Kokkolan horisontista - vuonna 1932

Kokkola N:o 19 1985

Jos missä niin sanomalehden vanhoja vuosikertoja selatessa tulee nostalgiseksi. On muka hakevinaan jotakin tiettyä asiaa, mutta ennenkuin huomaakaan, aikaa kuvitella, millaista oli silloin, millaisia ihmisiä liikkui kaduilla, mitä he ajattelivat... Malttaa tuskin kääntää lehteä, aina vain silmä löytää mielenkiintoista.

Kokkola-lehden vuosikerta 1932 on äsken ollut erikoistarkkailuni alaisena. Kas vain, laulajatar, ikimuistoinen diiva Hanna Granfelt antoi maaliskuussa konsertin Raatihuoneen juhlasalissa. - Kaunis ja henkevä. Kristallikruunut kimaltelivat maaliskuisessa illassa, rouvat ja neidit polkkatukissaan, polvihameissaan. Musiikkiarvostelijaa ei lehdellä ollut mutta osasihan tavallinen toimittajakin kiittää suurenmoisesta illasta... Eikä siitä paljon jälkeen jäänyt tanssikoulun oppilasnäytös Vartiolinnassa 23.4., jonka antoi - kukas muu kuin Taina Helve.

Huhtikuussa Kokkolan Panimo ilmoittaa: "Tästä päivästä alkaen saatavana II lk:n olutta. Tilaukset tehtävä Oy Alkoholiliikkeen kautta."

Sinäkin keväänä - ja monena edellisenä - oli jano päässyt yllättämään sillä kieltolaki oli ollut voimassa vuodesta 1919 lähtien - ja kumottu juuri alkuvuodesta 1932. Kaupunginvaltuustolle oli satanut anomuksia anniskeluoikeuksista, ja osa oli tietenkin saanut, osa ei. Innokkaasti ilmoittivat nyt sekä oikeudet saaneet että ne toiset. Kahvila ja ravintola Casino Pikkukirkkokatu 3:ssa, Vartiolinnan ravintola, Mercuriuksen talon ravintola, joka järjesti myös karnevaalit ja jossa sai tanssia joka arki-ilta. Toukokuun lopulla avasi myös Puistoravintola ovensa, ja Asemaravintolakin kuulutti tarjoavansa hyvää kahvia, puuroa ja voileipää. Vartiolinnassa näytettiin myös elokuvia, ja talon ravintolasta kannettiin ruokaa ja kahvia myös kotiin, tilauksesta. - Sellainenkin palvelu oli siis mahdollista, kenties hyvinkin yleistä.

Uutispuolella puhuttaa kovasti Kokkola-Suolahti ratahanke, jonka nokkamiehenä kokkolalainen talousneuvos Tuomas Pohjanpalo. Kokouksia pidetään ja suunnitelmia esitellään myös lukijoille.

Lapsihalvausepidemia koetteli tuolloinkin Suomen maata, siitä kerrotaan yhden palstan jutuissa, joiden otsikot kertovat lapsihalvauksen jatkuvan.

Eniten luettuja uutisia ovat kuitenkin varmaan Minna Craucherin murhajutun tutkimuksia koskevat tiedot, asiasta kerrotaan monipalstaisin otsikoin ja jutuissa on myös pituutta. Maria Åkerblom näyttää sinä keväänä päässeen ehdonalaiseen vapauteen - varmasti luettu uutinen Kokkolassa.

Takasivun ilmotuspalstoilla elin, jonka nimi on työttömyyslautakunta, kertoo edelleen ottavansa vastaan työttömien ilmoittautumista. Pulaa oli, työstä jos muustakin.

Entäpä etusivun ilmoittajat? Kovin on tutun näköistä hommaa: suurin kirjasimin, tosin vain yhdellä palstalla, ilmoittavat valokuvaamo Pallas, kultasepänliike 0. Niemi, Orellin maalaamo, Vessarin Korjaamo Niukkalinnassa. On KOP, Säästöpankki, lakiasiaintoimistoja ym. Myös seurakunnan ilmoitukset löytyvät etusivulta, niiden lähelle on sijoitettu sekä Pelastusarmeijan että Smyrna-seurakunnan vähän pienemmät ilmoitukset. Etusivujen alareunoissa toistuu toistumistaan sanat "Kunnioittakaa vainajien muistoa - " kunnes on pakko kiinnittää siihen huomiota ja lukea ilmoitus loppuun. Yksipihlajalainen hautakiviveistämöhön se siinä vetoaa elossa oleviin: "-- hankkimalla muistomerkki heidän haudalleen".

Yleisradion ohjelma löytyy lehden takasivulta, vasemmalta alanurkasta. Toistaiseksi se mahtuu yhdelle palstalle, kymmenen sentin pätkälle. Tulee tietenkin verranneeksi sitä nykyiseen ohjelmatarjontaan sekä näkö- että hyötyradion puolella - mutta saattaapa olla, että ohjelmien tuottama mielihyvä, jos sitä voisi punnita, olisi jokseenkin sama, eli puntit tasan. Radiohan oli silloin uusi, uusi ja ihmeellinen, sitä todellakin hiljennyttiin kuuntelemaan. Esitelmiä, jumalanpalveluksia, uutisia, lastentunteja...

Syksyllä sitten ravintola Mercurius, "kaupungin hauskin tanssihuoneisto", kertoo ilmoituksessaan : "Zamba kutsuu tanssihalusia!" - niinpä niin, ei mitään uutta. Ilmoituksessa ei ole kuvaa joten emme saa tietää, tanssittiinko silloinkin zambaa Rion karnevaaliasuissa.

Joulukuun lehdestä löytyy paikallinen, kiinnostava uutinen: Friisin konepajalta Ykspihlajasta on vastikään lähtenyt 700 kg painava kirkonkello Alatornion seurakunnalle. Tietää sama uutinen kertoa senkin että konepajalla on parhaillaan valettavana kolme kelloa, jotka tulevat Helsinkiin Hietaniemen uutta hautakappelia varten, ja että vähän aikaisemmin, syksyllä, on Veljekset Friisin konepajassa valettu kolme kelloa Huopalahden seurakunnalle.

Metalliteollisuuttakin siis oli, Friis-Pohjanpalon konepajalla oltiin vielä täydessä touhussa.

Valaakohan Suomen maassa enää kukaan kirkonkelloja?

A. W.