatellessani tätä koulukautta, jolloin poikalapsen mieli oikeastaan paloi ulos maailmaan. Miksi kuitenkin aina mielellään palasi tähän kouluun vaikka maailma vetikin puoleensa? Luulen, että vetovoimana oli koulu itse ja sen huoneisto ja toverit ja hyväntahtoiset opettajat", hän kirjoittaa.

SELLAINEN OLI PATUKKA

Siihen aikaan oli kouluissa yleisesti käytännössä patukkarangaistus. Tyko Hagman muistelee, ettei Kokkolan koulussa kuitenkaan käytetty patukkaa usein eikä sitä tarvinnut sellaisten pelätä, jotka istuivat joltisenkin siivosti. Kerran se kuitenkin sattui Tyko-pojankin kohdalle, ja niin jäi jälkimaailmalle kertomus, jolla on takanaan omakohtaisesti koetun elämyksen ainutlaatuinen arvo.

"En muista saaneeni patukkaa ennenkuin kolmannella luokalla, ja se tapahtui uppiniskaisuudesta voimistelunopettajaa kohtaan. Rikostoverini oli silloinen vierustoverini K. H. Renlund, erittäin hyväpäinen ja hyväluontoinen koulupoika köyhästä kodista. Me saimme molemmat patukkaa, rehellisesti ansaittua. Renlund erosi koulusta pian jälkeenpäin, arvattavasti vanhempainsa köyhyyden tähden, tuli kauppa-alalle Helsinkiin, jossa ajan pitkän kokosi melkoisen omaisuuden ja tuli tunnetuksi lahjakkaana liikemiehenä ja ihmisystävänä. - Tiedättekö millainen tuo patukka oli? Se oli noin kyynäränpituinen, vahvoista oksista palmikoitu, peukalonpaksuinen pamppu, joka oli toisesta päästään hyvin luja ja kova. Tällä antoi rehtori tai opettaja kuusi vahvaa laillista iskua poikapoloisen kämmeneen niin että kämmen tavallisesti turposi ja pahasti paisui rangaistuksen jälkeen. Toisinaan sai onneton kumpaisellekin kämmenelleen kuusi lyöntiä ja silloin oli poikanen pahemmassa kuin pulassa kun piti kotona syödä ja samalla salata tuo asia, että oli sormilleen saanut."

Sanomattakin lienee selvä, että toinen patukansaaja oli juuri tämän kaupungin tunnettu lahjoittajapersoonallisuus, kauppaneuvos Herman Renlund.

OPETTAJIA JA OPPILAITA

Koulun alkuaikoina toimivat sen rehtoreina Oskar Blomstedt, F. A. Canth, K. A. Ebeling ja J. F. Sandelin, kaikki tunnettuja ja tunnustettuja kasvattajapersoonallisuuksia.

Koulun oppilasluettelo on mielenkiintoista luettavaa. Tyko Crispianus Hagmanin ja Karl Herman Renlundin lisäksi ensimmäisten oppilaitten joukossa olivat mm. nimismies Slotten Carl Fredrik, josta tuli teknillisen korkeakoulun professori, kauppias Kynzellin Karl Johan, josta tuli pankkimies, värjäri Möllerin Frans Oskar, Kuopion tuleva pormestari.

Kouluun kiirehti myös leipuri Kullmanin Anders William, joka sittemmin toimi kaupungin ensimmäisessä kansakoulussa jonkin aikaa opettajatehtävissä, myöhemmin konttoristina. - Tämän koulun oppilaisiin kuuluivat seuraavina vuosina myös leipuri Lassanderin Johan, valtaporvari Otto Herman Roosin poika Otto Andreas, josta tuli lääkäri, niin myös apteekkari Relanderin, kaksi poikaa: Karl Konrad, joka sittemmin toimi lääkärinä Haapajärvellä ja otti nimen Reijovaara, oli myös kirjailija, sekä hänen nuorempi veljensä, joka kuoli myllärinä Kalajoella. Oli joukossa myös, Salmelaa, Heikkilää, Hämäläistä, Sahipakkaa ja Saarta, joiden nimet viittaavat supisuomalaisiin perheisiin.

OMATALO

Valtionapua saadakseen oli koulun hyvin pian rakennettava oma talo. Se nousi aivan kaupungin laitaan ja sen ohitse kulki etelään menevä maantie, jonka kahden puolen kasvoi rivi piilipuita - mikäpä muu talo voisikaan olla kysymyksessä, kuin Ison kadun varrella vieläkin seisova keltainen puutalo, joka yhä edelleen saanee kantaa ruotsalaisen yhteiskoulun nimeä mutta jossa sen jälkeen on ollut monen muun koulun tyyssija, tällä kertaa teknillisen koulun. Koulutalo on rakennettu arkkitehti L. J. Lindqvistin piirustusten mukaan vuonna 1866. Sittemmin sitä on jouduttu laajentamaan useaan otteeseen mutta rakennuksen alkuperäinen tyyli on kiitettävän hyvin säilytetty.

Koulun kaksi ensimmäistä vuosikymmentä oli rauhallisen kehityksen aikaa ja oppilasmäärä kasvoi sinä aikana kaksinkertaiseksi. Koulu-uudistuksen yhteydessä 1883 latinankieli menetti hallitsevan asemansa ja uusien kielien sekä reaaliaineiden opetus sai enemmän sijaa. Tyttöoppilaita alettiin kouluun ottaa v. 1899.

Tämän vuosisadan alussa muutettiin kaikki neliluokkaiset alkeiskoulut viisiluokkaisiksi ja niitä alettiin nimittää keskikouluiksi. Svenska mellanskolan i Gamlakarleby-nimisenä koulu toimikin sitten aina vuoteen 1951 [1903] saakka, jolloin siitä tuli yliopistoon johtava täydellinen valtion oppilaitos ja se sai nykyisen nimensä Gamlakarleby Svenska Samlyceum.

Tähän kouluun on aikojen kuluessa sulautunut myös useita yksityisiä oppilaitoksia, joista huomattavin lienee ollut Eliel Rajanderin koulu, joka perustettiin tämän vuosisadan vaihteessa. Se toimi erillisenä 3-luokkaisena keskikoulun jatkona aina lyseon tuloon saakka, siis vuoteen -51 [-03].

Isonkadun varrella olevaa vanhaa kunnianarvoisaa koulutaloa laajennettiin moneenkin otteeseen mutta loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että tontille ei saatu mahtumaan niin suurta lisärakennusta kuin olisi ollut tarpeen. V. 1960 koulu saattoikin muuttaa Chydeniuksen kadun varrelle nousseeseen uuteen komeaan koulutaloonsa, sen oppilasmäärä lienee nykyisin 700 paikkeilla.

NAISTENKOULUT

Menneinä vuosisatoina, jolloin kaiken kouluopetuksen katsottiin kuuluvan vain pojille, toimi täällä Kokkolassa montakin yksityisyrittäjää. Olihan niin, että sivistyneitten perheitten tyttäretkin sentään saivat kotiopetusta monissa tärkeiksi katsotuissa taidoissa, ja heidän joukossaan oli aina joku, joka olisi halunnut jakaa niitä samoja tietoja ja taitoja myös vähäosaisemmille kanssasisarilleen.

Jo v. 1657 tiedetään luutantinrouva Marketta Pertuntyttären opettaneen kotonaan tyttöjä, joille pedagogion ovi pysyi ikuisesti suljettuna. Parikymmentä vuotta myöhemmin, v. 1762 tavattiin lasimestarintytär Elsa Pietarintytär samoissa puuhissa, mutta sikäli erehtyneenä, että hän otti kouluunsa myös poikia. Niinpä arvostaan arka pedagogi haastoikin Elsa Pietarintyttären oikeuteen, ja maistraatti antoi tälle itsetehdylle opettajattarelle sen ojennuksen, että hänen tästä lähtien oli tyydyttävä opettamaan vain tyttöjä.

1860-luvulla, siis samoihin aikoihin kuin elementarskola pojille alkoi, perusti neiti Olivia Kyntzell tänne yksityisen tyttökoulun. Hänen koulunsa loputtua alotti rouva Maria Wallin uuden tyttökoulun, ja se toimikin aina vuoteen 1899, jolloin sen oppilaat saivat siirtyä siihen kouluun, jonka vaiheista edellä on kerrottu.

ENNEN KANSAKOULUA

Härnösandinkadulla, puoleksi jalkakäytävälle jääneenä, on pieni punainen merimiestalo, jolle oikeastaan kuuluu kunnia kaupungin ensimmäisenä kansakoulutalona.

Aivan samoin kuin oppikoulu - oli myös kansakoulurintamalla monia yksityisyrittäjiä ennen varsinaisen, järjestäytyneen kansakoulun perustamista. Tunnetuin näistä lienee merimiehentytär Eva Blom, joka, oleskeltuaan monet vuodet Tukholmassa eräässä merikapteenin perheessä jonkinlaisissa kamarineidon tehtävissä ja opittuaan tänä aikana sekä lukemisen että laskemisen taidot, alkoi kotikaupunkiin palattuaan - luultavasti tuossa 1800-luvun puolivälin paikkeilla - opettaa näitä taitoja oman kaupunkinsa lapsille. Kuinka on mahdollista, että kokonainen koululuokka työskenteli tuon pienen talon pienissä huoneissa - se on meille tietenkin melkoinen arvoitus, mutta eihän ole suuren suuri sekään naapurikaupunkimme Pietarsaaren nähtävyyksiin kuuluva Westmannin muorin tupa, jossa Johan Ludvig Runeberg sai alkeisopetuksensa.

Joka tapauksessa Kokkolassa elää vielä henkilöitä, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat olleet merimiehentytär Eva Blomin koulussa, jossa opetettiin sekä tyttöjä että poikia. Muistetaan myös, että opetus voitiin korvata hänelle paitsi rahalla myös elintarvikkeilla, kuten perunakapoilla, jauhoilla ja voilla.

Toinen opettajatar samoilta ajoilta oli merikapteeni Hongellin rouva, jonka koulu oli Isonkadun varrella. Tästä kaptenska Hongellista tiedetään, että hän oli tarmokas ja kykenevä nainen. Muuten ei ole mahdollista se temppu, jonka hän teki. Hän oli nimittäin miehensä mukana purjehdusmatkalla, joka suuntautui aina Länsi-Intiaan asti. Tapahtui että hänen miehensä, laivan kapteeni kuoli matkan kestäessä. Nyt rouva kaptenska, ilman mitään varsinaista merimieskoulutusta, otti laivalla ohjat käsiinsä, ja purjehti kapteenina toimien laivan takaisin kotisatamaan, jonne se onnellisesti pääsikin. - Hänen tiedetään sittemmin huolehtineen talossaan lasten opettamisesta.

RUOTSINKIELINEN KANSAKOULU SYNTYY

Vaikka meidän maassamme ei vielä pitkään aikaan ollut oppivelvollisuutta, oli kuitenkin olemassa kouluvelvollisuus, asetus vuodelta 1866. Sinä sanottiin mm., että kaupunkiseurakunnat ovat velvolliset huolehtimaan siitä, että myös ne lapset, jotka eivät saa opetusta kotona tai muissa kouluissa, tulisivat saamaan opetusta kahdeksannen ja neljännentoista ikävuotensa välillä.

Eipä siis kumma jos Kokkolassakin ensimmäinen kansakoulun perustamista koskeva kokous on kutsuttu kokoon ja pidetty nimenomaan seurakunnan toimesta, ja tämä tapahtui v. 1871. Kokouksen puheenjohtajana toimi seurakunnan kappalainen F. E. Chydenius, muita osanottajia olivat mm. rehtori F A. Canth, pormestari Matias Jaatinen, raatimies Gustaf Lithén ja tohtori F. Hellström, jotka valittiin toimikuntaan viemään asiaa eteenpäin.

Kansakoulu pääsi alkamaan vähitellen, ensimmäisenä alempi kansakoulu lokakuun 1 pnä 1872. Opetustyötä tehtiin siinä talossa, joka nyt on kaupungin kirjastona ja joka oli v. 1820 rakennettu pedagogion rehtorin asunnoksi. Taloa sanottiin sitten pitkän aikaa kivikouluksi, ja koulun ensimmäinen opettajatar oli nimeltään Amelie Häggström. Hänen opetusmetodinsa oli kotoisin englantilaisesta Bell-Lancasterin koulusta. Tähän alakansakouluun kirjoittautui ensimmäisenä päivänä heti 59 oppilasta, 38 tyttöä ja 21 poikaa. Alakansakoulussa luettiin raamatunhistoriaa, Topeliuksen Luonnonkirjaa ja Nybergin Päässälaskuoppia.

ALKUVAIKEUKSIA

Ylempi kansakoulu pääsi alottamaan seuraavaa syksynä Isonkadun varrella olevassa Hongellin talossa. Ensimmäiset pari vuotta siellä opetettiin vain tyttöjä ja opettajana oli Maria Viklund, mutta vuodesta 1874 sinne otettiin myös poikia. Noihin aikoihin täällä näet ajateltiin siihen tapaan, että poikien pääsy ylempään kansakouluun ei ole lainkaan välttämätöntä, koska pojat saivat suunnilleen ylemmän kansakoulun kurssia vastaavan opetuksen elementarskolanin alaluokilla, koulun, joka puolestaan oli ikäänkuin vanhan pedagogion jälkeläinen. Monista seikoista johtuen tapahtui kuitenkin, että mainitusta vuodesta lähtien yläkansakouluun otettiin myös poikia - heitä kirjoittautui sinne heti 27 - ja niin voidaan sanoa, että kansakoululaitos täydellisenä alkoi toimia Kokkolassa syksystä 1874 lähtien.

Monet vaikeudet kohtasivat kuitenkin tätä Cygnaeuksen hengessä syntynyttä vesaa sen alkuvuosina, jopa niin että koulu oli välillä suljettava pätevien opettajien puutteessa. Ensimmäisenä miesopettajana toimi jo mainittu William Kullman, jolta kuitenkin puuttui pätevyys. Ensimmäinen pitempiaikainen miesopettaja oli Uusikaarlepyyn seminaarista valmistunut Anders Gustaf Nyström. Alemman kansakoulun opettajana toimi puolestaan pitkät ajat Maria Viklund ja Viklundin kouluna monet entiset oppilaat vielä muistanevatkin kirjastotalon.

Monissa eri paikoissa tapahtui opetus alkuaikoina ja epäilemättä hyvin hankalissa olosuhteissa Mutta koulumuoto vakiintui vähitellen ja oppilasmäärä kasvoi. Tämän vuosisadan alkukymmenellä oltiin siinä pisteessä, että ruotsinkielinen kansakoulu tarvitsi oman talon. Se rakennettiin Katariinankadun, silloisen Puistokadun varteen ja valmistui 1908. Koulu, joka tunnetaan Renlundin kansakoulun nimellä, on käytössä yhä. Toinen ruotsinkielinen kansakoulu ja kansalaiskoulu toimivat uudessa, punatiilisessa talossa Chydeniuksenkadun varressa, aivan Svenska Samlyceumin naapurina.

SUOMALAISETKIN STARTTAAVAT

Suomenkielinen kansakoulu tuli Kokkolaan rautatien mukana, sillä sen perustivat tänne muuttaneet rautatieläiset 1886. Tietenkin se oli silloin yksityinen oppilaitos ja eli vain vähän aikaa kitulaista elämää.

Kuten tunnettua Kokkola oli tuohon aikaan voimakkaasti ruotsalaisenemmistöinen kaupunki. Rautatieläisten esimerkki antoi kuitenkin ajattelemisen aihetta täällä asuville muille suomalaisille ja äidinkieleltään suomalaisten lasten laskentaa suoritettiin heidän vanhempiensa vaatimuksesta sitten moniaina vuosina. Tulokset olivat kuitenkin merkillisen vaihtelevia: ruotsinkielisellä puolella suoritettu laskenta tuotti tulokseksi 5-6 perhettä, suomalaiset taas saivat määrän kohoamaan 50-60.

V. 1895 päätettiin joka tapauksessa perustaa tänne yksityinen suomalainen kansakoulu. Varoja tätä tarkoitusta varten kerättiin vanhoilla hyväksi koetuilla konsteilla: ompeluseuroilla, arpajaisilla ja myyjäisillä sekä varsinaisella listakerjuulla.

Ensimmäinen suomalainen kansakoulu todella pääsi alottamaan yksityisenä oppilaitoksena syksyllä 1896 huoneistossa Pakkahuoneenkatu 1. Alkuvuodet olivat vaikeita ja huoneistoja jouduttiin vaihtamaan tuhkatiheään: mm. koulua pidettiin Pormestarinkatu 8:ssa, Isonkadun varrella Finellin talossa ja sitten Haikolan talossa. Renlundin koulun valmistuttua päästiin Hongellin taloon entiseen ruotsalaisen kansakoulun huoneistoon.

Senaatin päätös suomalaisen kansakoulun perustamiseksi Kokkolaan saatiin lukuvuodeksi 1899-1900, joten voidaan katsoa sen toimineen yhteiskunnallisena laitoksena.

Ykspihlajaan rakennettiin kansakoulu jo v. 1906, sen jälkeen on rakennettu Torikadun varrella oleva Hakalahden koulu, Keskuskansakoulu, Hollihaan koulu ja Torkinmäen koulu. Kaupungissa toimii tällä hetkellä 4 suomalaista kansakoulua, 1 apukoulu ja kansalaiskoulu, niiden yhteinen oppilasmäärä on 1.727.

SUOMENKIELINEN OPPIKOULU

Jos ruotsinkielisen oppikoulun syntyvaiheet liittyvät kiinteästi kansallisen heräämisen aikaan, joka epäilemättä antoi suotuisaa tuulta myös kouluasioiden kehittymiselle, syntyi suomenkielinen oppikoulu routavuosien puristuksessa. Mutta myös nämä ankeat ajat - aivan kuin vastapainona silloisille yleistunnelmille - herättivät voimakkaan sivistyspyrkimyksen.

V. 1898 oli eräässä kokkolalaisessa yksityiskodissa koolla seura, jossa oli mukana mm. rovasti E. Johansson. Kun oli keskusteltu äsken perustetusta suomalaisesta kansakoulusta ja sen hyvästä menestyksestä, sanoi hän yhtäkkiä: "Kuulkaas pojat, me perustamme tänne korkeamman suomalaisen oppilaitoksen ja näytämme ihmeitä maailmalle. Onko siinä laitaa, että ihmiset saavat kustantaa monen kymmenen kilometrin päähän lapsensa kouluun kun he yhtä hyvin voisivat saada opetusta lähempänä."

Muita, jotka merkittävällä tavalla vaikuttivat suomalaisen oppikoulun syntymiseen olivat tehtailija Tuomas Pohjanpalo, nimismies V. Olander, valtiopäivämies Juho Torppa Vetelistä, opettaja Siirilä Kälviältä, rovasti J. Vegelius Kruununkylästä ja rehtori J. F. Sandelin omasta kaupungista. Ruotsinkieliseltä puolelta saatiin toinenkin innokas ystävä, rehtori A. Ebeling, joka tuki hanketta sekä rahallisesti että neuvoilla.

Suomenkielinen Yhteiskoulu alotti toimintansa Metodistikappelissa syksyllä 1898. Ensimmäiselle luokalle hyväksyttiin 36 oppilasta, toiselle luokalle tulijoita oli 17.

Ihmeteltävän nopeasti lähti todella suomalaisen oppikoulun asia vyörymään eteenpäin, sillä jo seuraavana syksynä, marraskuussa, voitiin muuttaa omaan taloon, tuohon pitkään puurakennukseen, jonka kaksi juhlavaa tornia kohoaa yhä edelleen Rautatienkadun varrella, Vaasan sillan kulmassa. Sen on piirtänyt arkkitehti K. Sandelin Helsingistä ja rakennuttanut ratamestari J. Cederberg. Mainittuun syksyyn mennessä rakennettiin tietenkin vain ensimmäinen vaihe, sen jälkeen rakentamista jatkettiin vaihe kerrallaan.

KREIVI BERG JA VASIKANKRUPPI

Koulun alkuajan taloudellisissa vaikeuksissa joutuivat sen perustajat monta kertaa kääntymään silloisten venäläisten vallanpitäjien puoleen. Niinpä tehtailija Tuomas Pohjanpalo kertoo sangen värikkäästi kumarrusmatkasta kreivi Bergin, silloisen kenraalikuvernöörin luo. Kokkolalaiset suuntasivat ensin matkansa kreivi Bergin helsinkiläiseen yksityisasuntoon, ja olivat sangen hämmästyneitä, kun asunnon oven edessä makasi "resuseen ryysyyn kääritty tuore vasikankruppi, josta veri valui lattialle. - Olimme kahden vaiheilla, peräydymmekö krupin luota takaisin, mutta asiamme oli ajettava ja niinpä soitimme. Eräs maatuski avasi ja ilmoitti, ettei kreivi ole kotona, joten pääsimme poistumaan. Tuo vasikankruppi jäi edelleen lojumaan lattialle."

No, tapasivathan kokkolalaiset itsensä kreivi Berginkin, senaatista, ja apu tuli. Joskus apu oli niin lujassa, että kokkolalaiset saivat uhkailla koulunsa konkurssilla, ennenkuin asiat järjestyivät.

NÄHTÄVYYDET

Tehtailija Pohjanpalo on kertonut myös eräästä koulujentarkastusmatkasta, jonka amiraali Virenius seuralaistensa kanssa teki tänne. Amiraali, senaattori Virelius oli kovin ihastellut suomalaisten silloin uutta koulutaloa sanoen, ettei hän koskaan ollut nähnyt niin käytännöllistä, yksinkertaista ja puhdasta koulurakennusta, vieläpä oli pyytänyt mukaansa sen piirustukset.

Tietenkin käytiin tarkastamassa myös kaupungin muut koulut, mm. ruotsalainen kansakoulu, jossa amiraali ilahtui kovin, kun eräässä luokassa lapset lauloivat hänellekin tuttua laulua Ukko-Noasta.

Sitten mentiin Talouskoululle, jossa juotiin kahvia ja tarkastettiin taas kaikki paikat. Siellä amiraali oli tiedustellut, olisiko kaupungista vielä muita merkillisyyksiä nähtävänä. Paikalla olijat olivat selittäneet, ettei näissä pienissä kaupungeissa kovin suuria merkillisyyksiä ole: Raahessa esimerkiksi on vain kaksinähtävyyttä, nimittäin uusi ruiskuhuone ja Durchmannin Fiia. Amiraali oli nauranut katketakseen tälle jutulle ja sen jälkeen kokkolalaiset olivat paljastaneet hänelle omat merkillisyytensä: englantilaisen barkassin ja Renlundin museon [p.o. pedagogiotalon?]. On selvää, että amiraali tunsi suurta kiinnostusta etenkin barkassia ja kanuunoita kohtaan.

KOULUN MYÖHEMPI KEHITYS

Monien anomusten ja pyyntöjen jälkeen antoi senaatti 1918 asetuksen, että Kokkolan Yhteiskoulu lukuvuoden 1918-19 alusta otetaan valtion huostaan ja muodostetaan lyseoksi.

Pisimmän päivätyön tämän koulun hyväksi on varmaan tehnyt Matti Herlevi, joka toimi oman entisen koulunsa rehtorina 29 vuotta, 1918-1948. Vuodesta 1951 on rehtorina toiminut Kerttu Ylitalo, pitkä ura hänelläkin jo takanaan.

Koulun tunnetuimpiin opettajiin kuuluu epäilemättä kirjailija Teuvo Pakkala, joka opetti suomea ja ranskaa vv. 1907-20, ja joka on säilynyt silloisen oppilaspolvien kiitollisessa muistissa ennenkaikkea innostavan, vapaaseen harrastustoimintaan kohdistuvan ohjauksensa ansiosta: toverikunnassa näyteltiin, perustettiin orkesteri, esitettiin kuvaelmia, joihin Pakkala itse maalasi kulissit, läheisimpien poikaoppilaittensa kanssa hän kesäisin teki pitkiä polkupyöräretkiä maakunnassa. - Toinen opettaja, joka täällä tuli erikoisesti tunnetuksi, oli lehtori Hanna Lehtinen, Lotta-työn innokas johtaja Keski-Pohjanmaalla.

UUSI TALO JA UUDET KOULUT

Rautatienkadun varrella oleva koulutalo kävi ajan mittaan pieneksi, jopa niin että sotien jälkeisinä vuosina käytiin koulua lopuksi täysin kahdessa vuorossa: kello kahdeksasta aamulla kello kahteenkymmeneen illalla. Rakennustöihin päästiin kuitenkin vasta 50-luvulla ja nykyinen kivinen koulutalo valmistui 1954 Torikadun varteen. Kokkolan Yhteislyseon oppilasmäärä lienee nykyisin yli 800.

Yhteislyseon lisäksi toimii kaupungissamme vielä kaksi muuta suomenkielistä oppikoulua, nim. Kokkolan Yhteiskoulu ja Hakalahden Keskikoulu, edellinen perustettiin 50-, jälkimmäinen 60-luvulla.

Annikki Wiirilinna

Kuvatekstit:

Ruotsinkielisen yhteiskoulun fasaadi vuodelta 1866 on kaunis ja sopusuhtainen, se edustaa kunnialla oman aikansa rakennustaidetta. Sopii myös tutustua läheltä talon koristeluun, esim. pylväiden päässä oleviin kapiteeleihin, joiden kuviointi on lähinnä korinttilainen.

Alvar Cavén: Maantietotunnilla.

Tämä pieni punainen puutalo Härnösandinkadulla oli merimiehentytär Eva Blomin koulu.

Suomalaisen Yhteislyseon opettajakunta keväällä 1920, seisomassa vas. T. Ailas, neiti F. Miettinen, maist. S. Pakkala, rehtori M. Herlevi, rouva L. Herlevi, maist. O. Lakka, neiti H. Lehtinen, istumassa kirjailija T. Pakkala, maist. T. Lassila, maist. E. Honkavaara ja E. Hermonen.