Kun vanhoja puutaloja kunnostetaan nykyaikaisiksi asunnoiksi

Keskipohjanmaa 6.1.1973

Joskus voi onnitella itseään hitaudenkin takia. Niin mielestäni kokkolalaiset voivat nyt syystä tehdä: oli onni, ettei äskeisten vuosien valtavassa saneeraus- ja uudistusinnossa ehditty raivata pois koko vanhaa puukaupunkia, alakaupunkia, vaikka yhteen aikaan jo pahasti siltä näytti. Nyt puhaltavat myös näissä asioissa uudet, inhimillisemmät tuulet, ja voi olla, että kun puukaupunki on tähän asti säästynyt, se todella säilyy ja vielä tulevaisuudessa tulee nousemaan arvoon arvaamattomaan. Myös asumisympäristönä eikä vain muutamien museohullujen mielikuvituksessa.

Viime syyskuussa pidettiin Norjassa Sandefjordissa yhteispohjoismainen kokous, jossa nimenomaan etsittiin keinoja vanhojen puukaupunkien säilyttämiseksi. Sillä mitä järkeä on hävittää nämä idylliset, viehättävät talot samaan aikaan kun ihmiset yhä enemmän alkavat arvostaa asuinympäristönä pientaloja - vastapainoksi kivisissä, persoonattomissa kerrostaloissa asumiselle. Ja kun betoniset, sterilit asumalähiötkään eivät ole osoittautuneet erikoisemmin onnistuneiksi asuntopulmaan ratkaisua haettaessa.

Puu-Kokkola uhattuna

Norjan kokoukseen oli myös suomalaisista puukaupungeista tehty raportti, jossa Kokkolasta sanotaan:

"Kaupungin 1650-1uvun asemakaava on vielä säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Samaten on säilynyt hyväkuntoisia alueita, joiden puurakennukset ovat 1700-luvulta saakka. Uusi keskusta ja asuntoalueet ovat kuitenkin hyvää vauhtia nielemässä alleen vanhaa puu-Kokkolaa. Asukkaat ovat viime aikoina alkaneet kääntyä uudistussuunnitelmia vastaan ja niiden muuttamista on alettu vaatia."

Raportin mukaan parhaiten säilyneitä puukaupunkeja maassamme ovat Raahe, Kaskinen, Kristiina, Rauma, Naantali, Tammisaari ja Porvoo, mutta suurehkoja puutaloalueita on säilynyt Kokkolassa ja lisäksi mm. Pietarsaaressa ja Uusikaarlepyyssä.

Kokouksessa todettiin, että vanhojen kaupunkien kohtalo on yleismaailmallinen ongelma: lyhyen tähtäyksen tehoajattelu ja raskaat saneeraustoimet sen seurauksena ovat jo ehtineet tehdä korvaamatonta vahinkoa. Ratkaisuilla on monessa tapauksessa kiire, jos historiallista kaupunkiympäristöä tahdotaan lainkaan säilyttää.

Perinteinen puumateriaali enempää kuin puukaupunkien ihmisläheinen mittakaava eivät juuri ole olleet arvossa uudessa kaupunkirakentamisessa. Suojelevan ja säilyttävän suunnittelun menetelmät ovat itse asiassa jääneet tutkimatta, aikaisemminkin kun kaupungit itse ovat useinkin tahtoneet isotella kasvuaan.

Mutta säilyttämisen ja saneeraamisen välinen kamppailu ei ole yksin rakennustieteellinen, tai kulttuurihistoriallinen kysymys. Myös sosiaaliset näkökohdat ovat alkaneet puoltaa vanhaa pientaloympäristöä. Miksi purkaa sellaista, mikä alkaa olla yhä useampien asukkaiden ja myös suunnittelijoiden toiveiden kohteena: pientalot vihreine pihoineen, joissa on ilmaa ja valoa ja omaa rauhaa, ja palvelukset saatavissa, lähiympäristössä.

Korjauksia tarvitaan

Kokkolan suurehkon puutaloalueen kohtalo on toistaiseksi kokonaan ratkaisematta, sen säilyttäminen tulee vaatimaan kaupungilta erinäisiä toimenpiteitä. Myös valtiovallan odotetaan tulevan mukaan esim. myöntämällä valtion lainoja myös vuokra- ja asunto-osuuskuntatalojen peruskorjauksiin. Kaikkein kiireisimmin olisi ehkä laadittava laki, jonka mukaan talon purkamiseen tarvittaisiin lupa: näin rakennusten turha hävittäminen saataisiin helposti aisoihin.

Kokonaisvaltaista vanhan puukaupunkialueen säilyttämissuunnitelmaa odoteltaessa voidaan katsoa niitä korjauksia, joita yksityisten toimesta on muutamissa vanhoissa taloissa jo tehty.

Kokkolassahan on paljon vanhojen sukujen jäseniä, jotka asuvat omissa vanhoissa taloissaan ties kuinka monennessa sukupolvessa, taloissa jotka he ovat pitäneet kunnossa ja uusineet täysin nykyaikaisiksi ja asumismukavuudeltaan korkeimpiakin vaatimuksia vastaaviksi, mutta suuri osa tästä pientaloalueesta on hiukan ränsistynyttä. Vesi tulee kenties vain saunaan pihan perälle, puuttuvat VC:t ja kylpytilat, kylmyys ahdistelee talvella pahasti jne.

Vanhat seinät - uutta sisällä

- Tähän ei jäänyt kyllä kuin seinät pystyyn kaikki lattiat otettiin auki ja seinät vahvistettiin levyillä. Sisärakenteita muutettiin sen verran, että kahdesta pikkuhuoneesta tehtiin yksi isompi. Kyllä niitä oli monia, jotka sanoivat että kaikkea sitä ostetaan, kun me toista vuotta sitten ostimme tämän talon. Eivät uskoneet tästä enää mitään tulevan. Nyt sanovat kyllä jo toisin.

Näin kertoilee rouva Helga Polso, jonka kirvesmies-mies Vilho Polso on lähinnä itse korjaustyön suunnitellut ja suorittanut, talossa käydessäni hän oli omalla työmaallaan.

Polsot ovat ostaneet talon Länsi-Kirkkokatu 40 Maija ja Otto Huhtalan perikunnalta. Siinä on nyt 3 huonetta ja keittiö, yksi huoneista on vintillä, ja siinä asuu yhteiskouluikäinen nuorin tytär, molemmat vanhemmat tyttäret ovatkin jo naimisissa ja poissa kotoa.

- Vesijohto tuli vain siipirakennuksessa sijaitsevaan saunaan saakka. Onneksi toinen vävyistä on putkimies, hän on laittanut koko vesijohtosysteemin, ja nyt meillä on sisävessa kuten muissakin kaupunkitaloissa, automaattipesukone on keittiössä, ja kuumavesi tulee sekä keittiöön että vessaan. Sitä riittää miten paljon tahansa eikä säiliötä tarvita, sillä kuumennus tapahtuu kaasulla joka kuumentaa putkessa virtaavan veden nopeasti ja tehokkaasti. Se on tavattoman hyvä ja kätevä systeemi, kertoo rouva Polso.

Paljon työtä

Polsot ovat jättäneet olohuoneeseen puulämmitteisen uunin, sitä käytetään ainakin niin kauan kuin poltettavaksi riittää rakennusjätettä. Eteisessä, keittiössä ja makuuhuoneessa sensijaan ovat sähköpatterit. Kaikki sähköjohdot jouduttiin myös uusimaan.

- Eihän tämä talo ole vielä läheskään valmis, eikä pihalle ole ehditty tehdä mitään. Pääasia oli saattaa tärkeimmät huoneet ensin asumiskuntoon, tarkoitus on sitten vähitellen parannella, esim. sauna joudutaan uusimaan. Tuntuu kuitenkin hyvin tärkeältä, että on oma sauna - olemme kahdeksan vuotta joutuneet käymään vieraitten saunoissa tätä ennen. Kun molemmat olemme maalta kotoisin on aivan luonnollista, että viihdymme paremmin tällaisessa puutalossa kuin jossakin suuressa kerrostalossa. On olevinaan paljon kodikkaampaa. Mutta sen kyllä sanon, että paljon pitää tehdä työtä, ennenkuin tällainen vanha talo on kunnossa. Kustannuksia ei ole vielä uskallettu laskea... Niitä olisi kuitenkin tullut vielä hyvin, hyvin paljon enemmän ellei oma väki olisi rakennustaitoista.

Eivät viihtyneet kerrostalossa

- Meillä oli Mariankadulla olevassa kerrostalossa osake jossa asuimme kaksi vuotta. Mutta alkoi näyttää, että tuo isä suorastaan kuolee pois, sillä näytti olevan niin ikävä.

- No sehän oli kuin olisi pitänyt olla laatikossa, sanoo isä, Martti Möttus.

- Silloin jo katselimme usein tätä taloa, että kukahan tuolla asuu kun niin vähän näkyy liikettä. Sitten, melkein sattumalta, saimme kuulla, että talo oli myytävänä.

Näin kertovat Itäisellä kirkkokadulla talon numero 27 nykyiset omistajat Martti ja Rauha Möttus. He ostivat tämän vanhan talon vasta viime kesänä asuttuaan ennen sitä mm. Ouluntiellä, josta käsin kuitenkin tyttärien työmatkat samoin kuin monet muut asiat tuntuivat liian pitkiltä.

Talo vaikuttaa hyvin vanhalta, ehkäpä jo 1700-luvun puolella rakennetulta. Tähän mennessä löytyneet vanhimmat kauppakirjat on vuodelta 1829, jolloin Petter Niclas Hongell on myynyt talon ja tontin Fredric Granholmille, sittemmin se on ollut mm. Viktor Lundqvistin omistuksessa.

Vanhin osa taloa on kadun varrella, siipirakennus on uudempi. Talo sisältää kaikkiaan 6 huonetta, joista yksi kuitenkin on nyt muunnettu saunaksi, ja hyvä sauna siitä onkin kuulemma tullut.

Seinät ja katot on suurimmassa osassa taloa jo korjattu, ensi kesän aikana on tarkoitus kunnostaa kaikki lattiat. Vesijohto ja vessat talossa olivat entuudestaan, kuumavesisäiliö laitettiin saunan eteishuoneeseen, toinen tulee ehkä myöhemmin laitettavaksi keittiöön. Keittiöön jätettiin toistaiseksi myös vanha puuhella, jossa valtaosa jätteistä hävitetään.

Sähkölämmitys kaakeliuunissa

Kamarien ja olohuoneen uuneihin on nyt järjestetty sähkölämmitys: olohuoneen kaakeliuunin sisällä on 4 kWa sähkövastus, joka kytketään yöksi päälle. Päivällä ei ainakaan tänä talvena ole tarvinnut sähköä laittaa päälle ja kuitenkin olohuoneen uunin kaakelipinta tuntuu mukavan lämpimältä koko päivän. Muissa huoneissa olevat peltiuunit ovat kuulemma vähän heikompia, tarkoitus onkin myöhemmin sijoittaa myös muihin huoneisiin kaakeli- tai tulenkestävistä tiilistä muuratut uunit jotka niinikään lämmitetään sähköllä.

Halvempaa asumista

- Paljon on vielä töitä ennenkuin talo on valmis, mm. vessa tulee siirrettäväksi toiseen paikkaan, siipirakennuksessa oleva isohko huone on vielä kokonaan kunnostamatta, mutta kyllä nyt jo viihdymme täällä aivan erinomaisesti. Hyvä meidän on olla tässä talossa, toteavat Martti ja Rauha Möttus.

- Asumisen mukavuudelle laskee entistä enemmän painoa näin vanhemmalla puolen ikään. Itäkirkkokatu on hyvin rauhallinen, ja kun kaikki on lähellä, se merkitsee paljon: jaksaa kävellä asioille eikä tarvitse aina olla autokyytiä odottelemassa ja passaamassa, sanoo Rauha Möttus.

Möttukset toteavat että remontti on tullut jo tähän mennessä maksamaan suurin piirtein yhtä paljon kuin oli talon ostohintakin. Kuitenkin tämä tuntuu halvalta asumiselta kerrostalo-osakkeeseen verrattuna.

- Olemme molemmat maalla syntyneet ja kasvaneet, se kai osaltaan vaikuttaa siihen, että viihdymme niin paljon paremmin tällaisessa kodikkaassa puutalossa. Kivitalossa on aina sellainen kolina ja pauke, ja äänikin kaikuu niin pahalta, he sanovat. Hyvin kuulemma viihtyvät myös aikuiset tyttäret, jotka ovat työssä.

Tytöt ovat maalanneet tummansinisiksi ja valkoisiksi niitä vanhoja kauniita huonekaluja, jotka myyjä halusi jättää taloon kiinteistökaupan mukana. Ne sopivat erinomaisesti vanhan talon henkeen, sivusta vedettävä sänky, sorvatut tuolit ja keinutuoli.

Kannattaako korjaaminen?

Molemmissa tässä kerrotuissa tapauksissa korjausten hintaa on ollut omiaan laskemaan se, että niitä on voitu itse suorittaa, kokonaan vieraalla teettämällä hinta tietenkin nousee. Kuitenkin mm. Norjan kokouksessa todettiin monin esimerkein, että vanhan korjaaminen kannattaa taloudellisestikin: meillä voidaan järkeviä korjauksia suorittaa 200-400 markan neliömetrihinnalla. Uuden asunnon hinta sen sijaan kohoaa helposti 1000 markkaan neliömetriltä. Uudet asunnot ovat aina kalleimpia eikä suurimmassa asunnontarpeessa olevien ole helppo saada niitä.

Tässä on vielä sekin mutta, että tekninen henkilökunta on koulutettu nimenomaan uudisrakentajiksi, korjaustaitoisia ihmisiä on vaikea löytää. Pätevän korjaajan tulisi ymmärtää, ettei vanhan korjaamisessa kannata pyrkiä viivasuoraan tulokseen. Puutalo liikkuu, kuten tiedetään, seinät kallistuvat jonkin verran, pallo pyörii lattialla aina samaan nurkkaan. Jos ruvetaan repimään lattioita ja oikaisemaan seiniä vain siksi, että vesivaaka ei heiluisi, tehdään turhaa työtä. Ymmärtääkseni molemmissa edellä kerrotuissa esimerkeissä on korjaustöissä pysytty tarkoituksenmukaisuuden rajoissa. Myös talojen ulkonäkö on säilytetty kokonaan muuttumattomana, mikä kulttuuri- ja kaupunkihistoriallisesti on erittäin tärkeä asia.

En malta olla vielä tässä yhteydessä kertomatta, että monissa Ruotsin kaupungeissa on vanhoja puutalo-kaupunginosia jo kokonaan kunnostettu, ja mm. Vesteråsissa on käynyt niin, että Kyrkobackenin korttelista, puutalokorttelista, on tullut erittäin suosittu kaupunginosa, jopa niin että alkuperäiset kaupunkilaiset ovat joutuneet väistymään, tilalle on tullut lähinnä kirjallistaiteellisiin piireihin kuuluvia ihmisiä. Eihän tällainen kehitys tietenkään ole toivottavaa, se vain osoittaa, että viihtyisyyttä on etsitty ja löydetty juuri vanhoista puutalokortteleista.

Annikki Wiirilinna

Kuvatekstit:

Osa Polson perhettä talonsa olohuoneen nurkkauksessa, rouva Helga Polso ja hänen takanaan Eila 14, sekä vanhimman tyttären tytär Tarja.

Nämä molemmat talot ovat kokeneet remontin ja vastaavat nyt asumismukavuudeltaan nykyaikaisia vaatimuksia. Vasemmalla Läntinen Kirkkokatu 40, oikealla Itäinen Kirkkokatu 37.

Möttuksen tyttärenpojat Terho 5 ja Markku 4 olivat löytäneet juuri sinä päivänä talon pihamaalta tuuliviirin, joka oli pudonnut tankonsa nokasta edellisen viikon tuulisäässä. - Kuinka vanha on tuo kolmimastoista laivaa esittävä viiri, sitä et tiedä, mutta viittaa vanhoihin laivanvarustaja-perinteisiin. Talon vintiltä löytyi myös lampunjalka, joka on alabasteria.

Möttuksen olohuoneessa on lämmintä ja viihtyisää, kaunis kaakeliuuni hoitaa tänäkin päivänä tärkeää tehtäväänsä - nyt tosin sähkölämmitteisenä.