Kokkolan puukaupunki huokaisee helpotuksesta

Keskisuomalainen 26.2.1977

Paremmat ajat luvassa

Kokkolan puutaloasutuksesta ei ole paljoakaan näkynyt tietoja julkisuudessa, mutta tosiasia on, että kaupungissa on jäljellä vanhaa puutaloasutusta hehtaarikaupalla. Onnellista on, että puukaupunki on pysynyt koko ajan asuttuna. Tietenkin joitakin taloja on hävinnyt kokonaan, ja tietenkin joukossa on myös hyvin rapistuneita, mutta valtaosa niistä on hyvin kunnossapidettyjä ja jatkuvasti asuttuja.

Onhan niidenkin pään päällä Damokleen miekka heilunut: on tahdottu ostaa ja lunastaa noita pieniä tontteja, jotta olisi saatu raivata talot pois ja rakentaa tilalle monikerroksisia kivikasarmeja asuntopulaa poistamaan, mutta kokkolalaiset ovat itsepäisesti pitäneet kiinni tonteistaan ja taloistaan. Sitäpaitsi useimmat talot omistaa sellainen joukko perikuntaa, ettei heitä kaikkia kuuna kullanvaikeana saada kasaan kaupantekoa varten.

Vuosikymmenet katsottiin koko puukaupunkia varsin karsaasti, kunnes huomattiin että juuri noita vanhoja pieniä talojahan ne turistit, ennen kaikkea amerikkalaiset ja ruotsalaiset, kameroillaan tähtäävätkin. Olisikohan niillä sittenkin jotakin arvoa, mietittiin, ja siinä vaiheessa jo alkoi vanhalle kaupungille ilmestyä joitakin puolestapuhujia.

Nyt kun Kaarlelan kunta kokonaisuudessaan, eli yhteensä lähes 300 neliökilometriä lisämaata liitettiin vuoden alusta Kokkolan kaupunkiin, ovat tonttipulan ajat olleet ja menneet. Puukaupungin vanhojen kauniiden näkymien puolesta peistä taittaneet voivat ilmeisesti huokaista helpotuksesta: välitön vaara ei niitä enää uhkaa.

Ketkä sitten asuvat nykyään puukaupungin taloissa? Isonkadun varrella olevassa vaaleassa Ahlskogin puutalossa, jonka huoneluku kaikkineen on varmaankin lähellä kymmentä asuu rouva Martta P a k k a 1 a , 70-vuotias eläkeläinen.

Rouva Pakkala kertoo asuneensa talossa vasta vuoden verran. - Lämmin tämä on asua, ja minä pidän näistä korkeista, ilmavista ja suhteellisen kookkaista huoneista. Ainoa paha puoli on se, että kun omistaja ei aio taloa enää peruskorjata, ei myöskään nykyajan käytännön mukavuuksiin ole kiinnitetty huomiota. Niinpä tänne minun keittiööni ei ole ollenkaan laitettu vesipistettä vaan kuuma ja kylmä vesi on haettava tuolta vessasta, monen oven takaa, kertoo rouva Pakkala.

Tämä talo on peräisin viime vuosisadalta ja sen omistajat asuvat viereen rakennetussa kivitalossa. Puutalo, niin edustavan näköinen kuin se onkin, on jätetty vähän kuin oman onnensa nojaan ja saanee, omistajien tämänhetkisen mielipiteen mukaan, vähitellen rapistua. Keskuslämmitys ja vesijohdot on kuitenkin aikanaan laitettu.

Pienehkössä vihreässä talossa Kustaa Aadolfin kadun ja Pakkahuoneenkadun kulmauksessa asuvat Tapani ja Riitta H o n k a 1 a . He ovat asuneet siinä nelisen vuotta, Tapanin isä on sen ostanut ja kunnostanut jo aikaisemmin, lähes kymmenen vuotta sitten. Se oli ollut silloin hyvin huonossa kunnossa: lattiat on uusittu kokonaan, samoin kivijalka. Talon kallistumaa oli oikaistu ja vesijohdot vedetty. Pesuhuoneeseen jossa on myös suihku, tulee kuuma ja kylmä vesi, keittiöön vain kylmä. Talon kaikki uunit oli säästetty: ne on varustettu sähköisellä lämmönvaraajalla, joka on päällä vain yöllä. Muurit olivat kuumat ja huoneet todella lämpimät.

Talon pienet ikkunat ja todella pienet huoneet kielivät, että rakennus on peräisin joko viime vuosisadan alkupuolelta tai 1700-luvulta. Huoneet olivat niin pieniä, että uusi omistaja katsoi välttämättömäksi purkaa - tai pikemminkin puhkaista kookkaita aukkoja - muutamiin kantaviin väliseiniin.

- Seuraavana korjausvuorossa on katto, joka ilmeisesti on edellisen omistajan aikana oikaistu laittamalla siihen laatoitus. Ensi kesänä aiomme purkaa sen ja mikäli alla on leveistä laudoista tehty vanhanmallinen katto, ottaa sen esille ja puhdistaa, kertoivat talon nykyiset nuoret omistajat.

- Me viihdymme tässä oikein hyvin, onhan tässä toki paljon rauhallisempaa kuin kerrostalossa, sanoo Riitta Honkala. Erikoisen suurena etuna hän pitää sitä, että on oma piha: tiivis pihaportti kiinni vain ja pojat 2- ja 5-vuotiaat, saavat kaikessa rauhassa leikkiä, tarvitsematta pelätä että he menevät kadulle.

- Kerrostaloon - ei kyllä kirveelläkään, sanoo Tapani Honkala. Molemmat ovat maalta kotoisin ja antavat arvoa puutalon kodikkuudelle.

Myös Kokkolan kaupungin asemakaava-arkkitehti Nils Stenman asuu kunnostamassaan puutalossa, joka on rakennettu vuonna 1854. Talo on kookas, se on aikoinaan rakennettu piirilääkäri-kaupunginlääkärin asunnoksi. Oman perheen käytössä oleva asumispinta-ala on nyt 118 neliöä ja rakennuksen toinen siipi on vuokrattu kokonaan pois.

- Talon sisäpuolinen pinta oli erittäin huonossa kunnossa, mutta itse rakenteet, hirret ja muut puuosat, olivat hyvät. Kaikki lattiat revittiin auki ja seinät hirsikertaan asti, kertoo arkkitehti Stenman.

Koko korjausprosessi kesti parisen vuotta, mutta arkkitehti Stenman arvelee, että täystehoisesti työskennellen se olisi vienyt kahdelta mieheltä noin vuoden. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan miehet työskentelivät välillä muuallakin. Talon huonejärjestys säilytettiin ennallaan, vain yläkertaan johtavat portaat jouduttiin siirtämään ja yhtä kantavaa seinää muuttamaan. Koko talo on käytännöllisesti katsoen paketoitu vuorivillalla.

Arkkitehti Stenmannin talo on kaunis ja suurella pieteetillä korjattu. Lattia jouduttiin pakosta uusimaan yhdessä huoneessa, ovet ovat vanhat ja niiden lukot, talo on kalustettu pääasiassa vanhoin huonekaluin. Vain keittiö on täysin nykyaikainen, pintamateriaalina puu luonnonvärisenä. Sauna on sijoitettu vintille, suurin osa entistä avovinttiä on kuitenkin ponttilautapäällysteellä uudistettu lasten leikkitilaksi.

Vanhan talon korjaaminen kannattaa, jos materiaalien suhteen ei olla liian vaativaisia; jos ei tehdä liian suuria muutoksia - ja jos rakennuttajana itsellään on mahdollisimman paljon mahdollisuus olla työssä mukana, sanoo arkkitehti Stenman.

Kuvatekstit:

ARKKITEHTI Stenmanin omistama ja korjauttama kulmatalo on rauhallinen ja edustava kokonaisuus, jonka sisällä ja pihalla viihdytään.

ARKKITEHTI Nils Stenman ja hänen norjalaissyntyinen vaimonsa, lääk.lis. Brit Stenman sekä perheen tyttäret, Elisabeth ja Anne talon kulmahuoneessa, jonka ikkunoista avautuu näkymä kaupungin vanhalle keskustorille ja Raatihuoneelle.