Renlundin kokoelmat: parhaat Vaasan pohjoispuolella
Kokkola 13.5.1976
Taidemuseon eteisestä menee ovi pieneen kamariin, jonka ovelle on alakerran sosiaalitoimistosta lainattu kilpi: Huolto-osasto. Se on tietenkin vitsi, mutta sikäli tosi, että huoltohan tässä huoneessa pelaa. Museonhoitaja Paul Stenman on sijoittanut siihen toimistonsa, kirjoituspöytänsä ja puhelimensa, ja vielä toisenkin kirjoituspöydän, jonka ääressä työskentelee harjoittelija, taidehistorian opiskelija. Heitä on kesän ajaksi luvissa kaksikin.
Oikeastaan tuota huonetta voisi yhtä hyvällä syyllä sanoa romukamariksi. Se on niin täynnä tauluja, laatikoita, kirjoja, kansioita ja erilaisia museoesineitä että lattiatilaa tuskin jää lainkaan. Ylimmän kuvarivin seinillä muodostavat komeat ja värikkäät keisarien kuvat Venäjän vallan ajalta, ne ovat löytyneet Raatihuoneen vintiltä. Sitten on koko joukko apteekkari Soveliuksen tekemiä Kokkola-kuvia viime vuosisadalta. Noita selkeästi piirrettyjä, ihastuttavan naiveja, joissa perspektiivi, saattaa joskus heittää pahan kerran, mutta jotka ovat todellinen aarre menneisyydestä kiinnostuneille. Siinä on seinällä myös museon viimeisin ostos, Jorma Korpelan oma kuva, sekä kolme niinikään vasta hankittua Hilkka Häggblomin akvarellia, jotka kuvaavat kaarlelalaisia kansantapoja ja paikallista menneisyyttä. Nämä kaikki ovat näkyvissä mutta kuinka paljon tauluja seisookaan kasoissa nurkissa, pöytien alla, komeroissa ja hyllyillä.
- Kukapa ne kaikki tietääkään, mitä täällä on. Onhan ne aikoinaan kertaalleen käyty läpi ja luetteloitu, mutta nyt on menossa uusluettelointi ja kortistointi. Myös valokuvaus ainakin tärkeimmistä tauluista. Museonhoitajan suuri unelma onkin, että kaikki taulut ja esineet saataisiin kortistoitua, sitten korjattua ja konservoitua, sanoo Paul Stenman.
- Täällä Taidemuseon puolella suoritetaan parhaillaan, taulujen luettelointia joka vielä on kesken. Kesäksi tulee kaksi opiskelijaa joiden kanssa on tarkoitus käydä läpi Roosin vintillä olevat esineet ja järjestellä ne.
- Hyvä olisi myös saada kaikista tauluista värikuvat koska niitä usein kysytään, hän kertoo.
Kun kysyn Paul Stenmanilta, mikä taulu Renlundin taidekokoelmina on hänelle mieluisan ja missä hän täällä Roosin talossa parhaiten viihtyy, hän sanoo:
- Vaikea on nimetä parasta tai mieluisinta, nämähän ovat kieltämättä parhaat taidekokoelmat Vaasan pohjoispuolella. On esimerkiksi tuo Järnefeltin pojan muotokuva, jota pitäisin todellisena aarteena, sitten on Kleinechin merimaisema ja nuo 1800-luvun monet idylliset maalaismaisemat, eri mestarien tekemät. Vionojalta on taidemuseo taas aivan äsken ostanut pihamaiseman, sen kuljetusta tänne järjestelen parhaillaan Mutta jos viihtymisestä on kysymys niin kaikkein parhaiten viihdyn juuri tuossa romukamarissa työpöytäni ääressä...
Paul Stenman on käynyt koulunsa Kokkolassa mutta työskennellyt sen jälkeen viisi vuotta Ahvenanmaalla, museonhoitajana kuten täälläkin. Hän on niin täysverinen museoihminen ettei ylipäänsä voi kuvitella itselleen muuta alaa.
- Työn puolesta täällä Kokkolassa on hyvä toimia. Kaupunki on todella hoitanut nämä asiat hyvin ja määrärahoja on tullut riittävästi, moni eteläisemmissä kaupungeissa työskentelevä työtoveri on ollut jopa kateellinen kun olen kertonut. Ainoa todellinen pulma on ettei tahdo ehtiä kaikkea mitä haluaisi, hän sanoo.
Vierailevia näyttelyitä on kuluneenakin talvena ollut runsaasti, ja kaikkein eniten tuntuvat yleisöä kiinnostavan juuri oman paikkakunnan taiteilijain näyttelyt, Bo Aurenin näyttelyn avajaiset saavutti täällä aivan ennenkuulumattojaan yleisömenestyksen. Aurenin näyttely, kuten jo muutamat sitä edeltäneet, on esillä eteläpään huoneissa, joista omat kokoelmat siksi aikaa poistetaan.
- Tietenkin odotan aikaa, jolloin sosiaalitoimisto voi muuttaa siihen tulevaan uuteen virastotaloon. Silloin olisi vihdoin tilaisuus saada Renlundin museon taide kokoelmat kokonaisuudessaan esille, ja vieraileville näyttelyille voitaisiin varata alakerrasta huoneet. Mutta siihenhän on joka tapauksessa aikaa vielä vuosikausia, sanoo Paul Stenman.
Sitten ovat historiallisen museon kokoelmat ja Lassanderin talo, joka ei vielä ole valmis. On vähän suunnitelmia saada Vaasasta muutamia esineitä täydentämään nyt vielä epätodelliseksi jäänyttä miljöökuvaa. Kävijät ovat kyllä yleensä olleet Lassanderin taloon ihastuneita. Sen käyttöä mitenkään muuten on oikeastaan vaikea suunnitella, sehän on museo sinänsä. Joku tuollainen kuin esim. talvella järjestetty batiikkinäyttely sopii sikäli sen suojiin että seinille ei tarvitse lyödä nauloja.
- Forsnabban talon käytöstä on myös jo suunnitelmia mutta ne eivät ehdi toteutua ensi kesään mennessä.
Museonhoitaja Paul Stenmania tuntuu erikoisesti huolettavan se purkuvimma mikä yhä edelleen on vallitsevana:
- Kaupungin ulkoalueita ja niissä tapahtuvia muutoksia tulisi ennen kaikkea seurata sekä kuvata ennenkuin muutoksia tapahtuu. Eikä pitäisi tehdä hätiköityjä purkupäätöksiä - sillä tavalla on menetetty paljon arvokasta. Kuten Roosin talon ulkohuonerakennukset. Nyt siihen pitäisi oikeastaan rakentaa uusi varastosuoja...
A. W.
Kuvateksti:
Museonjohtaja Paul Stenman toivoo, että ihmiset jotka lahjoittavat tavaroitaan museoon, tekisivät sen vähän ennemmin kuin ne ovat aivan kuluneita ja rikkinäisiä, "valmiita museoon". Noin ei saisi ajatella. Jokaiselta aikakaudelta pitäisi museoida ihmisen elinympäristöön kuuluneita tavaroita: ajatellaanpa esim. 50-lukua lättähattuineen - mitähän kaikkea siitä ajasta voisi tallettaa?