Kokkolinna - kaupungin ylpeys

Keskipohjanmaa 20.1.1991

Kokkolinna, kaunis jugendtalo, on tervehtinyt kadunkulkijaa ja rautateitse kaupunkiin saapujaa jo tämän vuosisadan alkukymmeneltä asti. Vanhat valokuvat kertovat että sen ympärillä oli ensin enemmänkin istutuksia, mm. pensasaitaa Rautatienkadun puolella, Isonkadun puoleiset lehmukset olivat vielä pensasmaisen matalia, tuuheita.

Punakattoinen, helmenvalkoinen rakennus oli kaupungin todellinen ylpeys, tornit ja erkkerit toivat etsimättä mieleen romanttisen linnan. Nimenvalinta ei ehkä ole ollut kovinkaan vaikeaa.

Kokkolinnan suunnittelijoista ja rakennuttajista ei ole ollut saatavissa kovinkaan paljon tietoa.

Muutamia vuosia sitten sain jotakin kautta tietooni että paikallisen Hankkijan konttorin seinällä on Kokkolinnan arkkitehtipiirustus. Niiltä jalkani sijoilta lähdin sitä katsomaan ja siellähän se tosiaan oli, johtajan huoneen seinällä, lasin alla, kehyksissä. Hankkijan johtajana oli silloin Sauli Kailajärvi, joka ystävällisesti irroitti kookkaan, paksuhkolle pahville kiinitetyn piirustuksen ja antoi minulle lainaan, ihan vähäksi aikaa.

Arvokas pahvikäärö kainalossani riensin puolijuoksua ensimmäiseksi Kokkolinnaan, siihen huoneistoon jossa opettaja Lahja Liimatta asuu. Hänen kanssaan ihailimme piirustusta aikamme: hän ilahtui kovin nähdessään että talon katto oli tosiaankin alkujaan ollut punainen kuten hän oli aina muistanutkin.

Talon suunnittelijain nimet K. Taipale ja K.A. Himanka ovat toki olleet tiedossa kaupungissa, mutta tuskin enempää.

Ennen kuin vein piirustuksen takaisin Hankkijan taloon, Lahja Liimatta otti siitä kuvan omalla kamerallaan - ja se olikin onni: tällä hetkellä, Hankkijan talon vaihdettua omistajaa, ei piirustusta ole onnistuttu jäljittämään.

Rakennusmestarien luomus

Aikoinaan olin Kokkola-lehdessä kysellyt suunnittelijaparin, K.A. Himanka - K. Taipale perään ja, saanutkin tietoa. Lohtajan kirkkoherra Mikko Himanka kirjoitti kortissaan: "Kysymys on mitä todennäköisimmin rakennusmestari Kyösti Himangasta, joka muutti Kalajoelta Helsinkiin. Hän oli muuten toimittaja Jussi Himangan isä".

Puhelimitse olen saanut hänestä lisätietoja: Kyösti A. Himanka on toiminut Helsingissä Valion päärakennusmestarina, hänen rakennuttamiaan ovat monet Etu-Töölön punatiiliset kerrostalot lähellä Temppeliaukion kirkkoa, mm. Temppelikatu 1, jossa hän perheineen asui.

Myös Karl Taipale on ollut rakennusmestari, hän on syntynyt Vihdissä. Hänkin työskenteli tuohon aikaan vakituisesti Helsingissä.

Koska suunnittelijat olivat Helsingissä asti, pantiin töihin täällä paikan päällä valvomaan kolmas rakennusmestari, Kalle Kustaa M y l l y l ä. Hänkin oli kotoisin Kalajoelta. - Kalle Kustaa Myllylä on muuten ollut valvomassa myös Kokkolan Suomalaisen Yhteiskoulun rakentamista.

Kuka mahtoi olla rakennuttaja?

Kokkolinnan rakennuttajasta ja omistajasta puhuttaessa ovat monet kokkolalaiset tuoneet esille metsänhoitaja Rainer Bernhard Ericssonin nimen, eivätkä he siinä vallan väärässä olekaan. Kuitenkin rakennushankkeen alullepanija näyttää olleen Weljekset Friis.

Opettaja Liimatta oli maininnut perheensä asuneen Kokkolassa vuodesta 1931 lähtien ja kertonut, että hänen isänsä, liikemies Maine U. Liimatta oli toiminut Kokkolinnan isännöitsijänä parikymmentä vuotta ja että joitakin papereita tuolta ajalta oli vielä tallessa. Kun ryhdyimme niitä käymään läpi, löytyi paperi, jonka mukaan Weljekset Friis oli toukokuun 27. päivänä vuonna 1908 myynyt talon vasta muodostetulle taloyhtiölle, joka sai nimekseen Oy. Kokkolinna Ab.

Tässä yhteydessä tulivat siis mukaan Evolat ja muut osakkaat, ilmeisesti osakkaisiin kuuluivat myös Weljekset Friis.

Kun tietää, että t:mi Weljekset Friisin omistajat, Tuomas ja Juhani Friis, myöhemmin Pohjanpalo, olivat syntyneet ja kasvaneet Kalajoella, siellä myös aloittaneet messinginvalu- ja konepajateollisuutensa kunnes muuttivat Ykspihlajaan 1895, ei enää ihmettele kalajokisten rakennusmestarien käyttöä suunnittelussa ja töitten valvonnassa.

Kuitenkin nykyihmistä hämmästyttää se, että niinkin kookkaan ja arvokkaalle paikalle tulevan rakennuksen suunnittelutyö uskottiin rakennusmestarille. Joko heidän on täytynyt olla hyvin lahjakkaita ja luotettavia - tai sitten me olemme alkaneet yliarvostaa arkkitehteja.

Kunnialla rakennusmestarit joka tapauksessa ovat urakastaan selvinneet. Mielenkiintoista olisi tietää, onko jompi kumpi suunnittelijoista ehkä työskennellyt Wivi Lönnin arkkitehtitoimistossa, ainakin saanut häneltä vaikutteita. Kun esimerkiksi katselee Tampereen Paloasemaa, tulee mieleen Kokkolinna. Monet muutkin ovat panneet merkille Wivi Lönnin töitten ja Kokkolinnan "sukulaisuuden".

Kokkolinna oli ensimmäinen kerrostalo kaupungissamme. Sen alakerta rakennettiin heti alkujaan liikehuoneistoksi, näyteikkunat ovat alkuperäiset kuten on helppo huomata. Alakerrassa sijaitsivat mm. Welj. Friisin konttori, samoin Rodénin konttori, G. A. Mattssonin tapetti- ja väriliike, polkupyöräliike, KPO:n myymälä sekä postikonttori, joka sijaitsi Isonkadun-Rautatienkadun kulmassa, sinne mentiin vieläkin käytössä olevasta nurkkaovesta.

Taloyhtiö Kokkolinna oli edelläkävijä myös kaupungin vesijohtolaitosta perustettaessa. Yhtiö anoi v. 1911 valtuustolta oikeutta saada rakentaa taloon vesijohdon Patamäestä ja myydä vettä muillekin.

Kokkolinna odottaa tällä hetkellä sisäremonttia, nykyisten asukkaiden on siirryttävä sen tieltä huhtikuun alkuun mennessä. Voi vain toivoa, että remontti olisi lähinnä konservoiva, tapahtuisi talon ehdoilla sen alkuperäisiä rakenteita tärvelemättä.

Kokkolinna asiantuntijan silmin

Jokainen kadullakulkija voi tehdä omat huomionsa talon yksityiskohdista ja sopusointuisesta ulkomuodosta, mutta mitä kaikkea sen tyylistä voi nähdä asiantuntija, sitä kysyin rakennushistorian tutkija, fil.maist. Kristina Ahmakselta:

- Se on todellakin volyymiltaan linnamainen. Keskiaika ja varsinkin keskieurooppalaiset ritarilinnat olivat jugendin arkkitehtuurin ihailemia rakennuksia, hän sanoo.

- Jugendin, art nouveaun eli kansallisromantiikan aikakausi osui viime vuosisadan vaihteeseen. Ensimmäiset kansallisromanttiset rakennukset rakennettiin juuri vuosisadan vaihteessa, viimeiset vuoden 1916 paikkeilla.

- Tuo ajanjakso jaetaan kahteen vaiheeseen, joista ensimmäinen oli varsinainen kansallisromanttinen vaihe, aika jolloin arkkitehtuurin ja taideteollisuuden esikuvana palvottiin keskiaikaa. Siihen sisältyi aitojen materiaalien ihailua ja romanttista kaipuuta menneeseen. Se ilmeni mm dekoratiivisina koristeaiheina, joiden tematiikka haettiin luonnosta.

Käytettiin paljon eläin- ja kasviornamentteja, talot olivat epäsymmetrisiä, niissä oli torneja ja monenlaisia ulokkeita. Ikkunoiden muodot ja koot vaihtelivat, parvekkeita ja ikkunoita saatettiin sijoitella eri tasoille, julkisivut saatettiin muurata kivenlohkareista - tavoitteena oli saada käsityömäinen jälki.

- Toinen jugendkausi, rationalismin aika vastusti edellä kerrottua. Arkkitehdit Strengell ja Frosterus, mm. Kokkolan Sähkölaitoksen talon suunnittelijat, vaativat arkkitehtuuria astumaan pois "keskiajan pimennoista" ja vastaamaan oman aikansa haasteisiin.

- Kokkolinna sijoittuu näiden kahden suuntauksen välimaastoon. Sen perusratkaisuissa on vielä viitteitä romanttisen kauden linnateemasta. Katto on korkea, fasadeissa on veistoksellisia ulokkeita ja nurkassa on torni.

Kuitenkin uusi rationalistinen ote on jo nähtävillä. Sitä edustavat sileä muuripinta, vertikaaliset ja geometriset koristeaiheet sekä ilmeeltään samanmuotoiset ikkunat, samoin fasadissa näkyvä selkeä kerrosjako. Kokkolinnan koristelu kaikkineen on säästeliästä ja pelkistettyä.

- Murros romantiikasta rationalismiin päin tapahtui juuri vuoden 1907 arkkitehtuurinäyttelyn jälkeen: alettiin käyttää ikkunarivistöjä, sileitä muuripintoja, hillittyä koristekieltä. Romanttinen keskiajan ihailu karsiutui pois.

- Jos Kokkolinnan arkkitehtuuria vertaa joihinkin Helsingin samanaikaisiin taloihin, voi havaita että rakennusmestarit Taipale ja Himanka olivat erittäin aikaansa seuranneita suunnittelijoita. Pääkaupungin taloista tulevat mieleen niinikään vuonna 1908 rakennetut Pietarinkatu 10 (arkkit. Vilho Penttilä) ja Huvilakatu 20 (arkkit. Onni Tarjanne).

- Karl Taipaleen käden jälkiä on nähtävillä Helsingin katukuvassa mm. Eirassa Armfeltintie 14:ssä, Engeliaukio 2-4:ssä ja Punavuorenkatu 18:ssa. Taipale oli syntynyt Vihdissä 1881 ja valmistui rakennusmestariksi H:gin teollisuuskoulusta 1905, kertoo Kristina Ahmas.

-Voisihan joskus lähteä kaupunkikävelylle niissäkin merkeissä, että tarkkailisi jugendin ajan merkkejä kotikaupungin katujen varsilla.

Kansallisromanttisen jugendin edustajia Kokkolinnan lisäksi tuskin löytyy muita kuin Renlundin koulu vuosilta 1907-09, mutta myöhempää, rationalistista jugendia sen sijaan paljonkin: mainittujen Frosterus & Strengellin suunnitteleman Rantakadun varrella olevan entisen sähkölaitoksen talon lisäksi ainakin monet kaupunginrakennusmestari Alvar Åkermanin suunnittelemat talot.

ANNIKKI WIIRILINNA

Kuvatekstit:

Kokkolinna tänään.

Yksityiskohtia talon sisältä ja ulkoa - valokuvat Leo Torppa.

Rautatienkadun puoleinen julkisivu joitakin vuosikymmeniä sitten.