Pedagogiotalo oli maaherran mielestä liian suuri ja komea

Keskipohjanmaa 24.12.1980

Kun tulee puhe pedagogio-talosta, saattaa tämän päivän kokkolalainen hyvinkin kysäistä: "niin mikä se on?" Jonkun muun mielestä siitä on puhuttu liikaakin.

No, onhan se sellainen harvinaisuus, että professori Henrik Lilius, joka nämä asiat hallitsee, sanoo: "Maamme kaupungeista tunnetaan tällä hetkellä vain yksi varmasti 1600-luvulle palautuva profaanirakennus, Kokkolan Renlundin museotalo." Raumalla ja Turussa on tosin säilynyt 1500- ja 1600-luvulla rakennettujen rakennusten runko-osia, mutta ei ehyttä kokonaisuutta, kuten tämä talo on.

Kaupungin perustamisesta lähtien täällä on toiminut alkeisopetusta antava oppilaitos, pedagogio. Kuten tiedetään kansanopetuksesta vastasi silloin kirkko, ja useimmat pedagogion opettajat olivat pappeja. Opetusta saivat luonnollisestikin vain pojat, läksyjä opeteltiin ääneen lukien koulusalissa, ja kun oppilas arveli sen taitavansa, hän sai mennä opettajan luo kuulusteltavaksi. Oikein huono-onnisille tai muuten vallattomille oli koulumestarin patukka tuttu kaveri.

Kun kaupungin ensimmäinen koulutalo oli jo peräti ränsistynyt, alettiin suunnitella uutta. Tämä tapahtui vuonna 1960 [1690?]. Muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin oli kaupunki suuren palon jälkeen jouduttu rakentamaan miltei kokonaan uudestaan joten asukkaita ei tahdottu rasittaa ylimääräisellä verolla. Turvauduttiin siis talkootoimintaan. Kaksi raatimiestä ryhtyi keräämään hirsiä, ja ilmeisesti he onnistuivat hyvin. Kaupungin pormestari Carl Forsman, joka oli valtiopäivillä Tukholmassa, sai valtuudet tilata piirustukset koulutaloa varten. Sen hän tekikin, ja lähetti ne maaherralle hyväksyttäväksi. Mitään mainintaa piirustusten tekijästä ei ole säilynyt, mutta silloisen rakennushallituksen yli-intendenttinä toimi tuohon aikaan itse Nikodemus Tessin nuorempi, jonka käsien kautta niiden on täytynyt kulkea elleivät ne peräti ole hänen käsialaansa.

Mutta maaherrapa tuntuu pitäneen suunnitelmaa liian mahtavana ja kalliina toteuttaa. Hän kehoitti ainakin välttämään vähävaraisten turhaa rasittamista, mutta katsoi toki että "dock wara godt om dhe (kokkolalaiset) till Stadhens herder och prydnad mochter uthkomma medh een sådan byggningh..." Kauppiasluokka lupasikin kustantaa talon, ja v. 1695 luovutettiin myös kirkon varoista rahaa koulutalon rakentamiseen.

Komea koulutalo

Miksi kokkolaiset sitten halusivat saada tämän ajan oloissa huomattavan komean koulutalon? Muutamista lausumista voidaan päätellä, että tarkoituksena oli saada kaupunkiin pedagogiota korkeampi, ainakin triviaalikoulu, jollaiset olivat lähinnä Vaasassa ja Oulussa.

Joka tapauksessa: rakennuksen pohjoiseen päähän sijoitettiin suuri koulusali, jonka yhteyteen, kadun puolelle opettajan kamari. Rakennuksen eteläpäähän tuli toinen suuri sali, jota alusta alkaen käytettiin pappien kokoontumispaikkana. Pohjanmaan papisto kokoontui näet säännöllisin väliajoin yhteen, olletikin useamman päivän kestäneisiin tilaisuuksiin, joiden tarkoituksena oli nimenomaan papiston opillisen tason kohottaminen. Nyt nimittäisimme näitä kokoontumisia ehkä seminaareiksi, silloin ne olivat synodaalikokouksia, ja siksi on talon etelänpuoleinen sali edelleen synodalisali. Jocob Chydenius kertoo "Gamle Carleby" -teoksessaan, että synodalisali oli sisältä maalattu, siinä oli kaksi katederia sekä penkkejä, sisärakenteet kaikin puolin olivat sellaiset kuin akateemisissa oppisaleissa on tapana.

Joitakin suurempia suunnitelmia kokkolalaisilla saattoi olla koulutalon suhteen jo alun alkaen koskapa vuoden 1731 valtiopäivillä on ollut esillä esim gymnaasin perustaminen Kokkolaan. Koko Pohjanmaalla ei silloin ollut niin korkeaa oppilaitosta, oli vain mainitut triviaalikoulut. Gymnaasin paikaksi suositeltiin Kokkolaa koska sen sijainti "maakunnan keskellä tekee sen tarkoitukseen soveliaimmaksi". Pohjanmaan papisto kannatti valtiopäivillä lämpimästi ehdotusta, mutta ikuiseksi vahingoksi kaupungillemme salainen valiokunta hylkäsi sen.

Olipa vähällä sekin, ettei tänne kerran saatu piispanistuinta. Siitä keskusteltiin paljon pikku-vihan jälkeen, jolloin vuonna 1743 tehdyssä rauhassa Porvoo jäi vain 60 km:n päähän rajasta. Silloinen Porvoon piispa Taneli Juslenius teki valtiopäivillä ehdotuksen, että sekä gymnaasi että piispanistuin siirrettäisiin Porvoosta Kokkolaan. Hän perusteli ehdotustaan sillä, että molempien Porvoossa sijaitsevat rakennukset olivat sodan aikana siinä määrin rappeutuneet että niiden kuntoonsaattaminen tuntui toivottomalta. Lisäksi hän katsoi, että savolaiset ja karjalaiset, joiden vanhat kauppatiet johtivat Kokkolaan, tulisivat mieluummin lähettämään lapsiaan sinne päin kouluun kuin Porvooseen, aivan rajan pintaan. Jälleen Pohjanmaan papisto kannatti ehdotusta, lämpimästi ja yksimielisesti.

Mutta sitten asia lähetettiin lausunnoille - maaherroille, tuomiokapituleille, Turun yliopiston kanslerille. Siihen suhtauduttiin yleensä myönteisesti, mutta - yllättävää kyllä - Pohjanmaan läänin maaherra Gustav Creutz otti ehdotukseen täysin kielteisen kannan! Hänen mukaansa suunnitelman toteuttaminen tulisi aivan liian kalliiksi: Kokkolaan pitäisi rakentaa ainakin yksi uusi talo! Sitäpaitsi hän katsoi että jo olevat triviaalikoulut riittävät, korkeampaa oppilaitosta ei Pohjanmaalla yksinkertaisesti tarvita. Siihen se sitten raukesi, Kokkola jäi edelleen kauppakaupungiksi.

Vanha palvelija

Pedagogiotalon arkkitehtuurista olisi aihetta paljonkin kertoa, mutta jääköön toiseen kertaan. Tekee mieli vain mainita, kuinka monena talo on vuosisatojen saatossa palvellut alkuperäisen käyttötarkoituksen jälkeen: talon yläkerrassa ovat kiertävät teatteriseurueet antaneet näytäntöjä, onpa tuota yläkertaa käytetty tupakankuivaushuoneenakin. Pedagogi Nils Tengmanin mainitaan käyttäneen synodalisalia heinälatona, ja kerran sitä yritettiin vuokrata venäläisten sotilaitten harjoitushuoneeksi, siihen ei maistraatti kuitenkaan antanut lupaa. Koulusalia puolestaan on käytetty köyhien yömajana, synodalisali palveli vahtimestarin asuntona, jonne oli mm. asennettu hella, opettajankamarissa taas säilytettiin Rouvasväen yhdistyksen tavaroita. Ei ole kovinkaan kauan siitä kun synodalisalia käytettiin palokalustovajana.

Suoranaisena ihmeenä onkin pidettävä että se kuitenkin on säilynyt meidän päiviimme asti. Paitsi näitä käytöstä johtuneita vaaramahdollisuuksia on sillä ollut totaalisia vaaranhetkiä niiden monien sotien ja tulipalojen johdosta, jotka kuluneina aikoina ovat kaupunkia koetelleet. Aina se on kuitenkin säästynyt.

Huomattavasti lähempänä alkuperäistä käyttötarkoitustaan talo oli niinä aikoina, jolloin sen suojissa pidettiin ala-alkeiskoulua, sekä sitten alakansakoulua. Se on palvellut myös kirjastona ja lukusalina. Nyt, kuten tiedetään, siinä sijaitsee K.H. Renlundin historiallinen museo.

Annikki Wiirilinna

Kuvatekstit:

Synodalisalin mahtavien kattoparrujen alla voi henkäistä ihan aitoa 1600-luvun atmosfääriä. Ikkunat ja ovet palautettiin vv. 1964-66 korjauksessa alkuperäiseen asuunsa. - Valok. Alpo Autti.

Kokkolan vanhin koulutalon tällä hetkellä K.H. Renlundin historiallinen museo. (Kuva Kokkolaa esittelevästä kuvateoksesta).