Boehmin talon historiaa ja kaupungin menneisyyttä

Kokkola 22.2.1978

Äskettäin julkistettiin, että Kokkolan Osuuspankki suunnittelee omistamalleen tontille uutta liike- ja pankkitaloa. Koska tontti on aivan kaupunkimme ydinaluetta - 1 kortteli, tontti n:o 1 - kiinnostanee kokkolalaisia pieni katsaus sen menneisyyteen.

Tässä vaiheessa meidän kannattaa katsoa hieman tarkemmin tuota turkoosinväristä taloa, joka sijaitsee Isonkadun - Tehtaankadun kulmassa ja joka viime ajat on saanut kantaa nimeä vanha osuuskassantalo.

Jos kuvittelemme, että nuo jälkeenpäin tehdyt suuret näyteikkunat olisivat poissa, samoin kaikenkirjavat mainos- ja liikekilvet; niiden tilalla alakertaa juhlistaisi suunnilleen samanlainen ikkunarivi kuin yläkerrostakin, olisi fasaadi kreikkalaisine kolmioineen kerrassaan rauhallinen ja arvokas. Uusklassillisuutta melko vaatimattomiin mutta silti juhlaviin puitteisiin sovellettuna. Kiinnittäkää huomiota myös neljään oveen Isonkadun puolella: ne muodostavat yhdessä hauskan ja vaihtelevan kokonaisuuden.

Jos mahdollista vielä viehättävämpi on talo aikoinaan ollut sisäpihan puolelta katsottuna (Kokkolan historia II, kuva s. 404) pyörökaarisine keskiosan ikkunoineen ja ovineen, koristepensaineen, ryytimaineen.

Talo on rakennettu vuonna 1829, rakentaja ja ensimmäinen omistaja lienee ollut kauppias Axel Böckelman. Jo täsmälleen kymmenen vuotta myöhemmin talo joutui kauppias Alexander Boehmin haltuun: Böckelmanin tytär oli naimisissa kauppaneuvos A. Kyntzellin kanssa ja heidän vanhin tyttärensä Charlotta Mathilda taas oli solminut avioliiton kauppias, raatimies Alexander Boehmin kanssa. Raatimies Alexander Boehm oli syntynyt 1802, oli siis 37 vuoden iässä ottaessaan talon haltuunsa. Mies niinkuin talokin elivät parasta aikaansa koko vuosisadan keskivaiheen ja pitkälle sen loppupuoltakin, talon toinen toistaan komeammat salit, salongit ja "förmaakit" olivat kauniisti ja arvokkaasti sisustettuja, porvarillista varallisuutta oli kotiin kertynyt molemmilta puolilta.

Tyttökouluna

Mutta ei ainoastaan yksityistalona, myös sivistyslaitoksena palveli tämä talo vuosikymmenet. Sillä rouva Boehmin sisar, Olivia Kyntzell, oli eräs naiskasvatuksen uranuurtajia kaupungissamme.

Kuten monet muut laivanvarustajaperheiden nuoret neidit hänkin oli matkustellut paljon, oleskellut mm. Tukholmassa ja Kööpenhaminassa, saanut hyvän kasvatuksen ja opiskellut myös Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, ts. Ateneumissa. Kun Vaasaan perustettiin tyttökoulu 1857 - muuten ensimmäisiä maassamme - määrättiin koulun ensimmäiseksi johtajattareksi Olivia Kyntzell. Paria vuotta kauempaa hän ei kuitenkaan tätä tehtävää hoitanut vaan sen sijaan tuli ja perusti tyttökoulun omaan kotikaupunkiinsa Kokkolaan. Juuri tämä helmikuussa 1859 toimintansa alottanut tyttökoulu toimi Boehmin talossa, ainakin osan ellei koko toimintansa ajan, aina vuoteen 1899, jolloin se yhdistettiin alkeiskouluun, alkeiskoulu alkoi silloin vastaanottaa myös tyttöoppilaita. Olivia Kyntzell toimi siihen asti tyttökoulunsa johtajattarena: hän opetti tytöille saksaa ja ranskaa, kirjoitusta ja piirustusta. Muita aineita opettivat Olivian koulussa miesopettajat: olihan heitä saatavana tuntiopettajiksi, koska kaupungissa toimi poikia varten jo ala-alkeiskoulu ja vuodesta -61 myös ylä-alkeiskoulu. Oppilaita oli tässä tyttökoulussa 11-23 vaihdellen vuosittain jonkin verran.

Näiltä vuosilta lienevät ne Olivian maalaukset, joissa hän kuvaa Boehmin talon yläkerran huoneita. Ehkäpä nekin saadaan vielä kerran esille Taidemuseoon, nythän niistä ovat nähtävissä vain valokuvajäljennökset historian kirjassa.

Kun raatimies Alexander Boehm v. 1890 kuoli, asui hänen leskensä sisariensa Olivian ja Julian kanssa tässä talossa, he kaikki elivät tämän vuosisadan puolelle. Olivia, taiteilija ja opettaja, ei mennyt koskaan naimisiin, kolmas sisar Julia oli naimisissa maisteri Alfströmin kanssa - joka hänkin oli ollut tuntiopettajana Olivian koulussa, opettanut historiaa ja maantietoa. Myös Julia jäi leskeksi, joten kolme sisarusta ovat vanhoilla päivillään viettäneet ainakin muutaman vuoden yhdessä Boehmin talossa.

En tiedä millaisten ja kuinka monien välivaiheitten kautta Boehmin talo tämän vuosisadan puolella on joutunut pankin haltuun.

Suntin kartanon paikka

Mutta jos joku haluaa tietää vieläkin kaukaisemmasta menneisyydestä, hänelle kerrottakoon, että tuo paikka on kaupunkimme syntymisen eräänlainen alkusolu. Kuten tiedetään kaupunki perustettiin pääasiassa Ristirannan kylän maille, ja kylän taloista suurin oli Sundgården, Sundshemmanet, Suntin kartano. Sen päärakennus sijaitsi juuri ensimmäisen korttelin ensimmäisellä tontilla, joka käsittää eteläosan Osuuspankin nykyisestä tontista.

Kun maaherra 1600-luvulla saapui kaupunkiin hän aina asettui asumaan Suntin kartanoon. Kaupungin perustamisen aikoihin sitä hallitsi Witting-suku, ilmeisesti sama suku joka edelleen vaikuttaa ja elää tällä seudulla. Kokkolan järjestyksessä toinen pormestari, vv. 1625-26 vakanssia hoitanut Knut Witting oli syntynyt Suntin tilalla. Lieneekö ollut hänen leskeksi jäänyt äitinsä vai kuka se 'Hustru Elisabeth i Sundhe', joka mainitaan heti pormestarin nimen jälkeen vuonna 1629 laaditussa "oikeassa ja todenmukaisessa karjaluettelossa Kokkolan kaupungista". Rouva Elisabethilla näyttää olleen ylivoimaisesti enemmän maallista omaisuutta kuin kellään muulla, maatakin 5 tynnyrinalaa kun se muilla kaupunkilaisilla supistui 1/2 tai 1 tynnyrinalaan. Lehmiä hänellä oli 8, hevosia 3, lampaita kokonainen tusina, kun tavalliset kaupunkilaiset olivat tuollaisia 1-2 lehmän omistajia. No, pormestarilla nyt oli neljä ja parilla Kvikantin isännällä kymmenkunta, mutta nuo kvikantilaiset eli "kuivakantalaiset" eivät tainneet niin aivan kaupunkilaisia ollakaan, heiltä meni vain vähän maita kaupungin "alle". Ristirannankyläläisiltä sitä meni, ja kylän 12:sta talosta oli suurin juuri Suntin kartano, jolta kai meni eniten.

Myös Gabriel Ljungonpoika, Kokkolan pormestareista järjestyksessä viides, kuului Suntin kartanon omistajiin, hän kun oli nainut Knut Wittingin Elsa-nimisen tyttären, Gabriel oli lainlukija ja Kalajoen kuuluisan lainsuomentajan Ljungo Tuomaanpojan poika.

Pormestari Gabriel Ljungonpojan jälkeen omisti kartanon hänen poikansa Kustaa Gabrielinpoika, lainlukija hänkin. Oli naimisissa Katariina Brynielintyttären kanssa, joka leskeksi jäätyään meni uusiin naimisiin vouti Jaakko Sundellin kanssa. Jaakko Sundell oli voutina 1682-98. Velkaantumisensa takia hän joutui myymään Suntin kartanon Christoffer Wijkarille, joka oli raatimies 1700-luvun alussa. Muita omistajia 1700-luvulla ovat olleet Erasmus Björkman, Carl Chore, raatimies Daniel Ahla, varatuomari, kauppias Martin Polviander (joka oli naimisissa edellisen lesken Margareta Carlblomin kanssa) sekä vuosisadan lopulla Johan Lund ja Henrik Lund.

1600-luvun omistussuhteita koskevat tiedot perustuvat Kokkolan historia. I ja II, 1700-luvulla omistaneiden luettelon on arkkitehti Krister Korpela laatinut Hj. Björkmanin teoksen mukaan. 1800-lukua koskevat tiedot perustuvat Kokkolan historia III, palovakuutuskirjoihin sekä apteekkari Millan Nordmanin, o.s. Kyntzellin, joitakin vuosia sitten kertomaan muistitietoon.