Savupirtistä talliksi : Rakennusharvinaisuus Kaustisen Nikulan kylässä

Keskipohjanmaa 23.11.1984

Voisi tietysti pitkäänkin pohdiskella sitä, miksi entisajan suomalaiset kyläyhteisöt olivat esteettisesti niin korkealla tasolla, toisin sanoen: miellyttivät silmää.

Pohjimmaisena lienee kuitenkin se, että rakennusmateriaalit ja rakennustyyli olivat pysyneet samoina vuosisatoja: oli omaksuttu mittasuhteet, jotka pitivät paikkansa niin pienempiin kuin suurempiinkin rakennuksiin nähden, ne olivat niin iskostuneet silmien verkkokalvoon että huonommallakin "maulla" varustettu henkilö havaitsi epäsuhdan, jos sitä ilmeni.

Mutta ne, jotka olivat EDELLÄKÄVIJÖITÄ, suuria rakentajia, kuten Kuorikosket Kaustisella, olivat saaneet luonnonlahjana kauneusaistin ja oikeitten mittasuhteitten tajun, heidän silmänsä oli kouluttunut ilman varsinaista koulunkäyntiäkin, se näkyy heidän töistään.

Nikulan kylä Kaustisella on aikoinaan, Kuorikoskien rakentajasuvun ansiosta ennenkaikkea, ollut ilmeisesti oikea helmi, mitä tulee suomalaiseen talonpoikaiseen rakentamistaitoon. Paljon heidän rakennuksiaan ei enää ole jäljellä - ei esimerkiksi sitä katettua puusiltaa, joka vielä viime sotien aikaan johti kylän kohdalta Perhojoen yli.

Pieni saareke tuota entistä kylää on kuitenkin vielä olemassa, niin sanotussa Aapraminmutkassa. Muutama asuinrakennus, aittoja ja puoti sekä muuan tallirakennus, joka erityisesti on viime aikoina noussut esille sitä uhkaavan purkamisen takia.

<

Näyttäisi siltä, että tuo Leevi Nikulan omistama talli- ja vajarakennus on itse asiassa vieläkin vanhempi kuin kurkihirren alapuolella oleva vuosiluku 1731 kertoo. Silloin rakennus on epäilemättä rakennettu nykyiseen muotoonsa, mutta sitä ennen se on ilmeisesti ollut, joko samalla paikalla tai jossakin muualla, asuinhuoneena.

- Tämän voi päätellä siitä, että talliosan kirveellä veistetyt seinähirret ovat selvästi savun mustuttamat, ja että välikaton rakenne on juuri sellainen kuin savupirteissä on käytetty, samoin savuluukku on seinällä sellaisessa paikassa, jossa sen paikka savupirteissä oli, kertoo arkkitehti Krister Korpela, joka on käynyt tallirakennukseen tutustumassa. Muut asiantuntijat ovat samaa mieltä.

Savupirteistä on maassamme tuskin muuta jälellä kuin ne muutamat kappaleet, jotka ovat museoissa, siinä mielessä löytö on kerrassaan harvinainen ja yllättävä.

Tutkijain huomiota kiinnittävät myös rakennuksen talliosassa olevat kaksi ikivanhaa pienaovea. Ne on koottu kolmesta laudasta puunauloilla ja kahdella poikkipienalla. Lisäksi toisessa ovessa on selvästi näkyvissä kolminkertainen vinoristi.

"Santta Tapani" - hevosten suojeluspyhimys

Leevi ja Nanni Nikulan omistamaa harvinaista tallirakennusta ovat paikan päällä käyneet katsomassa mm. Uppsalan yliopiston tutkijat v. 1955. He ovat todenneet, että tallin ovessa oleva kolminkertainen vinoristi on katolisella ajalla paljon käytetty Pyhän Stefanuksen risti. Pyhä Stefanus puolestaan oli tunnetusti hevosten suojeluspyhimys.

Kustaa Vilkuna kertoo teoksessaan Vuotuinen ajantieto hyvin laajasti siitä, miten Stefanuksesta, kristikunnan ensimmäisestä marttyyristä, on voinut tulla suomalaisille "Talli-Tapani, hevosten herra", ja miten monissa yhteyksissä Stefanus-Tahvanus esiintyy muinaisrunoissamme mm. hevosen syntyloitsu alkaa sanoilla:

"Santta taitava Tapani
tule tuota katsomahan,
tärkysti tähyämähän".

Vilkuna selittää: "Santta on latinaa ja merkitsee pyhää. Siis: taitava Pyhä Tapani, tule katsomaan hevostani."

Missä vaiheessa Pyhän Stefanuksen risti on oveen leikattu, jäänee arvoitukseksi. Tietenkin on täysin mahdollista, että kun savupirteistä luovuttiin ja alettiin rakentaa uloslämpiäviä taloja - se tapahtui 1700-luvun alkupuolella Perhojokilaaksossakin - talossa saattoi elää joku vanha mies, jolle katolisen ajan perinne ja uskonnolliset tavat oli vielä täysin elävää. Hän tahtoi ehkä "suojata" tulevien polvien hevosetkin kaikilta onnettomuuksilta, ja merkitsi sitä varten entisestä savutuvasta rakennetun tallin oveen Pyhän Stefanuksen ristin.

Siihen hän oli tottunut luottamaan, lapsuudestaan lähtien. Ehkä hän rakasti hevosia erityisen paljon.

Tämä on eräs selitysyritys, muitakin voi löytyä.

Mutta ihmeellistä se vain on: Leevi Nikula, nykyinen omistaja sanoo, että tästä talosta ei muuten koskaan ole hevosia onnettomuuden kautta kuollut.

Suojelupäätös

Miksi sitten tallirakennus pitäisi purkaa? - Kylätien oikaisun takia. Koska kuitenkin juuri tämä rakennus muodostaa aivan olennaisen osan Aapraminmutkan näkymästä, olisi kovin sääli rikkoa sitä. Aikaisemmin jo lienee tarpeeksi selvästi viitattu juuri tämän rakennuksen ainutkertaisuuteen ja ikään, jotka ovat arvoja sinänsä. Lisäksi on otettava huomioon, että viimeisten vuosikymmenien aikana maaseudun kyläkuva on muuttunut niin radikaalilla tavalla, ja niin epäedulliseen suuntaan, että olisi kaikin mokomin pyrittävä säilyttämään edes ne pienet saarekkeet vanhasta kauniista rakennuskannasta, jotka vielä ovat jälellä. Eikö sitäpaitsi Kaustisella Kuorikoski-suvun kotipaikkana olisi myös jonkinlaisia mahdollisuuksia hyödyntää jälellä olevia rakennuksia, vaikkapa kotiseuturetkeilyn tai matkailun tiimoilta?

Joka tapauksessa tallirakennuksen nykyinen omistaja Leevi Nikula on anonut rakennukselle toimenpidekieltoa lääninhallitukselta, ja myöhemmin suojelupäätöstä. Tallin suojelupäätös tuli voimaan 28. päivänä lokakuuta, mutta se on alistettu valtioneuvoston vahvistettavaksi.

Valtioneuvoston päätöstä odotellaan mielenkiinnolla.

Tässä tapauksessa ei vanhan säilyttämisessä ole kysymys edes kustannuksista, joihin niin usein näissä asioissa vedotaan, sillä nykyinen omistaja huolehtii kyllä säilyttämisestä ja tarvittavista korjauksista omilla varoillaan.

ANNIKKI WIIRILINNA

Kuvatekstit:

Aapraminmutkan näkymä Nikulan kylätiellä, oikealla vanha tallirakennus, jonka takia tiellä on ajettava mutkan kautta.

Vuosiluku tallin seinähirressä Anno 1731.

Kuorikosken suku on myös jättänyt merkkinsä tallin seinään.

Tallin ovi - puunauloilla kokoonlyöty, Pyhän Stefanuksen ristillä merkitty.