Kokkolan poika Jakob Tengström - Suomen ensimmäinen arkkipiispa

Kokkola 27.1.1983

Mielenkiintoamme ovat viime aikoina herättäneet Wikströmin veljekset, jotka nyt molemmat toimivat piispoina. Ainutlaatuinen tapaus Suomen historiassa, joten kruunupyyläisillä on syytä nöyrään iloon.

Mutta me kokkolalaiset voimme tässä yhteydessä kohentaa itsetuntoamme muistamalla, että nykyisen kaupungin alueella on maallemme syntynyt kaksikin arkkipiispaa, nim. Suomen ensimmäinen arkkipiispa Jakob Tengström ja äskettäin eronnut Mikko Juva. Molempien äidinkoti on ollut Kaarlelan vanha pappila, jossa he todennäköisesti ovat molemmat myös syntyneet.

Mikko Juva on ollut vain 2-vuotias kun hänen vanhempansa, isä Einar Juva, joka tuohon aikaan toimi Länsipuiston lukion historian vanhempana lehtorina, ja äiti joka oli Kaarlelan silloisen kirkkoherran Edvard Johanssonin tytär, muuttivat Porvooseen. - Emeritus piispa Mikko Juvasta tiedämme paljonkin, mutta Jakob Tengström lienee paljolti unohtunut.

"--- Jakob Tengström on epäilemättä maamme vanhimman piispanistuimen lahjakkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia haltijoita ja hänen työnsä on jättänyt syvät jäljet ei vain maamme kirkolliseen elämään ja kulttuuriviljelykseen vaan myös kansamme kohtaloihin." Näin arvioi Turun piispan, sittemmin Suomen ensimmäisen arkkipiispan elämäntyötä, Ilmari Salomies kirjoittamassaan Suomen kirkkohistoriassa.

Koti ja vanhemmat

Tengströmien suku on tullut maahamme Ruotsista heti ison vihan jälkeen, pappeja näyttää olleen jo useammassa edeltäneessä sukupolvessa. Jakob Tengströmin vanhemmat olivat pitäjänapulainen, pedagogi Juhana Tengström ja Maria Chydenius, joka oli Anders Chydeniuksen sisar. Juhana Tengströmin sanotaan olleen hyvä saarnamies mutta hänen puuttuvan suomenkielen taitonsa otaksutaan olleen syynä siihen ettei hän urallaan edennyt pitemmälle kuin pitäjän apulaiseksi. Juhana ja Maria Tengströmillä oli viisi lasta, joista Jakob vanhin. Hän syntyi joulukuun 4 pnä 1755 ja oli niin heikko, että hänelle toimitettiin hätäkaste. Heikosta terveydestään hän sai kärsiä koko elämänsä ajan.

Kasvatuksen ja ensimmäisen opetuksen hän sai vanhemmiltaan, äiti-Maria opetti hänelle mm. kasvitiedettä ja geometriaa. Mikään lähde ei mainitse hänen olleen oppilaana Kokkolan pedagogiossa, vaikka isä itse toimi siellä opettajana. Pidetäänkö asiaa ehkä itsestään selvänä - vai oliko pedagogion opetusohjelma niin suppea tai niin alkeellinen, ettei lahjakkaimpia lapsia kannattanut sinne ensinkään lähettää? En tiedä, mutta samaa asiaa on joutunut ihmettelemään monien muitten entisten kokkolalaispoikien elämäkertoja tarkkaillessa.

Kouluvuodet

Enon, Anders Chydeniuksen ja koko Kaarlelan pappilassa asuneen Chydenius-suvun vaikutus pojan elämään oli alusta alkaen erittäin merkittävä, siitä mainitaan kaikissa lähteissä samoin kuin siitäkin että Jakob Tengström meni Vaasan triviaalikouluun v. 1767 ollessaan 11-vuotias. Ja samana vuonna hänen isänsä kuoli. Perhe jäi niin varattomaksi, että se ilmeisesti siitä lähtien eli jokseenkin sukulaisten armoilla, kunnes Jakob itse pääsi aikuisikään ja ansaitsemaan. Jakobin koulunkäyntiä Vaasassa avustivat lähinnä isän sisaret, jotka asuivat Etelä-Pohjanmaalla, kun taas äidin suku avusti nuorempaa veljeä koulutielle.

Köyhyydestä huolimatta Jakob Tengström selviytyi triviaalikoulusta mainioin todistuksin ja jatkoi opintoja v. 1771 ylioppilaana Turun akatemiassa. Maisteriksi hän tuli jo 1775 - mutta ei voinut varattomuutensa takia osallistua edes promotiojuhlallisuuksiin vaikka itse kuningas Kustaa III oli niissä läsnä! Mahtoi olla kova paikka seuralliselle, lahjakkaalle nuorelle miehelle, ja myös harvinainen tapaus, koskapa kaikki lähteet tämän pienen anekdootin uskollisesti mainitsevat. Lieneekö sitten ollut kysymys osallistumismaksuista tai vain yksinkertaisesti sopivan vaatekerran puuttumisesta, sitä ei kerrota.

Kotiopettajana

Kuten niin monet tuon ajan ylioppilaat ja nuoret maisterit hankki Jakob Tengströmkin välillä opiskelurahoja kotiopettajana. Pari seuraavaa vuotta maisteriksi tulonsa jälkeen hän työskenteli täällä kotikaupungissaan, jossa parin vuoden ajan piti yksityistä koulua porvarien pojille. Hän opetti heille uusia kieliä, historiaa ja matematiikkaa, siis sekä yleissivistävää että sellaista, jota tulevat kauppiaat ja laivanvarustajat työssään tarvitsivat, enemmän kuin esim. vanhoja kieliä. Eipä kumma, jos Tengströmin yksityiskoulu oli kovin suosittu, mutta missä se sijaitsi, sitä ei mainita.

Jo ennen maisteriksi valmistumistaankin Tengström oli toiminut kotiopettajana yksityisissä perheissä, mm. Haapajärvellä. Se oli tärkeä vaihe hänen elämässään sikäli, että hän nimenomaan Haapajärvellä oppi suomen kielen. Siellä hän sai läheltä seurata suomalaista talonpoikaiselämää, ilmeisesti mm. tuolloin saamiensa vaikutteiden perusteella hän myöhemmin kirjoitti teoksen, jonka nimi antaa viitteitä sisällöstä: Opetuskirja maanviljelyksestä Suomen yhteiselle kansalle. Lienee ensimmäisiä maanviljelyksen oppikirjoja maassamme.

Nuoruusajan harrastuksia

Nuoruusaikansa kesät Jakob Tengström vietti joko täällä Kokkolassa tai fasteriensa luona Etelä-Pohjanmaalla. Täällä ollessaan hän viipyi pitkiä aikoja Tankkarissa, jossa sai tietenkin elävän kosketuksen mereen, purjehtimiseen ja kalastajain elämään. Itsekin hän kalasteli Tankkarissa, mutta myös lueskeli ja kirjoitti runoja. Kokkolan meren ääreltä ja Tankkarista hän lapsuudestaan saakka imi itseensä sen suuren rakkauden mereen ja kiintymyksen purjehdukseen, joka säilyi läpi elämän.

Jo ennen hänen ylioppilaaksi tuloaan oli eno Anders Chydenius valittu Kokkolan kirkkoherraksi isänsä jälkeen. Suurella varmuudella voimme olettaa että noina kesinä yhteys enon ja sisarenpojan välillä oli hyvin kiinteää, keskusteltiin, musisoitiin, - Jakob soitti poikkihuilua enonsa perustamassa orkesterissa, joka oli ensimmäisiä orkestereita maassamme. Musiikki säilyi rakkaana harrasteena läpi hänen elämänsä.

Paitsi täällä päin Tengström toimi kotiopettajana myös Ruotissa, jossa silloin tutustui runoilija J.H. Kellgreniin ja moniin muihin kulttuurihenkilöihin, joilla oli hänen kehitykseensä huomattava vaikutus. Erikoisesti hän tuohon aikaan syventyi runouteen, Ossianin laulut olivat hänelle eräs suuri rakkaus, ja antiikin runoilijoita, mm Vergiliusta, hän on kääntänyt ruotsin kielelle. Kuten mainittiin hän kirjoitteli itsekin runoja. Myös tiedetään hänen tehneen Aleksanteri Suuren aikaa kuvaavan näytelmän, jonka nimi oli Zelis, sitä ei kuitenkaan ole koskaan painettu. Tuohon aikaan näyttikin siltä, että lahjakas nuorukainen antautuisi kokonaan kirjallisuudelle, uutta intoa antoi se, että hän voitti useita kirjoituskilpailuja ja sai täten itselleen kirjallista mainetta.

Kirjakauppiaana ja yliopistomiehenä

Mutta jostakin syystä Tengström riistäytyi irti runouden seireenilauluista, lähti Tukholmasta ja tuli Turkuun, jossa Porthan otti hänet apulaiseksi yliopiston kirjastoon. Syynä tuloon saattoivat olla pelkästään taloudelliset seikat, tai sitten se käytännöllistaloudellinen järki, joka sekä perittynä että kasvatettuna istui hänen päässään, samaan tapaan kuin hänen enonsa päässä, ja jolle myös käytännön elämä merkitsi suurta haastetta.

Paitsi yliopiston kirjaston apulaisena Jakob Tengström toimi tuohon aikaan myös kirjakauppiaana. Viehättävänä kuriositeettina kerrottakoon, että kun Magnus Swederus niminen mies perusti maamme ensimmäisen kirjakaupan Aurajoen sillan keskiarkulla sijainneeseen pieneen monikulmaiseen rakennukseen - kaupan hoitajaksi tuli silloinen dosentti Jakob Tengström. Tämä tapahtui v. 1778, ja siinä hän myi kirjoja kuutisen vuotta. Hänen jälkeensä jatkoi myyntiä kemian apulaisprofessori Anders Röring - tuttu kokkolalaisnimi sekin. Varmaankin kirjakoppero oli auki vain pienen määräajan, muuten tuskin yliopistomiehet olisivat ehtineet kauppamiehen tointa hoitaa.

Teologiseen tiedekuntaan

Vaikka runous ja historia olivat Tengströmin kiinnostuksen kohteista etualalla, hän ennen pitkää siirtyi teologiseen tiedekuntaan. Syynä olivat ilmeisesti taloudelliset seikat: .ylimääräisen opettajan paikka filosofisessa tiedekunnassa oli niin heikosti palkattu ettei hän pystynyt tarpeeksi avustamaan sisaruksiaan.

Niinpä hän syventyi uuteen työhön: julkaisi latinankielisen väitöskirjan teologiasta, ja tuli pian sen jälkeen, v. 1783, nimitetyksi jumaluusopin apulaisprofessoriksi. Voidakseen hoitaa palkkapitäjänsä - ensin Piikkiön, sitten Maarian hän vihitytti itsensä papiksi.

Tämäntapainen asioitten kulku oli tuohon aikaan hyvin tavallinen. Vielä luonnollisemmaksi ratkaisun teki se, että hänen lapsuus- ja nuoruuskokemuksensa liittyivät lujasti kirkkoon ja papintyöhön. Enoonsa Anders Chydeniukseen hänellä oli kautta vuosikymmenien hyvin kiinteä ja paljon merkitsevä suhde, joka sekin on saattanut vaikuttaa asiaan. Salomies arvelee, että syventyminen historiaan ja runouteen antoi vankemman pohjan kirkonmiehelle kuin tuohon aikaan muodissa olleet luonnontieteet tai silloinen filosofia. "Lahjakkaana ja työkykyisenä miehenä Tengström hankki laajat ja perusteelliset tiedot jumaluusopissa ja ennen pitkää saavutti kunnioitetun aseman teologisen tiedekunnan etevimpänä opettajana ja näkyvimpänä johtajahahmona", sanoo Salomies.

Siirtyminen teologiseen tiedekuntaan ei suinkaan heikentänyt hänen kiinnostustaan historiaan vaan päinvastoin auttoi tekemään uusia aluevaltauksia. Hänen teoksensa piispa Johannes Terseruksesta (1795) on aikansa etevimpiä historiallisia tutkimuksia ja ensimmäinen Suomessa ilmestynyt laaja elämäkerrallinen teos. Siitä on käytetty mainesanaa elegantti. Niinikään hän julkaisi pitkän sarjan piispa Isak Rothoviusta käsittelevää väitöskirjaa: näitä kahta tutkimusta pidetään hänen pääteoksinaan.

Ensimmäiset lastenkirjat

Läheisemmäksi Suomen kansalle hänet lienee kuitenkin tehneet lastenkirjat, jotka valtasivat sivistyneistön kotikoulut ja lastenkoulut seuraavaksi puoleksi vuosisadaksi.

Ensimmäinen niistä Läseöfning för mina barn (Lukuharjoitusta lapsilleni) sisälsi nuorimmille aakkoset ja numerot sekä pieniä lapsentajuisia kertomuksia, runoja, rukouksia ja virsiä. Toinen, Tidsfördrift för mina barn (Ajanvietettä lapsilleni) on tarkoitettu varttuneemmille. Siinä on enemmän eloisuutta ja havainnollisuutta, moraaliesimerkkien lomasta piirtyy esiin näkymiä ajan herraslasten tavoista ja ajanvietteestä. Vuoropuheluitten muodossa esitetään hyvien ja pahojen lasten muotokuvia: hyvät kulkevat kadulla siivosti, pitävät vaatteensa siisteinä, tervehtivät kohteliaasti jne. Ehdoton kuuliaisuus vanhempia kohtaan on tärkeintä, muita arvoja ovat vaatimattomuus, rehellisyys, itsehillintä ja järkevyys (elettiinhän valistusaikaa). "Aina pitää karttaman pahoja ja rosvo-ihmisiä. - Jo lapsena pitää oppia näännyttämään himonsa." Tuon ajan kertomukset nujerretuista pikku-syntisistä olivat mm. Z. Topeliuksen lapsuudenajan lukemistoa, joista hän on ammentanut vaikutteita. Tengströmin toinen lasten kirja on käännetty myös suomenkielelle, sen painos vuodelta 1836 kuuluu Kokkolan kirjaston aarteisiin.

Jakob Tengström oli siitä erikoinen pappi ja piispa, että hän kirjoitti saarnansa latinaksi vaikka piti ne sitten suomeksi.

Piispaksi

Apulaisprofessorin virasta alkuun lähtenyt teologin ura johti hänet kolmetoista vuotta myöhemmin - 1803 - Turun piispaksi. Kohta sen jälkeen tapahtui Suomen suuri kohtalonmuutos, liittyminen Venäjään, ja näissä vaiheissa piispa Tengströmillä oli erittäin suuri valtiollinen merkitys. Kiertokirjeellään hän v. 1808 kehotti aikalaisiaan toimimaan rauhallisten olojen ylläpitämiseksi, ja yhä useammat johtavista henkilöistä asettuivatkin Tengströmin kannalle koettaen säilyttää entisen yhteiskuntajärjestyksen.

Hän kävi helmikuussa 1809 Pietarissa, jossa tapasi sekä keisarin että kreivi Speranskin ja silloin laadittiin yksityiskohtainen suunnitelma Porvoon valtiopäivistä. Hänen neuvonsa olivat erittäin tärkeitä tänä ratkaisevana aikana, ja niitä myös noudatettiin. Että mieltymys oli molemminpuolista, siitä kertoo se, että piispa Tengström sai valtiopäivien päätyttyä keisarilta jalokivikoristeisen piispanristin sekä aateliskirjan lapsiaan varten, jotka af Tengström-nimisinä otettiin ritarihuoneen jäseniksi. - Tietenkin oli myös toisinajattelevia, jotka syyttivät piispaa liiasta myöntyväisyydestä ja kumartelemisesta, mutta joka tapauksessa nämä vaiheet lopulta johtivat rauhalliseen jälleenrakennustyöhön.

Vuonna 1817 Turun hiippakunnasta tuli arkkihiippakunta ja Jakob Tengströmistä ensimmäinen arkkipiispa. Hänen piispakautensa kesti kolmekymmentä vuotta.

Jakob Tengström oli naimisissa Anna Kristiina Caloanderin kanssa: heidän tyttärensä Sofia avioitui serkkunsa J.J. Tengströmin kanssa, joka siis oli arkkipiispan vävy.

Tengströmin ensimmäinen koti

Lohtajan kirkkoherra Mikko Himanka on tehnyt Kokkolan henkikirjoja tutkiessaan sen yllättävän havainnon, että Jakob Tengströmin ensimmäinen lapsuuskoti onkin Torikadun ja Länsikirkkokadun kulmassa oleva talo ja siis vielä pystyssä. Se Pikku-kirkkokadun talo, jonka Tengströmit myöhemmin omistivat, on sen sijaan jo hävinnyt.

Hjalmar Björkmanin tutkimus Gårdar och gårdsägare i Gamlakarleby näyttää vahvistavan tämän tiedon. Pikkukirkkokadun talon, joka sijaitsi vastapäätä sakaristoa olevalla nyt tyhjällä tontilla, ovat Tengströmit ostaneet vasta 1760, jolloin edellinen omistaja Henrik Perander on kuollut ja perunkirjoitus toimitettu. Jakobhan oli syntynyt jo viisi vuotta aikaisemmin. Niskaset, joiden talossa Tengströmit henkikirjojen mukaan ovat pojan syntymän aikoihin asuneet vuokralla, ovat omistaneet p.o. kulmatalon aina vuoteen 1759, jolloin perunkirjoitus Anders Niskasen jälkeen on toimitettu. Tuossa vaiheessa ovat Tengströmit ilmeisesti ostaneet oman talon.

Ovatko henkikirjoihin ja Björkmanin tutkimuksiin sisältyvät tiedot sitten autenttisia ja ehdottoman luotettavia vai ei, sitä en tietenkään pysty ratkaisemaan. Joka tapauksessa asiantuntijat näkevät silmillään, että Torikadun-Länsikirkkokadun kulmatalo, joka nyt on purkulistalla, on hyvin vanha. Sen pohjaratkaisu on ns. paritupa-tyyliä, joka on erittäin vanhanaikainen. Rakenteissa on yksityiskohtia jotka viittaavat 1700-luvun alkuun ellei jo edelliseen vuosisataan, samoin talon kellari. Taloa on tietenkin aikojen kuluessa muutettu ja korjailtu, siinä erottuu selvästi vanhempi ja uudempi osa. - Ehkä vanhin osa on juuri niitä kaikkein vanhimpia, vuoden 1664 palossa säästyneitä, kuten samassa korttelissa sijaitsevat Wentinin talotkin? Silloin paloi koko kaupunki, "vain kirkko ja muutamat sen ympärillä olleet talot säästyivät" sanoo Jacob Tengströmin toinen eno, Jacob Chydenius v. 1754 ilmestyneessä maan mainiossa väitöskirjassaan "Om Gamla Karleby."

Annikki Wiirilinna

Kuvatekstit:

Silenin talon alla oleva kellari kertoo asiantuntijalle paljonkin talon iästä.

Aikalaisen, Emanuel Thelningin piirroskuva Jakob Tengströmistä parhaassa iässä.

30-luvulla otettu kuva kulmatalosta ja kirkkopuistosta. Suuret koivut kärsivät pahoin kun kuvassa näkyvä kirkko loppiaisena 1958 paloi ja ne oli pakko hakata pois. - Tuohon aikaan talossa sijaisi Silenin kellosepänliike. Päätyikkuna oli jo silloin suurennettu näyteikkunaksi.