Kokkolan Taidemuseon aarteita: Kultakausi on Enckellin tunnetuimpia maalauksia
Kokkola 10.3.1977?
Enemmän kuin ehkä kukaan muu osoittautuu Magnus E n c k e l 1 klassillisten, puhtaitten muotojen kuvaajaksi. Hänen monien töittensä vaiheilla tuntuu leijailevan raikas helleeninen henki. Näin voidaan täydellä syyllä sanoa Kokkolan Taidemuseon arvokkaimpiin maalauksiin kuuluvasta Magnus Enckellin työstä KULTA-AIKA.
Magnus Enckell on syntynyt vanhasta virkamies- ja pappissuvusta, hänen isänsä oli pappi toimi lääninrovastina Haminassa kun Magnus syntyi v. 1870, perheen nuorimpana lapsena. Magnus oli aina, läpi elämänsä hyvin kiintynyt äitiinsä, siitä kertovat hänen monen monet äidilleen kirjoittamansa kirjeet, joissa hän tilitti itseään ja taiteilijan työtään vuosikymmenien aikana, ensi Porvoosta, jossa hän kävi lyseon ja valmistui ylioppilaaksi, sittemmin Helsingistä, jossa opiskeli Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, sekä myöhemmin Pariisista, jossa jatkoi maalausopintojaan.
Magnus Enckellin taiteellinen lahjakkuus ilmeni jo koulupoika-aikana sekä musikaalisuutena että hyvänä piirustustaitona, jopa tiedetään hänen kouluaikanaan lausuneen runoja, vaikka suullinen esiintyminen myöhemmin oli hänelle hyvin vastenmielistä. Hänen parhaimpiin ystäviin kuuluivat Yrjö Hirn, sittemmin niin tunnettu esteetikko, sekä Richard Faltin, sittemmin lääkäri ja säveltäjä.
Ratkaiseva merkitys hänen kehitykselleen oli kuitenkin Albert Edelfeltillä, vanhemmalle taiteilijamestarille, jolle Magnus Enckell jo 16-vuotiaana uskaltautui näyttämään piirustuksiaan ja akvarellejaan ja joka kykeni heti näkemään pojan harvinaisen lahjakkuuden. Tapaamiset jatkuivat, Enckell kirjoitti äidilleen: "Edelfelt toisti, mitä hän usein aikaisemminkin on sanonut, nimittäin että hän uskoo minulla olevan riittävästi kykyä huippujen tavoittamiseen. Hän toivoi minun olevan tyytymätön vähempään kuin tulla yhdeksi kaikkein parhaista. Teoksiani hän piti hienostuneina ja sanoi minulla olevan runollista ilmaisukykyä. Nyt puuttui ainoastaan puhtaasti teknillisen taitavuuden saavuttaminen. Siihen tarvitaan ainoastaan työtä, työtä, mutta sitähän minä juuri haluankin".
Magnus Enckellin tuotanto jakaantuu hyvin selvästi kahteen osaan. Jo ensimmäisen, vv. 1891-92, tehdyn Pariisin-matkan jälkeen ovat syntyneet hänen ajan saatossa kaikkein kestävimmiksi osoittautuneet työnsä, nuo enimmäkseen alastomia ihmisvartaloita esittävät, joiden värit ovat äärimmäisen niukat, mutta piirustus, koko rakenteen lujuus lähellä veistoksellisuutta. 1910-luvun jälkeen, Italian ja Espanjan matkojen vaikutuksena tapahtui että hänen tyylinsä koki perinpohjaisen muutoksen: Magnus Enckellistä tuli täysverinen koloristi. Kokkolan taidemuseossa olevan Kultakausi-maalauksen tekeminen sijoittuu näiden kahden kauden väliin, Enckellin värit ovat siinä vielä jokseenkin askeettiset.
Kun Ateneumissa aikoinaan oli esillä Magnus Enckellin töitten retrospektiivinen näyttely, muistan kokeneeni voimakkaan elämyksen juuri hänen varhaiskautensa töitten äärellä, sellaisen kuin Poika, Poika ja pääkallo, Herääminen. Niiden pelkistetty viivakauneus ja suurenmoinen yksinkertaisuus puhuttelivat aivan hätkähdyttävällä tavalla, enemmän älyllisellä kuin tunteenomaisella tasolla. Ja vaikka värit ovat tuskin muuta kuin kahvinruskeaa ja kellervää, niissä on kuvattu ihmisen ihon himmerrys kauniilla kuin alabasterin kuulto.
- Alkukautensa tuotantoon otaksutaan Enckellin saaneen vaikutteita paitsi ranskalaisilta impressionisteilta Degas’ilta ja Manet’ilta myös ennen kaikkea japanilaisesta puupiirrostaiteesta, jossa viivakauneus ja värien yksinkertainen hienostuneisuus ovat olennaisia piirteitä.
Vuosisadan vaihteen tienoilla hän syventyi pitkään ja perusteellisesti Helsingin yliopiston kirjaston lukusalin koristeluun, joka oli annettu hänen tehtäväkseen. Siellä on tänäkin päivänä suuressa koossa tuo sama maalaus, selällään makaava alaston mies, joka on kohottanut kätensä kukkien täyttämää oksaa kohti, oikealla puolittain selin alaston nuori nainen. Työ on maalattu vuonna 1904. Samana vuonna Enckell on tehnyt samasta aiheesta pari pienempää toistoa, muuten samanlaisia paitsi että taulun yläreuna on suora eikä puoliympyrän muotoinen kuten yliopiston suuressa kirjaston maalauksessa. Taulua katsellessa tulevat lähinnä mieleen Elysionin kentät, tunnelma on seestyneen rauhallinen ja ristiriidaton. Värit ovat vaimeat, ikäänkuin silläkin olisi tahdottu korostaa ylimaallisuutta, arkitodellisuuden ulkopuolella olevaa.
Magnus Enckellin laajasta tuotannosta on syytä mainita ennenkaikkea hänen monet loistavasti toteutetut henkilö- ja muotokuvansa, Tampereen Johanneksen kirkon alttaritaulu ja Porin kirkon lasimaalaukset.
Magnus Enckell oli vuosisadan alkukymmenillä varsin keskeinen ja arvostettu kulttuurihenkilö Suomessa. Hänen johdollaan perustettiin ja toimi ns. Septem-ryhmä, jolla on niin huomattava merkitys suomalaisessa maalaustaiteessa.
Magnus Enckell kuoli 27 pnä marraskuuta Tukholmassa. Hän oli järjestämässä siellä omien töittensä näyttelyä kun keuhkokuume kaatoi hänet vuoteeseen, josta hän ei enää noussut. Enckell oli täydessä luomisvireessä, olihan hän kuolleessaan vasta 55-vuotias.
A. W.
Kuvateksti:
Kultakausi - suuremmassa koossa vain - koristaa Helsingin yliopiston kaunista kirjastosalia. On tainnut näyttää tutulta monen kokkolalaisen opiskelijan silmään.