Slotte-suku edustaa hyvin kokkolalaisen yritystoiminnan kehitystä

Keskipohjanmaa 20.3.1977

Nahkoja, valjaita, kenkiä...

- Alotetaanko M. A. Slotten isoisästä? Hän, Matts nimeltään, oli syntynyt Kotkamaassa pienessä mökissä. Aikuistuttuaan hän oli ostanut talon Toholammilta, jossa asui monia vuosia, mutta palasi takaisin Kaarlelan Kotkamaahan. Hänen poikansa, Matts nimeltään hänkin, osti Hassisen talon aivan Kotkamaan läheltä ja perusti sinne nahkaverstaan. Se oli alku tälle nykyiselle liiketoiminnalle. Seuraava siirto tapahtui kun isoisä muutti Alavetelin Slottelle, v. 1894 jonne perusti nahkatehtaan - siitä asti sukunimi on ollut Slotte.

Näin kertoo suvun nykyinen päämies, toimitusjohtaja Runar Slotte, 67. Istumme Slotten talon kolmannessa kerroksessa, mukavasti vanhanaikaisen korkeissa tilavissa huoneissa, talossa jossa asuu monta muuta Slotte-sukuista perhettä mutta myös muita vuokralaisia. Johtaja Runar Slotte ja hänen Lea-rouvansa ovat virkeitä, myönteisiä, terveenoloisia ihmisiä, eikä ole mikään yllätys kuulla heidän lenkkeilevän miltei päivittäin.

Mutta menneistähän meidän piti puhua, ennen muuta. - Hassinen? Se samako josta Hagströmit ovat lähteneet?

- Sama talo juuri, Hagströmit ostivat sen isoisältä, he kertovat. - Hagströmien kanssa ollaan sukujakin, avioliiton kautta. - Täällä ovat kyllä suunnilleen kaikki sukua toisilleen, sanoo Lea-rouva.

Mattsin poika perustaa kenkäkaupan

Tuo isoisä Matts oli jo ollut liikkuvainen mies, kiertänyt Suomenmaan markkinat ostaen ja myyden, mm. karstoja ja kintaita, joita verstaassa valmistettiin.

- Mutta hänen poikansa, minun isäni Matthias Alexander Slotte, se varsinainen M. A., jonka nimeä firma vieläkin kantaa, hän se vasta oikein "päät kääri". Hänet minä tietysti muistan oikein hyvin...

M. A: n kohdalta avautuukin sitten oikein muistojen lipas, mitä enemmän sitä penkoo, sen enemmän se tuntuu sisältävän. Asiatietoja ja anekdootteja. Ja kuten tiedetään pieni kasku valaisee usein ihmisen luonnetta paremmin pitkät monisanaiset selitykset.

Matthias Alexander oli syntynyt 1878 ja osoittautui ennen pitkää isänsä liikemieskykyjen perilliseksi. Ollessaan 27 vuotias hän perusti - tosin yhdessä lankonsa K. J. Gustafssonin kanssa - kenkäkaupan Kokkolaan. Tämä tapahtui 1904. Hupaista tietää, että tuo ensimmäinen myymälä sijaitsi vain korttelinvälin päässä nykyisestä Slotten kulmasta, nim. Isonkadun ja Pormestarin kadun kulmatalossa, oikealla puolen merelle päin mentäessä. Siinä se oli pari vuotta ja muutti sitten nykyiseen Kokkolan Pyörän taloon, Isonkadun varteen edelleen. Siinä samassa talossa ja samaan aikaan toimi muuten sanomalehti Keskipohjanmaan toimitus, toimittajana oli silloin mm. Lempi Torppa.

M. A. Slottella oli neljä poikaa ja neljä tyttöä, jotka kaikki kasvatettiin Alavetelin Slottella. Siellä he saivat oppia tekemään työtä, sekä nahkaverstaalla että pelloilla, ja talleissa. Mutta ei niin etteivätkö he joskus olisi päässeet myös käymään isän kenkäpuodissa Kokkolassa.

- Kenkäkaupassa myytiin siihen aikaan paljon muutakin kuin kenkiä, muistelee johtaja Runar Slotte. - Hevosvaljaat olivat hyvin huomattava artikkeli, ja sitten nahka. Kokonaiset vuodat ja pohjanahka. Kenkiin tarvittava nahka voitiin myös kaupassa leikata valmiiksi kengän osaksi kaavojen mukaan, siten ostaja säästyi ostamasta enempää kallista materiaalia kuin hän todella tarvitsi muistelee Runar Slotte.

M. A. Arkangelissa

M. A. ei suinkaan tyytynyt kulkemaan vain Alavetelin - Kokkolan väliä ja seisoskelemaan tiskinsä takana: kuten isänsä hänkin liikkui eri puolilla maata markkinoilla, enimmäkseen hevosella. Hän puhui suomea niinkuin ruotsiakin ja oli "hyvä suustaan" kuten sanotaan - eipä niin ollen kumma jos monet vanhemman polven miehet suomalaisissa pitäjissä häntä mielellään muistelevat, kuten olen kuullut. Vähän ennen vallankumousta, luultavasti 1911-12 on tapahtunut M. A. Slotten Arkangelin reisu, joka tästä ajankohdasta katsottuna näyttää jo suorastaan tarunhohtoiselta.

Kokkolan Vuota- ja Nahka-komppaniaan, jonka perustamisessa ja johdossa M. A. oli mukana, saapui eräänä päivänä kirje Englannista Mr. Blount-nimiseltä henkilöltä. Kirje sisälsi tiedot, että hän halusi tehdä Suomen kautta matkan Pohjois-Venäjälle ostamaan turkiksia mutta kysyi, löytyisikö täältä joku, joka olisi valmis lähtemään hänen toverikseen.

M. A. Slotte ilmoittautui halukkaaksi hommaan. Mr. Blount ilmestyi aikanaan Kokkolaan, hän oli laihahko, tavallista englantilaista pitkäkasvoista tyyliä. Hänellä oli mukanaan niin paljon rahaa että kun hän vaihtoi sen Venäjän rupliin siitä tuli kolme säkillistä kahisevaa. Kaverukset kulkivat Viipurin kautta ensin Aunukseen ja siitä yhä pohjoisemmaksi, kunnes tulivat Arkangeliin. Oppaaksi lähtenyt M. A. osasi Venäjää sen verran että pystyi juuri ja juuri selviämään ja tekemään kauppaa, olihan hän monta kertaa tätä ennen käynyt Pietarissa kauppamatkoilla.

Talon hinta

Mitä kaikkea tuolla matkalla ehdittiin kokea - siitähän olisi varmaan tullut romaani. Mutta voitteko arvata, kuinka paljon turkiksia tuohon aikaan lähti kolmella säkillisellä ruplia? Niin, niitä oli viisi hevoskuormallista kun kauppamiehet 4-5 kk:n kuluttua saapuivat Suomeen. Ne viisi hevosta ja rekeä Mr. Blount oli ostanut Arkangelista ja palkannut apumiehet mukaan. Kun tavara lastattiin Suomen puolella sitten junaan ja Mr. Blount kyseli apumiehiltä, mitä hän olisi heille velkaa, eivät nämä heti osanneet sanoa. Silloin englantilainen kysyi sopisiko se että otatte nuo hevoset ja reet ? -Arvatenkin. se sopi arkangelilaisille hyvin.

Palkkion kyseleminen oli edessä myös Kokkolassa kun kaverukset ehkäpä ja ystävyksetkin, heittelivät hyvästejä. M. A. sanoi ettei sillä asialla ole mitään kiirettä -"kunhan nyt ensin myyt ne turkikset ja näet mitä saat". Kului kuukausia, ja sillä välillä tapahtui että M. A. :n isä, se vanha Matts, halusi jo myydä Slotten talon pojalleen, hinta oli määräytynyt 12 000 markaksi.

Sitten eräänä päivänä Englannista tuli kirje ja rahalähetys Arkangelinkävijälle M. A. oli kertonut meinanneensa saada sydänhalvauksen nähdessään että palkkiosumma oli täsmälleen 12 000 mk.

Hupainen pieni sattuma muuten: televisiossa menee juuri parhaillaan sarjafilmi "Tsaarin kuriiri". Englantilainen sanomalehtimies, jota siinä myös kuvataan, on ilmeisesti juuri sama henkilö, Mr. Blount. Hän toimi myöhemmin maansa Venäjän konsulina, ja konsuli Blountista M. A. Slottekin oli aina puhunut kun hän tästä henkilöstä kertoi. Tiedetään myös, että Mr. Blount oli nuoruudessaan toiminut sanomalehtimiehenä, ja että hän oli aikaisemminkin liikkunut Venäjällä. - Niilo Ihamäki on joskus -60 luvun alussa tehnyt radiohaastattelun, jossa kauppaneuvos M. A. Slotte kertoo tästä matkasta ja matkatoveristaan.

Liiketoiminta laajenee

1920 M. A. Slotte lunasti kenkäkaupan kokonaan itselleen ja vähän myöhemmin hän alkoi perustaa sivuliikkeitä. Niitä syntyi kuin sieniä sateella: ensin Pietarsaareen, sitten Uusikaarlepyyhyn, Sortavalaan, Ouluun, Kemiin, Joensuuhun, Värtsilään ja Jyväskylään, viime mainitussa paikassa sivuliike toimi vain parisen vuotta. Vuodesta 1921 alkaen on firman nimi ollut M. A. Slotte & Co. Kauppaneuvos M. A. Slotte oli perustamassa v. 1911 Vuota- ja Nahkakomppaniaa sekä myöhemmin toimi aktiivisesti, päätyönään sen johdossa. Vuota- ja Nahkakomppania olikin aikanaan Pohjoismaitten suurin tämän alan firma. Nimenomaan nahat vuodat ja turkisnahat kiinnostivat häntä, ei niinkään kenkäkauppa johon hän olosuhteiden pakosta sotavuosina joutui paneutumaan kun pojat olivat sodassa. Vuonna 1937 ostettiin Kokkolan Krominahkatehdas, nahkaverstas Alavetelissä oli lopetettu kymmenkunta vuotta aikaisemmin.

1927 toiminimi osti Kokkolan Rautakaupan siihen asti omistaman tontin Torikadun varrelta. Sen rakentamattomaan osaan, Torikadun ja Rantakadun kulmaan rakennettiin asuntotalo 1928. Ison ja Torikadun kulmassa oleva toinen kivitalo, jossa pääliike sijaitsee rakennettiin talvisodan vuosina 1939-40.

Kenkäkauppoihin ja niiden asioiden hoitoon keskittyivät sitten vanhemmat veljet Albin ja Thure kun taas nuorin, Runar, vastasi Krominahkatehtaasta. Noina vuosina lienee tapahtunut sekin juttu, josta kauppaneuvos M. A. myöhemmin - syystä kylläkin - kovasti nautti. Oli tullut myymälään joku vieras mies, joka halusi puhutella sitä veljestä, jonka kanssa oli tehnyt kauppoja. Nuorin, Runarkin sattui olemaan paikalla, häntä ehdotettiin ensin.

- Ei tämä, se vanhempi, sanoi vieras ja katseli tarkkaan tarjottua. Haettiin paikalle Thure, ja sitten Albin, mutta vieras vain pudisteli päätään ja puhui vanhemmasta veljestä. Lopulta haettiin itse kauppaneuvos.

- Juu, justiinsa tämä veli, ilahtui vieras.

Aina hyvällä tuulella, juttuja riitti

Kauppaneuvos M. A. Slotte eli 86 vuoden myöhäiseen ikään. Vielä viimeisinä aikoinakin hän kävi joka päivä kenkäkaupassa, eikä vain käväissyt: hän viihtyi siellä, koska piti ihmisistä ja halusi "praatata." Pitkän elämän varrella hänelle oli kertynyt valtavan paljon tuttuja, varmaankin hän tunsi kasvoista lähes koko kaupungin ihmiset ja vielä laajalti maaseutuakin, joskaan ei nimiä muistanut, mutta sehän ei mitään haitannut. Aina hänellä oli varastossa jokin hauska juttu, joka sopi kertoa, eikä se juttu koskaan ollut sellainen, että se olisi loukannut jota kuta. Hän edusti kirkkaalla ja puhtaalla tavalla sitä Kokkolan seudun huumorin lajia, jota voisi sanoa yhtäaikaa sekä hienostuneeksi että kansanomaiseksi.

Niinkuin sekin juttu kun hän kerran oli tulossa jostakin sisä-Suomesta niin että piti vaihtaa junaa Ylivieskassa. Hän oli sillä matkalla ostanut n. 3 milj. mk:n edestä tavaraa, mutta Ylivieskan asemaravintolassa hän joutui kääntymään matkatoverinsa puoleen:

- Joisin minäkin mielelläni kahvia mutta kun ei ole yhtään rahaa lainaisitko sinä Gran 25 penniä...

- Sellainen hän oli, todellakin. Ei hän yleensäkään pitänyt rahaa mukanaan, äidiltä me aina pyysimme jos jotakin tarvitsimme, sanoo Runar Slotte. - Hän kyllä teki kauppoja, myi ja osti tavaraa, otti riskejä ja kantoi huolta; mutta raha ei sinänsä merkinnyt hänelle, hän ei ollut siitä sillä tavalla kiinnostunut, ihmiset ja elämä ympärillä kiinnosti häntä enemmän.

Thure Slotten aika ja nykyisyys

Ne olivat työn ja elämäntäyteisiä vuosia kun isä ja pojat yhdessä hoitelivat firman ja talon asioita. Sitten, kauppaneuvos M. A. Slotten jo vetäydyttyä syrjään, vastasi kenkäkaupasta ennenkaikkea Thure-veli, asiallinen, vakaa liikemies, jonka lempiharrastuksena olivat hevoset. Hänen aikanaan firma mm liittyi osakkaaksi Tampereen Kenkäteollisuus Oy:öön ja osti Turkisteollisuus Oy:n Vaasassa. Johtaja Thure Slotte kuului Suomen Kenkäkauppias Liiton hallitukseen, hän oli myös Kokkolan kaupunginhallituksen jäsenenä sekä kuului valtuustoon useita vuosia. Hippoksen puheenjohtajana hän toimi vuosikymmeniä, elämänsä loppuun saakka. Hänen aikanaan ostettiin Hämeenlinnassa sijaitseva Suomen Turkistehdas, joka edelleen kuuluu firmalle ja on Suomen suurimpia. Myös Kokkolassa pääfirmassa tehtiin turkiskauppaa vielä 50-luvulla.

Kun toimitusjohtaja Thure Slotte poistui äkkikuoleman kautta v. 1962, joutui hänen vanhin poikansa ekonomi Ralf Slotte ottamaan vastuun, hän oli silloin vasta 28-vuotias. Isoisä, kauppaneuvos M. A. Slotte eli vielä tämän jälkeen pari vuotta ja antoi luonnollisesti niin paljon tukea kuin yli 84-vuotiaalta voi kohtuudella odottaa. Myös hänen setänsä Albin Slotte oli silloin vielä mukana, hän kuoli -69.

Nyt on ekonomi Ralf Slotten kanssa vastuuta ja tehtäviä jakamassa jo myös hänen nuorempi veljensä Carl-Johan, ekonomi hänkin.

Johtaja Runar Slotte on jäänyt neljä vuotta sitten eläkkeelle Krominahkatehtaalta. Oikeastaan - mutta käy siellä silti joka aamu. Hänen työtään jatkaa siellä vanhempi poikansa Kjell, nuorempi poika Karsten opiskelee ruotsalaisessa Kauppakorkeakoulussa Helsingissä.

Sukukirja kertoo

Kun Slotte-suvun sukukirjaa selailee, ei voi olla panematta merkille, miten voittopuolisesti sen jäsenten ammatinvalinta on suuntautunut käytännön aloille ja ekonomisiin tehtäviin. Ei niin etteikö poikkeuksiakin olisi: löytyy jopa runoilijoita ja taiteilijoita, mutta kuten sanottu hyvin paljon ekonomeja, kirjeenvaihtajaa, maanviljelijöitä, liikkeenharjoittajia. Johtuneeko sitten siitä, että sukuun on joskus 1500-luvulla tullut hollantilaisen liikemiessuvun verta, suuren ja laajan Hals-suvun, jonka yksi jäsen on tullut maailmankuuluksi, ei kylläkään liikemiehenä vaan maalarina, nim. Frans Hals. Ilmeisesti Kokkolan seudulle tullut Hals on ollut kauppias, ehkäpä hänkin on liikkunut turkisten ja nahkojen ostomatkalla...

Joka tapauksessa tuntuu hyvin luonnolliselta, että firman nykyisen johtajan, ekonomi Ralf Slotten kaksi vanhinta lasta, poika ja tyttö, opiskelevat molemmat ruotsalaisessa Kauppakorkeakoulussa, Helsingissä.

He edustavatkin sitten jo viidettä polvea Slotten liikemiessuvussa jos vanhasta Mattsista lähdetään, hänestä joka osti Slotten talon ja ajan tavan mukaan omaksui myös talon nimen.

Annikki Wiirilinna

Kuvatekstit:

Pieneltä ja kodikkaalta näytti Slotten kenkämyymälä v. 1924 silloin kun se sijaitsi Kokkolan Pyörän (nyk. Pyöräpojat) talossa. Vasemmalla kaksi asiakasta, sitten Gunnar Slotte, Hjalmar Sarin, joka työskenteli Slottella yli 50 vuotta sekä johtaja Thure Slotte. Hevosvaljaita myytiin 20-luvulla vielä täyttä häkää.

Veljekset Ralf ja Carl-Johan Slotte, jotka tänä päivänä vastaavat firman M. A. Slotte & Co asioista. Molemmat ekonomeja. - Molemmilla on jo jälkikasvua. Firmalla on sivuliikkeitä nyt Oulussa, Pietarsaaressa, Uusikaarlepyyssä, Ylivieskassa ja Joensuussa.

Johtaja Runar Slotte ja hänen rouvansa Lea kotonaan Slotten talon kolmannessa kerroksessa.

Slotten talot kerran tästäkin kulmasta. Etualalla oleva asuintalo on rakennettu 1928. Siihen aikaan näyttää rakentajilla vielä olleen aikaa ja mielenkiintoa ulkonäköönkin: klassillinen päätykolmio, pilasterit ja kaikki. Taaempana oleva liiketalo Isonkadun ja Torikadun kulmauksessa on rakennettu talvisodan vuosina 1939 - 40.

Tällaisena myhäilevänä vanhana herrana kauppaneuvos M. A. Slotte muistetaan vielä hyvin. Lukemattomat asiakkaat ovat varmaan nähneet hänet Slotten kenkämyymälän miesten osastolla, useimmiten ryhmä vilkkaastijuttelevia ja iloisesti nauravia ihmisiä ympärillään.