Kokkolan Taidemuseon aarteita: Elin Danielson-Gambogin merenrantanäkymä

Kokkola 2.11.1977

Tätä maisemaa ovat Kokkolan kunnallismiehet paljon katselleet ja lehtiväkikin silloin kun on käynyt kaupunginhallituksen tiedotustilaisuudessa. Se näet on riippunut - ainakin toistakymmentä vuotta - kaupunginhallituksen istuntosalin seinällä. Nyt se on konservoitu: vuosikymmenien pöly- ja tupakansavukerros on poistettu sen pinnalta, joten Välimeri hohtaa nyt entistäkin enemmän asuurinsineään. En tiedä, mikä maalauksen tämänhetkinen sijoituspaikka on, mutta K. H. Renlundin kokoelmiin se joka tapauksessa kuuluu.

Taulun maalari, taiteilija Elin D a n i e l s o n kuuluu Suomen maalaustaiteen, kulta-ajan maalareihin, hän on syntynyt Noormarkussa 1861. Opiskeli kotimaassa A. v. Beckerin johdolla ja myöhemmin Pariisissa. Hänen hienostuneiten kansanelämää kuvaavia töitään oli mukana mm. siinä suomalaisia naistaiteilijoita esittävässä kiertävässä näyttelyssä, joka viime kevättalvella ilahdutti kokkolalaisiakin taiteen ystäviä. Varhaisemmissa töissä on usein hienon vihertävän sävyiset värit: mieleen jäi siitä näyttelystä mm. tallin edessä seisova, kärryjen eteen valjastettu hevonen. Pariisin vuosien kesiä hän vietti muitten suomalaismaalarien tapaan Bretagnessa, jossa maalasi maisemia ja kansantyyppejä.

Myöhemmin tämä Elin Kleopatra - jonka omakuvat kertovat omistaneen erittäin ylväät suorastaan antiikkista veistoksellisuutta henkivät piirteet - matkusti Italiaan. Hänellä oli v. 1896 Firenzessä näyttely yhdessä Eero Järnefeltin, Pekka Halosen, Viktor Malmbergin ja Albert Gebhardtin kanssa. Vuotta aikaisemmin hän oli solminut avioliiton italialaisen maalarin Rafaello Gambogin kanssa ja muutti pian sen jälkeen kokonaan Italiaan asumaan.

Tuo hänen nuoruudentöissään vai linnut vihertävänharmaa sävy putosi pois Italian auringon alla, hänen myöhemmän kauden työnsä ovat aivan toisenlaisia, kirkkaampia, valoisampia. Näkyy että hän on ottanut runsaasti vastaan vaikutteita uuden kotimaansa maalaustaiteesta.

Elin Danielson-Gambogi kuuluu myös siihen valiojoukkoon, jonka töitä oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä, ne saivat pronssimitalin. Omia näyttelyitä hän on pitänyt Tukholmassa, Helsingissä, sekä Pariisissa, hänen teoksiaan on meillä täällä myös Tampereen, Turun ja Firenzen taidemuseoissa. Hän on maalannut Kemiön ja Noormarkun kirkkojen alttaritaulut.

Elin Danielson-Gambogi on kuollut Antigonassa v. 1919.

Taulu, jonka K. H. Renlund on kokoelmiinsa hankkinut, on maalattu 1904. Siinä pieni ryhmä naisia - Ehkäpä Gambogin perheen naisia ja ystävättäriä - on lähtenyt retkelle merenrantaan. Aurinko alkaa jo olla matalalla, koska varjot piirtyvät hietikolle. Tuuli on tyyntynyt, hiljainen maininki lähestyy rantaa miltei peilityyneltä ulapalta, kaukaisuudessa piirtyy autereiseen taivaanrantaan muutama purje. On paistateltu päivää, ihailtu merta, kenties uitukin, parhaillaan syödään eväitä, ja sitten onkin kotiinlähdön aika. Pysähtynyt, onnellinen tuokio. Se. joka ei itse ole kamppaillut maalaamisen vaikean taidon kanssa, ei tietenkään voi aavistaa, mitä kaikkea on läpikäytävä, ennenkuin esim. nuo naisväen vaatteet on saatu esiin niin että jopa kangaslaadun pystyy erottamaan. Nim. sellainen joka kankaat tuntee.

Nuo viehättävät naiset kauniissa ympäristössä, niin aitoina ja elävinä tänäkin päivänä - kenen mieltä he eivät nostaisi? Uskon että heillä on paljon ihailijoita tässä kaupungissa, jossa tuskin koskaan voidaan tuollaisessa valossa kylpeä, mutta meri on täälläkin sininen.

A. W.