Kokkolan Taidemuseon aarteita: Kesäidylliä ja risuaitoja

Kokkola 4.8.1977

Jonakin sateisena päivänä kun tuntee pettymystä koko kesän ja loman suhteen, voisi oikeastaan pistäytyä Kokkolan Taidemuseossa, siinä ensimmäisessä huoneessa jossa on spinetti. Siinä on montakin kookasta maalausta, mutta kaikkein eniten antaa kai ajatuksille työtä Berndt L i n d h o l m i n HÄMÄLÄINEN MAISEMA.

Maisema sinänsä ei ole pohjalaisille kovinkaan tutunomainen, sen luonne poikkeaa omastamme, mutta juuri tuollaisessa ympäristössä kai Suomen heleä kesä on parhaimmillaan. Kivinen mäenrinne, hirsistä rakennettu talo korkeimmalla kohdalla, riippakoivut hiljaisen kylätien poskessa. Keskikesä, ja keskipäivä kaikesta päättäen. Pilvet maiseman yllä tuntuvat enteilevän sadetta, mutta kuinka kauniita ne ovatkaan! Taivaan harmahtavat vivahteet toistuvat kivisessä maassa ja risuaidoissa, sateitten ja tuulten ja pakkasten puremissa aidaksissa. Sillä risuaitaa nähdään tässä taulussa ehkä enemmän kuin sitä on enää olemassa koko maassa. Ne ovat kadonneet kaikkialta piikkilangan tieltä, ja samalla on kadonnut jotakin olennaista suomalaisesta maalaismaisemasta.

Kun Akseli Gallen-Kallela vuosisadan alussa teki kuuluisan Afrikan-retkensä, joku taiteilijatoveri kysyi häneltä, miksi he kuitenkin niin pian tulivat Afrikasta pois. Gallen-Kallelan kerrotaan vastanneen:

- Kun siellä ei ollut yhtään risuaitoja.

- Anekdootin perusteella voisimme päätellä että Akseli Gallen-Kallela rakasti aivan erikoisesti risuaitoa.

Niitä on rakastanut ilmeisesti myös Berndt Lindholm, tämän taulun maalari.

Berndt Lindholm, joka oli syntynyt v. 1841, harjoitti taideopintoja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, Turussa, tuossa maamme vanhimmassa taideoppilaitoksessa, jonka olemassaolo on nyt vaakalaudalla. Myöhemmin 60-luvulla, hän matkusti Saksaan, Düsseldorfiin ja Karlsruuheen jossa jatkoi opiskelua monien muitten tapaan, häntä pidetäänkin yhtenä huomattavimmista Düsseldorfin koulukunnan edustajista maassamme. Mahdollisesti tämäkin työ on siis tehty sisällä ateljeessa niin elävän tunnun kuin se antaakin suomalaisesta kesäpäivästä. - Lindholm on kuitenkin opiskellut myös Pariisissa, hän kuuluu juuri siihen taitekohtaan, jolloin "maalarien Mekan" painopiste oli muuttumassa Düsseldorfista Pariisiin.

Berndt Lindholm eli suuren osan elämäänsä Ruotsissa, jossa toimi Göteborgin taidemuseon intendenttinä. Hän on maalannut paljon metsä- sekä meriaiheisia tauluja, rauhaa ja sopusointua henkiviä kuten tämäkin.

Suurin piirtein rauhallinen lienee ollut hänen elämänsä taivalkin. Hän kuoli maailmansodan syttymisvuonna 1914.

Mutta Berndt Lindholmin Hämäläisestä maisemasta löytyy monta muutakin mielenkiintoista yksityiskohtaa kuin nuo risu- eli riukuaidat. Katsokaapa esim. miten ja millaisista hirsistä talo on rakennettu. Siinä näyttää olevan kaikki saman katon alla, tai ainakin paljon. Ehkä kysymyksessä on umpipiha, jonka yksi sivu tämä on. Tien vieressä on myös kaadettuja puita, epäilemättä on tarkoitus rakentaa vielä jotakin. Lapsilla on omat puuhansa tuossa tien vierellä. Yksityiskohtia on todella runsaasti, niiden avulla voi ikäänkuin seurata talon asukkaitten jokapäiväistä elämää. Se on mielenkiintoista ja rikastuttavaa. Kaiken tämän yläpuolelle kohoaa kuitenkin koloristisesti voimakas ja rakenteellisesti ehyt kokonaisuus. Vaikka Lindholmia pidetään sovinnaisempana kuin esim. Werner Holmberg oli voinemme arkailematta yhtyä taiteilija Leo Korpelan lausuntoon jonka hän tästä Lindholmin työstä antoi eräässä radioesitelmässään 40-luvulla: "Mestariluomus, joka kestää ankarankin kritiikin".