Pohjalainen vaikuttaja käänsi kehityksen suunnan

Ilkka 25.2.1979

Chydeniuksen syntymästä 250 vuotta

"Pimeys sopii barbaareille. mutta ei vapaan valtion henkeen."

"Isänmaa ilman vapautta ja ansiotyötä on suuri sana jolla on vähäinen merkitys."

"Täällä syntyy kyllä ihmisiä, mutta kun pitäisi olla hyödyksi, heitä ei löydy kansalaisten suuresta joukosta."

"Ylhäisyys on pelkkää ilmaa kun kukaan ei ole palvelemassa, ja herravalta on lopussa kun kuuliaisuus puuttuu."

"Vapaus on hyvä, mutta lain ja asetusten puitteissa. Kullakin on oikeus edistää omia pyrkimyksiään niin pitkälle kuin se ei häiritse kanssaihmisiä tai koko yhteisöä."

"Todellista hyvettä ei panettelija voi liata. Ihminen joka tekee hyvää, jalostuu kaksinkertaisesti panettelijain puheista."

Eivät ole tämän päivän ihmisten ajatuksia kuten melkein saattaisi luulla, vaan Anders Chydeniuksen mietteitä, jo 1700-luvulla ajateltuja. Miehen, jonka korkean otsan takana piilivät tavallista nerokkaammat aivot, ja jonka toimintatarmo niinikään ylitti tavalliset mitat.

Jokainen , kansantalouden oppikirja tietää kertoa, että tämä mies esitti taloudellisen liberalismin periaatteet ja suuntaviivat jo 11 vuotta ennen englantilaista Adam Smithiä, jota kunnioitetaan kansantaloustieteen isänä. Miksi hänen sanomaansa ei ymmärretty eikä levitetty? Onko yhä vielä ratkaiseva merkitys sillä, että ihminen sattuu syntymään periferiassa, kaukana suurista keskuksista - vaikkapa hän olisi kuinka nerokas? - Siinä kysymyksiä joita mm. voidaan pohdiskella Anders Chydeniuksen 250-vuotissyntymäpäivänä.

Joitakin vastauksia kysymyksiin tarjoaa ehkä hänen elämänsä ja toimintansa, joista tosin suomenkielinen lukijakunta on saanut hyvin vähän tietoa: kaikki kolme hänestä kirjoitettua elämäkertaa ovat ruotsinkielisiä eikä niistä ole yhtään suomennettu.

Nuoruus ja opiskeluvuodet

Anders Chydeniuksesta tuli kokkolalainen vasta 17-vuotiaana, kun hänen isänsä v. 1746 tuli valituksi Kokkolan kirkkoherraksi. Sitä ennen hän oli toiminut Sotkamossa, josta käsin perheen kolme poikaa olivat alottaneet koulunkäyntinsä Oulussa ja Torniossa. Kun Kokkolan vasta rakennettu paanukattoinen pappila tuli heidän kodikseen, oli Anders jo kirjoittautunut ylioppilaaksi Turun yliopistoon filosofiseen tiedekuntaan. Syksyllä 1750 Anders ja hänen nuorempi veljensä Jacob siirtyivät Upsalan yliopistoon.

Opinto-ohjelmaan Upsalassa kuului paitsi teologiaa, latinaa ja matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, astronomiaa jne. Botaniikkaa pojat lukivat itsensä Linnén johdolla. Arvata saattaa että Linnén persoona ja näkemys jätti syvän jäljen lahjakkaan oppilaan mieleen.

Itsevarmuutta ei nuorelta Chydeniukselta puuttunut: hänen tiedetään vuonna 1752, parin vuoden opiskelun jälkeen, hakeneen luonnonhistorian ja fysiikan dosentuuria Turun yliopistosta - tuollainen ei tosin siihen aikaan ollut mitenkään harvinaista. Häntä ei kuitenkaan valittu. Vasta seuraavana vuonna hän valmistui filosofia kandidaatiksi ja promovoitiin maisteriksi - tosin poissaolevana, sillä hän oli tällä välin ottanut vastaan Alavetelin kappelin sielunhoitajan viran ja vihitty papiksi. Hän solmi avioliiton pietarsaarelaisen kauppiaantyttären Beata Magdaleena Mellbergin kanssa. Aikalaisten kertoman mukaan avioliitto oli hyvin onnellinen.

Chydenius siis sanoi kertakaikkiset jäähyväiset akateemiselle ilmapiirille - mutta tapahtuiko se ilman haikeutta? Monet tutkijat ovat nähneet vahingoksi sen, että hän niin pian poistui yliopistolliselta foorumilta, josta käsin hänen ajatuksensa olisivat kenties kantautuneet kauemmas.

Farmari ja kärryntekijä

On helppo ymmärtää, etteivät sielunpaimenen tehtävät kolmenkymmenen talon yhdyskunnassa, jollainen Alaveteli siihen aikaan oli, antaneet tarpeeksi tehtävää hänen toimeliaalle hengelleen. Hän paneutui käytännön toimiin kuten valistusajan pappisihanteeseen kuuluikin. Pienen virkatalonsa kivikkoiset mäet hän raivautti pelloiksi, tiedetäänpä hänen ojittaneen soitakin. Pappilan päärakennuksen ja joen väliin hän perusti puutarhan, joka taisi olla ensimmäisiä. Joittenkin seurakuntalaistensa kanssa hän perusti yhteisen "puulaakin" tupakan viljelemiseksi: katsottiin näet, että viljelemällä tupakkaa kotimaassa voitiin säästää suuria summia ulkomaanvaluuttaa.

Pappilaan hankittiin myös espanjalaisia, hyvärotuisia lampaita, aluksi vain muutamia yksilöitä, mutta kuinka ollakaan niitä hankittiin aina vain lisää, myöhemmässä vaiheessa myös paljon vuohia. Tapahtui niin että vuohet kerran söivät kirkkoherran ja hänen rouvansa kaikkein fiineimmät, Tukholmasta ostetut juhlavaatteet. Chydenius tuntuu kertovan lyhyessä omaelämäkerrassaan tapauksesta hymyssä suin ja antaa ymmärtää, että lammasinnostus pysyi sen jälkeen "aisoissa".

Upsalassa opiskellessaan Anders Chydenius oli tehnyt gradu-tutkielman herra tohtori Peter Kalmin johdolla, ja sen aihe oli todella kaukaa etsitty: tutkielman nimi oli Amerikkalaiset tuohiveneet. Asia selittyy sillä, että Peter Kalm oli itse oleskellut Kanadassa ja perehtynyt intiaanien tuohiveneisiin, eli kanootteihin, joista oli tehnyt oman tohtorinväitöskirjansa.

Perimätieto kertoo, että Anders Chydenius olisi Alavetelin vuosinaan yrittänyt myös käytännössä kokeilla tuohiveneen valmistusta jossakin siinä pappilan jokitörmällä. Kenties hän oli siinä onnistunutkin. Mutta Veteli-joen olosuhteissa perinteinen puuvene oli tietenkin ainoa oikea venemalli, kirkkoherran puuhat ehkä herättivät vähän hymyilyä. Kansan antama Tuohi-Antin liikanimi tarttui häneen ilmeisesti juuri tuolloin.

Mutta tekevällehän aina sattuu. Chydeniuksen liikkuvalle hengelle kaikki elämänilmiöt näyttävät olleen kiinnostavia. Tavallisten työkärryjen kehittämisessä hän tuntuu onnistuneen huomattavasti paremmin kuin tuohiveneen teossa, jopa niin että hänen kärrymallinsa tuli sittemmin yleisesti käytäntöön.

Lääkäri ja rokottaja

Koko Pohjanmaalla oli tuohon aikaan vain yksi ainoa lääkäri, joka asui Vaasassa. Käytännöllisesti ottaen kansa oli siis kansanparantajien varassa. Ainoat, joilla oli tietopuolista katetta näihin tehtäviin olivat ne harvat sivistyneet, jotka olivat saaneet opiskella luonnontieteitä, etupäässä siis papisto. Lääkärintoimeen heitä kannustivat itsensä maaherran ohjeet ja kehoitukset. Niinpä Chydeniuskin perusti jonkinlaisen lääkärinpraktiikan kohta Alaveteliin saavuttuaan. Hän opiskeli itsekseen lisää anatomiaa ja muuta alan kirjallisuutta sekä perehtyi syvällisesti lääkkeitten valmistamiseen, jopa niin että hän perusti oman pienen laboratorion ja hankki kaikenlaisia instrumentteja. Lääkkeet hän keitti itse luonnonyrteistä ja itse kasvattamistaan lääkeyrteistä. Erikoisesti hän oli kiinnostunut lasten sairauksien hoitamisesta. Hän kertoo tehneensä myös pienempiä kirurgisia operatioita, jopa silmäleikkauksia "lähes uskomattomalla onnella" kuten hän itse sanoo.

Juuri noihin aikoihin oli keksitty rokote sen ajan pahinta sairautta, isorokkoa vastaan. Lääninlääkäri Hast kokeili onnistuneesti rokotetta vuonna 1761 muutamiin kokkolalaisiin lapsiin. Jo samana vuonna onnistuivat Anders Chydenius ja hänen isänsä taivuttamaan seurakuntalaistensa joukosta 23 lapsen vanhemmat suostumaan siihen, että heidän lapsensa rokotettiin. Pahin este ei niinkään ollut pelko rokotetta kohtaan kuin se että "toimenpide katsottiin loukkaukseksi Jumalan tahtoa vastaan". Anders Chydenius rokotti lapset, ja hyvällä menestyksellä.

Valtiopäiville

Chydenius sanoo, ettei hän papiksi tultuaan ollut mihinkään vähemmän perehtynyt kuin politiikkaan mutta luettuaan muutamia numeroita Riksdags Tidningaria hän huomasi, että myös tällä alueella saattoi olla asioita, jotka herättivät elävää mielenkiintoa ja toiminnanhalua. Kun hänet valittiin vv. 1765-66 valtiopäiville Pohjanmaan kappalaisten edustajana, siis pappissäätyyn. Hän kuului ahkerimpiin puheenvuoronkäyttäjiin täysistunnoissa ja oli neljän eri valiokunnan jäsen. Tiedetäänpä hänen olleen monen sellaisenkin alotteen takana, joka oli lähtenyt eteenpäin toisten nimissä.

Tämä kausi hänen elämässään muodostui hyvin hedelmälliseksi ja tulokselliseksi. Pääasiaksi ei kuitenkaan tullut normaali valtiopäivätyö, vaan ennenkaikkea ne kirjalliset kannanotot, lentolehtiset, joilla hän vaikutti asioihin.

Ruotsin Kuninkaallinen Tiedeakatemia oli juuri julistanut kirjoituskilpailun aiheesta "Mikä mahtaa olla syynä siihen että niin paljon väkeä Ruotsista muuttaa vuosittain maasta, ja millä toimenpiteillä se parhaiten voidaan estää". Chydenius julkaisi omakustanteena tästä asiasta laatimansa kirjoituksen, jossa hän rohkeasti ja jyrkästi hyökkäsi vallitsevaa merkantilistista järjestelmää vastaan holhous- ja pakkotoimenpiteineen. "Mitä enemmän vapautta ja kykyä itsekullakin on synnyinseudullaan edistää onnellisuuttaan, sitä vähemmän hän tahtoo vaihtaa isänmaata", hän kirjoitti.

Tapulioikeudet

Koko Pohjanmaan kannalta tärkeitä tapulioikeuksia rannikkokaupungeille oli jo kauan puuhattu. Kaikkia perusteita, joita suinkin voitiin asiassa esittää, oli jo siihen mennessä käytetty hyväksi. Mutta kun Chydenius koko tarmollaan paneutui asiaan näillä ensimmäisillä valtiopäivillään, hän lämpeni sille niin että kirjoitti siitä kirjasen "Pohjanmaan kaupunkien kauppaoikeuksien puolustus". Suureksi osaksi Chydeniuksen loistavien kirjallisten kykyjen ansioksi on laskettu se, että nämä samat valtiopäivät v. 1765 myönsivät Vaasalle, Kokkolalle ja Oululle merikaupungin oikeudet. Kunniaksi Kokkolan kaupungille on mainittava, että tämä kirjanen painettiin sen eikä Chydeniuksen omalla kustannuksella.

Näin poistui lähes neljäsataa vuotta voimassa ollut määräys, jonka mukaan Pohjanlahden rantakaupunkeja oli kielletty käymästä vapaasti kauppaa ulkomainen kanssa. Niiden oli ollut pakko viedä lastinsa Tukholmaan, jonka porvarit saattoivat - koska kilpailua ei ollut - kiskoa välttämättömyyshyödykkeistä kuten esim. suolasta, korkeita hintoja. Vastaavasti he saattoivat tarjota vientitavaroista - tervasta, lankuista, voista ym. - vain mitättömiä hintoja. Tapulioikeudet antoivat kokonaan uudet mahdollisuudet kaupankäynnille ja merenkululle: pohjalaisten laivat purjehtivat kohta ympäri maailman meriä, Välimeren rannikkokaupungeista ostettiin suolaa, tervaa vietiin suoraan Englantiin ja Hollantiin, ja talvisin kun Itämeren lahtia peitti paksu jääkerros, kuljettivat heidän laivansa rahtitavaraa aina kaukaisille Itä-Intian vesille, myöhemmin myös Etelä-Amerikkaan asti.

Säätyveljet hylkäävät

Samoilla valtiopäivillä oli esillä rahanarvon keinotekoinen nostaminen. Chydenius näki sen huonoksi konstiksi, ja kun hänen vastalauseensa valiokunnassa ei auttanut, hän piti velvollisuutenaan osoittaa toimenpiteen seuraukset myös suurella yleisölle: hän näki niissä suorastaan kansallisen onnettomuuden uhkan. Hänen näkemyksensä mukaan rahan arvo tuli vakiinnuttaa luonnollista tietä valtion puuttumatta säännöstelyllä asiaan.

Noin selväsanainen ja jyrkkä esiintyminen asiassa, joka oli saanut laajaa kannatusta, oli hullunrohkeaa. Alavetelin kappalainen herätti peräti raivokasta suuttumusta. Hänet leimattiin kapinoitsijaksi ellei suorastaan maanpetturiksi, ainakin yhteishyvän viholliseksi. Hänen oma säätynsä, pappissääty, toimitti äänestyksen, jonka seurauksena hänet erotettiin sen jäsenyydestä. Häntä häväistiin ja uhkailtiin, monet ystävät käänsivät hänelle selkänsä ja katsoivat muualle vastaantullessaan, ja lopulta kai Chydeniuksen oli nöyrryttävä pyytämään säädyltään anteeksi.

Mutta kuinka kävikään. Jo seuraavana vuonna nähtiin että Chydenius oli ollut täysin oikeassa: rahan arvo laski romahdusmaisesti, seurauksena oli yleinen hämminki liike-elämässä ja vararikkoja sattui tuhkatiheään.

Kansallinen voitto

Vielä näiden samojen, Chydeniukselle niin merkityksellisten valtiopäivien aikana hän ehti julkaista tutkielman "Kansallinen voitto". Sitä pidetään hänen pääteoksenaan, jossa hän tuo esiin taloudellisen liberalismin periaatteet ja suuntaviivat. Paradoksaalista, että hän julkaisi juuri tämän teoksen ilman tekijä nimeä kaiketi pelästyneenä edellisen kirjoitelmansa aiheuttamasta kohusta. Teosta pidetään nykyään klassillisena: se osoittaa että tekijä oli todella itsenäinen ajattelija.

Chydenius, jonka katsantokantaa on nimitetty luonnon optimismiksi, alleviivaa näkemystään, jonka mukaan luonto itse pitää huolen esim. työnjaosta, ja jatkaa tähän tapaan:

"Kukin yksityinen pyrkii itsestään sille paikalle ja siihen elinkeinoon missä hän parhaiten lisää kansallista voittoa, jolleivat asetukset estä häntä. Teennäistoimenpiteet, jotka pakottavat yksityistä ryhtymään vähemmän kannattavaan työhön tai vetävät häntä johonkin erityiseen, joistakin syistä parempana pidettyyn ja sen vuoksi palkinnoilla tai muilla tavoilla suosittuun elinkeinoon, ovat sen vuoksi tarpeettomia ja vahingollisia. Kansan hyvinvoinnin oikea pohja on kaupan ja elinkeinojen vapaus. Asetusten alla piilevää vahingollista itsekkyyttä kontrolloi parhaiten keskinäinen kilpailu."

Tämä teos ei ilmestyessään herättänyt lainkaan niin suurta huomiota kuin hänen monet muut kirjasensa.

Uskonnonvapaus

Valtiopäivien päätyttyä Chydenius jälleen kerran nousi Skeppsbrolla purjelaivaan ja matkasi, halki aaltojen ja läpi uhkaavien karikoiden, tuon ihan "työntövoiman", tuulen avulla kotiseudulleen. Astuttuaan Vanhassa satamassa maihin hän tunsi suurta, maailmaa syleilevää kiitollisuutta onnistuneen matkan johdosta ja siitä, että tukeva maa oli jälleen askelten alla - kuten hän niin kauniisti on kuvaillut eräässä runossaan.

Chydenius oli ehtinyt toimia 17 vuotta Alavetelin kappalaisena kun hänet v. 1770 isänsä kuoltua, valittiin Kokkolan kirkkoherraksi. Koko aikansa, tarmonsa ja vitaliteettinsa hän uhrasi seurakunnalle ja sielunhoitotyölle lukuunottamatta sitä lyhyttä aikaa, jonka hän kymmenkunta vuotta ensimmäisen valtiopäivämatkansa jälkeen vielä kerran vietti Tukholmassa. Hänet näet valittiin - kumma kyllä - vuosien 1778-79 valtiopäiville tällä kertaa Pohjanmaan kirkkoherrojen edustajana.

Ja jälleen tuo teräväjärkinen mies, joka oli liian itsenäinen ja rehellinen ja sanoissaan kärkevä voidakseen toimia puoluejohdon kuuliaisena välikappaleena, joutui poikkiteloin oman säätynsä kanssa.

Ensimmäinen vastaantuleva asia oli palvelusväen asema. Juuri tuohon aikaan käytiin Ruotsin lehdistössä keskustelua maatyöläisten asemasta ja siitä, oliko maatyöläiset jaettava isäntien kesken arpomalla. Chydeniuksen oikeudentunto nousi jyrkästi tällaista epäinhimillistä kohtelua vastaan. Paitsi että hän tahtoi muuttaa vallitsevia sääntöjä inhimillisemmiksi hän meni vielä pitemmälle: "Ei ole oikein, että vain harvat ovat rikkaita ja hyvinvoivia ja suurin osa köyhiä. Parempi on ettei kukaan ole rikas, vaan että kaikilla on riittävä toimeentulonsa", hän julisti.

Eivätkö nämä olleet vallankumouksellisia oppeja jos mitkä. Arvata saattaa että porvaristo, joka kyllä oli siunannut Chydeniuksen otteet hänen ajaessaan rannikkokaupunkien kauppavapautta, näki hänet nyt kiihkoilijana ja vouhottajana, joka ehdoin tahdoin vahingoitti sekä heidän että - kuten he huomauttivat - omaa asiaansa: eihän pappilan palvelusväen luku ollut suinkaan vähäinen.

Vieläkin pahemmin Chydenius järkytti aikalaisiaan ja varsinkin pappissäätyä kun hän, yksin ja yllättäen, jätti lakialotteen uskonnonvapaudesta.

Käytännössä kysymys uskonnonvapaudesta koski Ruotsin silloisessa valtakunnassa lähinnä sinne muuttaneita muukalaisia, kauppiaita ja käsityöläisiä. Heidän elinkeinoelämälle hyödyllistä toimintaansa oli tuettava puuttumatta heidän tunnustamaansa uskontoon - näin Chydenius ehkä kansantalousmiehenä ajatteli, mutta perimmältään häntä lienee tässäkin innoittanut vapauden ajatus sen syvimmässä merkityksessä.

Chydenius kertoo toki tajunneensa itsekin, miten tulenarka uskonnonvapausasia oli, ja aavistaessaan jäävänsä taas yksin hän näytti alotettaan ensimmäiseksi kuninkaalle. Kuningas innostuikin kovasti asiaan: Kustaa III esiintyi mielellään vapauden puolustajana, etenkin hallituksensa alkuaikoina. Hänellä oli myös kyky nähdä ja löytää henkistä etevyyttä.

Alote uskonnonvapauslaista siis jätettiin säädyille, ja kuten arvata saattaa, se herätti nimenomaan pappissäädyssä ankaraa vastustusta. Chydeniuksen katsottiin .nousseen evankeelista oppia ja koko kristillistä kirkkoa vastaan, häpäisseen itsensä, rikkoneen pappisvalansa - häntä vastaan nousi ääretön paheksumisen aalto, ja vain sen seikan, että kuningas selkeästi asettui hänen puolelleen, katsottiin pelastaneen hänet samanlaiselta vainolta, mitä hän sai kestää rahanuudistuksesta kirjoitettuaan. Chydenius itse kertoo kuninkaan sanoneen tämän asian yhteydessä: "Olenhan minäkin rohkea mies mutta en olisi milloinkaan uskaltanut sitä mitä Chydenius teki."

Mutta nämä molemmat ehdotukset toteutuivat: laki uskonnonvapaudesta Ruotsi-Suomessa tuli voimaan jo 1781, uusi palkollisäätö Chydeniuksen ajamassa hengessä vasta muutamia vuosia hänen kuolemansa jälkeen. - Voidaan sanoa, että Chydenius sai käytännössä erittäin paljon aikaan.

Tässä yhteydessä on tullut esiin vain muutamia asioita, joita hän on ollut innokkaasti ajamassa: niihin on välttämättä lisättävä myös painovapauslaki, joka oli ensimmäisiä maailmassa.

Jälkimaine

Syitä siihen miltei täydelliseen hiljaisuuteen ja unohtamiseen, mikä Chydeniuksen nimen ympärillä viipyi vuosikymmenet, lienee useita. Lähinnä on mainittu se, ettei hän ollut yliopistomies eikä pyrkinyt luomaan ympärilleen koulukuntaa; että hän kirjoitti ruotsiksi eikä jollakin suurella maailmankielellä; että hän ei saavuttanut minkäänlaista valta-asemaa vaan palasi aina valtiopäivien jälkeen syrjäiselle kotiseudulleen jne. Professori Tuomas Anhava kirjoituksessaan "Chydenius ja hänen jälkimaailmansa" Keskipohjanmaa 310/77 sekä Parnasso 4/78 epäilee yhdeksi painavimmista syistä jonkinasteista torjuntaa: "Muuan helposti mieleen nouseva arvelu, jota en ole ennen nähnyt esitetyn, olisi se, että eritoten oman säädyn mieliä on saattanut kauankin kaihertaa se tapa, millä Chydenius miltei kaappauksenomaisesti sai Kustaa III avulla aikaan uskonnonvapausasetuksen: tämä kaiherrus on voinut ilmetä nimenomaan hänen elämäänsä ja toimintaansa koskevana vaikenemisena ja unohtamisena."

Samantapaisten syiden uskoisi olleen vaikuttamassa myös täällä kotiseudulla. Hän oli liian erilainen, hän toimi liian monilla elämän alueilla ja liian näkyvästi tullakseen ymmärretyksi ja voidakseen sulautua joukkoon. Hänet nähtiin ehkä jonkinasteisena haihattelijana, joka kylläkin oli hyvä työrukkanen mutta joka saattoi liehua milloin sen, milloin tämän uuden asian puolesta.

ANNIKKI WIIRILINNA

Kuvatekstit:

Antti Chydenius (1729-1803) Maalannut P. Fjellström. Maalaus on Alavetelin kirkossa.

Tervanpoltto antoi talonpojille huomattavasti vaurautta koko Pohjanmaan alueella. Etelä-Pohjanmaalla 1700-luvun puolivälin tienoilla poltettiin tervaa jokien yläjuoksuilla Suur-Ilmajoella, Suur-Lapualla ja Suur-Lappajärvellä. Kyrönjokea, Lapuanjokea ja Ähtävänjokea pitkin terva toimitettiin rannikon satamakaupunkeihin. Isojoen Vanhankylän perinnejuhlilla opeteltiin tervahaudan tekoa. Keskimäärin yhdestä haudasta saadaan tervaa 100-200 tynnöriä.

Tervalla oli 1700 luvun puolivälissä hyvät markkinat, Suuri siirtomaasota nieli laivastojen varustamiseen vuosittain jopa 65.000 tynnyriä. Terva oli maamme huomattavimpia vientituotteita ja vaurastutti Pohjanmaan tervatalonpoikia ja porvareita. Antti Chydenius taisteli Oululle, Kokkolalle, Vaasalle ja Porille vapaakauppaoikeuden.