Kun tupakkaplantaasit kukoistivat Kokkolassa

Keskipohjanmaa 7.9.1970

Kokkolassa on vuosisatojen kuluessa toiminut monta tuotantolaitosta, joista enää ei ole jälkeäkään näkyvissä; muutamista on jäänyt jokin merkki, esim. paikan tai katujen nimistöön. On ollut tärpätti- ja hartsitehdas, useita tisalaamoita ja likööritehtaita, viinapolttimoita ja olutpanimoita, tulitikkutehtaita ja pikiruukkeja. Kaikkein näkyvimmin kaupunkilaisten elämään lienevät vaikuttaneet tupakkatehtaat, sillä niiden raaka-ainetta, kessunlehtiä, viljeltiin kaupunkilaisten pelloilla ja ryytimaissa.

ILMAISIA TUPAKANSIEMENIÄ

Kokkolalaisten tupakanviljely on oikeastaan luku sinänsä. Se juontaa juurensa 1700-luvulta, hyödyn aikakaudelta, jolloin kaikin keinoin yritettiin vahvistaa kotimaan teollista tuotantoa ja edistää vientiä. Tupakka oli eräs sellainen tuote, jota katsottiin yhtä hyvin voitavan viljellä kotimaassa. Niinpä kauppakollegio lähetteli yhtä mittaa tupakanviljelyä koskevia määräyksiä, jopa painatti sitä koskevia opaskirjasia, joita jaettiin täälläkin. Maaherra lähimpänä kruunua edustavana virkamiehenä puolestaan kovisteli Kokkolan porvareita viljelemään tupakkaa: tupakkaistutuksia piti perustaa myös kaupungin lahjoitusmaille ja vain osa niistä käytettävä leipäviljan viljelemiseen. Maistraatti jopa jakoi tupakansiemeniä ilmaiseksi kaupunkilaisille.

Jo v. 1745 kokkolalaiset tekivät ensimmäiset yrityksensä tupakanviljelijöinä, mutta jostakin syystä ne eivät alkuunkaan onnistuneet samoin kävi seuraavana vuonna. On selvää, etteivät Kokkolan porvarit halunneet enää jatkaa, mutta heidän päämiehensä, joka silloin oli pormestari Erland Noren, katsoi kunniavelvollisuudekseen viedä asian voitolliseen päätökseen, kai arvellen että voimakas tahto vie miehen vaikka läpi harmaan kiven. Mutta sinä armon vuonna 1747 halla tuli jo elokuun lopulla ja pehmitti pormestarin tupakanlehdet heti kerralla. Seuraavana vuonna hän päätti edelleen jatkaa mutta pyysi tarkoitukseen palan kaupungin laidunmaata. Kuinka ollakaan herra pormestarin tupakkaviljelmä tällä kertaa onnistui, ja siitä maaherra sai uutta vettä myllyynsä: tupakanviljely Kokkolassa oli onnistunut, sitä täytyi muidenkin porvarien ryhtyä harjoittamaan. Niinpä täytyi varakkaimpien kauppiaiden lupautua antamaan taas maastaan 2-4 kapanalaa tupakanlehdille.

Mutta seuraavana vuonna eivät porvarit enempää kuin itse pormestarikaan saaneet viljelyksiltään yhtään ainoaa tupakanlehteä, ja sitä seuraavana vuonna myrsky hävitti viljelykset kokonaan. Sen jälkeen luopui taistelusta sitkeä pormestari Norén: hän katsoi tehneensä tarpeeksi tupakanviljelyksen edistämiseksi tässä kaupungissa, jossa tuo oikukas kasvi "ei näytä ottavan menestyäkseen" kuten hän resignoituneena totesi.

TEHDAS PANNAAN PYSTYYN

Mutta jotakin tupakanviljelyksestä lienee kuitenkin opittu. Sitä kasvoi kuin kasvoikin - tosin pieniä määriä - seuraavalla kymmenvuotiskaudella kokkolalaisten ryytimaissa, ja vuonna 1760 siitä saatiin vihdoin oikein kunnollinen, hyvä sato. Jo seuraavana vuonna olivat kokkolalaiset porvarit, kaikkiaan 35 henkilöä, kypsiä anomaan tupakkatehtaan eli kehräämön perustamista kaupunkiin.

Vallitsevan suuntauksen ansiosta lupa saatiinkin heti ja ilman vaikeuksia, ja niin tupakkatehdas alotti toimintansa v. 1763. Tehtaan perustajiin ja omistajiin kuuluivat mm. sellaiset valtaporvarit kuin Anders Roos, Joakim Kyntzell, Rahmin veljekset, Riskat ja Lithenit. Niinpä yritykselle rakennettiin heti oma talo, se nousi kaupungin silloiseen rajamaastoon, "kaupungin kaakkoiskorttelin eteläpuolelle", jossa nyt on KPO:n kulma, ja Linjakatu, joka silloin tällä taholla rajoitti kaupungin asemakaavaa, sai nimekseen Tehtaankatu. Tehtaankatu on siis saanut nimensä tupakkatehtaasta eikä suinkaan nykyisistä teollisuuslaitoksista, jotka sijaitsevat sen - entisen Ykspihlajan tien - varrella.

OMA LAIVA RAAKA-AINETTA

Tupakkatehtaan perustamisen jälkeen kaupunkilaisten innostus tupakkaistutuksiin kasvoi nopeasti, yhteenaikaan oli tupakalla täällä maata kaikkiaan 20 tynnyrinalaa. Mutta tähän surkuhupaiseen tupakanviljelys tarinaan kuuluu vielä sekin, että loppujen lopuksi tehdas saattoi käyttää kotimaista tupakkaa vain 40 prosenttia raaka-ainemäärästään. Tupakkatehdas hankki hyvin pian oman laivan, jolla haettiin ulkomaisia tupakanlehtiä suoraan Hollannista. Hyviä laatuja voitiin valmistaa vain näistä ulkomailta tuoduista raaka-aineista, kotimaisista tupakanlehdistä valmistetut laadut olivat tehtaan tuotteiden joukossa neljänneksen huokeampia kuin hollantilaisista valmistetut. Tehtaassa valmistettiin kartuusitupakkaa, rullatupakkaa ja nuuskaa, kutakin monia eri hintaluokkia. Työläisten lukumäärä tupakkamestarin lisäksi - vaihteli 10-14 henkeen.

Mutta pahaksi onneksi sattui niin, että myös naapurikaupungissa Pietarsaaressa perustettiin 1770-luvulla tupakkatehdas. Sen johdosta aleni heti Kokkolan tehtaan tuotanto jonkin verran Kuitenkin se esim. 1890-luvulla saattoi nousta vuosittain 725 leiviskään.

Anders Roos oli vähitellen hankkinut Kokkolan tupakkatehtaan osakkeita niin paljon, että hän kuollessaan v. 1810 omisti niistä puolet. Pari vuotta sen jälkeen tehtaan omistajina olivat Jean Kyntzell, Garl Rahm, Hans Johan Kjemmer ja Anders Kyntzell, joista kukin omisti neljänneksen.

Venäjän vallan aikana tapahtui tehtaan tuotannossa melkoista nousua, niinpä v. 1824 oli käytössä 3 pöytää, joissa tupakkaa valmistettiin. Raaka-aineena käytettiin, tähän aikaan etupäässä kaupunkilaisten viljelemiä tupakanlehtiä, siihen oli menty Napoleonin sotien aikana, jolloin tuonti Hollannista tuotti ylivoimaisia vaikeuksia. Toisena raaka-aineena olivat ns. Venäjänlehdet, niistä yksistään olisi kuitenkin tullut liian voimakasta tupakkaa, sen vuoksi oli pakko sekoittaa joukkoon kotimaista.

Tuotteiden menekkialue oli Kokkola ympäristöineen, mutta tiedetään niitä myydyn muuallakin Pohjanmaalla, jonkin verran esiintyi myös vientiä Ruotsiin. 1840-luvulla tehdas oli kolmanneksi suurin maassa, kaksi sitä - huomattavasti - suurempaa sijaitsivat molemmat Helsingissä.

Kokkolan Tupakkatehdas oli toiminnasta vielä viime vuosisadan loppukymmenillä.

FINNILÄN TUPAKKATEHDAS

Paitsi tämä ensimmäinen, Tehtaankadulle nimensä antanut tupakkatehdas, oli Kokkolassa toiminnassa viime vuosisadalla monta muuta tupakkatehdasta, ensimmäinen Korpilahdessa. Sen omistivat veljekset Räbb. Hyvin entein alkaneen mutta vain vähän aikaa toimineen tupakkatehtaan perusti puolestaan Anders Donner, ja vähän myöhemmin Garl Jung, molempien tehtaat elivät vain muutaman vuoden.

Sen sijaan kauppias Jakob Finnilän 1870 perustama tupakkatehdas osoittautui elinvoimaiseksi, sen palveluksessa oli mestari ja 42 työläistä. Vuosituotannon arvoksi v. 1875 arvioitiin yhteensä 146.000 mk. Finnilän tehtaassa oli neljä tupakkakonetta ja neljä prässiä. Tupakanlehtien lisäksi tehdas käytti tupakanvalmistukseen monia muita aineita, mm. 226 kannua paloviinaa, 3200 naulaa siirappia, 3200 naulaa lakritsia ja 175 tynnyriä etikkani. Finnilän tehtaan mestarit olivat varsin taitavia keittämään näistä aineksista kokoon lientä, johon purutupakka kastettiin. Tämä paksulla nesteellä valettu kaitatupakka pakattiin sitten huolellisesti tuohella sisustettuihin puulaatikoihin, jotka säilyttivät tupakan kosteana. Purutupakalla oli hyvin suuri kysyntä varsinkin maalaisväestön keskuudessa.

Finnilän tupakkatehdas lienee sijainnut Rantakadun ja Tehtaankadun kulmauksessa. Sen valmistamat piipputupakkalaadut Kosacken, Proberaren ja Tuppen sekä sikarilaadut Kokko ja Jägaren olivat hyvin suosittuja eri kuluttajapiireissä. - Tupakkatehtailija Jacob Finnilä kuoli v. 1891.

TULITIKKUTEHDAS

Tupakkatehtaitten lisäksi täällä toimi vähän aikaa myös tulitikkutehdas. Tehtaan perustivat veljekset Garl ja Ernst Forsen v. 1874. Veljekset pyysivät ja saivat maistraatilta luvan ostaa Pitkänsillan päässä sijainneet vanhat tullituvat, joihin he perustivat tehtaan, tullituvat myytiin heille 2000 mk:n hinnasta. Hyvin ripeästi pistivät veljekset tehtaansa pystyyn, sillä Kokkolan historian III osassa kerrotaan että jo seuraavana vuonna oli sanomalehti Wasabladetissa seuraavansisältöinen uutinen: "Kokkolan Tulitikkutehtaan parafinoidut tulitikut ovat jo kaupassa. Laatikoiden etusivulla on vignetti, johon on piirretty Kokkolan vaakuna, palava tervatynnöri. Vielä lienee ennenaikaista puhua tikkujen kelvollisuudesta, mutta ensiyritysten perusteella arvosteltaessa voidaan toivoa, että Kokkolan tulitikut tulevat kilpailemaan kuuluisien Porin tikkujen kanssa".

Kävi kuitenkin niin, että tehdas meni konkurssiin jo muutamien vuosien kuluttua, siihen lienee osansa ollut lamakaudella, joka vallitsi juuri noina vuosina.

A. W.

Kuvatekstit:

Gunnar Wittingillä oli vielä säilynyt Kokkolan Tulitikkutehtaan etiketti.

Kokkolan Tupakkatehtaan tuotteissa oli näin kaunis etiketti.

Oikealla oleva kaksikerroksinen rakennus on tupakkatehdas Isonkadun ja Tehtaankadun kulmassa. Tehdas, josta Tehtaankatu sai nimensä.