Siihen aikaan kun Huvila-asutus syntyi meren rannalle

Keskipohjanmaa 28.2.1981

Täältä katsoen tuntuisi siltä, että kaupunkiyhdyskuntamme vaikutti viime vuosisadalla hyvinkin viihtyisältä mataline sopusuhtaisine rakennuksineen, lehtevine pihoineen ja puistoalueineen. Sitäpaitsi ympäröivät pientä kaupunkia joka puolelta laajat niitty- ja peltoalueet. Melua ei voinut liiemmälti syntyä, olipahan vain hevosten kavioiden kopsetta ja rattaitten kolinaa katukiveystä vastaan. Kuitenkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, nim. 1700-luvun lopulla, alkoivat isoisemmat muuttaa kesiksi maalle, pois kaupungista.

Ensimmäisten joukossa oli Anders Roos vanhempi, joka rakensi maatalonsa Isollejärvelle, missä se on vieläkin. Alakerta rakennettuna laivojen paarlastina tuodusta ulkomaan kivestä, samaa tietä tulivat Hollannista talon kattotiilet. - Raatimies Pehr Melander puolestaan siirtyi kesiksi Måttisen taloon Närvilän kylään. Anders Donner oli kesäpaikakseen valinnut Granön tilan Kälviän Jatkojoella, joku toinen Donner taas Puotiniemen, joka sekin on Kälviän puolella.

Villa Palma

Sangen kunnianarvoisa sekä ikänsä puolesta että muuten on myös Villa Palma, joka alun perin on kesähuvilaksi rakennettu. Se on tänäkin päivänä erinomaisessa kunnossa ja edustaa kunniakkaasti nimenomaan silloisen yläluokan, suurkauppiaitten ja laivanvarustajasukujen kesähuvilaperinnettä. Se on viime vuosisadan alkupuolen luomus.

Kaksi Anttia, nimittäin kruununvouti Anders Wilhelm Lundström ja kauppias Anders Oscar Roos, joka oli Anders Roos nuoremman poika, jättivät vuonna 1838 kaupungin maistraatille anomuksen saada rakentaa kesäpaikakseen "pienen rakennuksen ja raivata sen ympärille ryytimaan". Silloin heille osoitettiin Mariluodossa sijaitseva, vastapäätä Kast-Koivistoa sijaitseva paikka.

Rakennus joka parin vuoden sisällä paikalle nousi, on kyllä kaikkea muuta kuin pieni, lähinnä se muistuttaa kartanon päärakennusta. Se on arvokas ja juhlava pitkine ikkunariveineen, yläkerran ikkunat ovat pyörökaaren muotoiset samoin kuin seinäpintaan upotetut friisit, jotka vielä ovat jäljellä huvilan merenpuoleisella sivulla.

Mitään kirjallista merkintää talon suunnittelijasta ei ole jäänyt mutta perimätieto kertoo, että Villa Palma olisi saanut juhlavan arvokkaan ulkomuotonsa itsensä Engellin kynästä. Juuri noihin aikoihin hän on kyllä suunnitellut myös Kokkolan raatihuoneen ja kenties käynytkin täällä joten mahdottomalta ei ajatus tunnu senkään puolesta.

Huvilan keskeisin huone, suuri sali, on meren puolella. Näköala lahdelle ja rantapuistikkoon on kesäpäivinä niin raikas ja hymyilevä kuin se vain Pohjolan rannoilla voi olla. Sali kaksine kaakeliuuneineen, ovien päälle sijoitettiin koristeleikkauksineen, vanhoine tyylihuonekaluineen ja alkuperäisine parkettilattioineen henkii menneen vuosisadan arvokasta, hienostunutta tunnelmaa. Monet kiinnostavat yksityiskohdat kuten juuri nuo ovien yläpuolella olevat koristeet ovat aidointa empireä - sellaisina peräti harvinaiset tavata enää muualla kuin museoissa.

Samaa henkeä tapaa talon makuuhuoneissa, jotka on sijoitettu vinttikerrokseen, talon kumpaankin päähän, ja kalustettu tyylihuonekaluin. Valkoista ja kultaa, empiren hienostuneisuutta ja hyvää makua. Tuollaiseen makuuhuoneeseen voisi kuvitella yöpymään vaikka itsensä kuninkaan - tai keisarin - jos kesäaikaan olisi näillä main liikkunut.

Mitään sellaista ei kuitenkaan Villa Palman historiaan kuulu.

Kirvesmiestaitoa

Talon suurella avovintillä sitten tapaa ihan toisenlaisen tunnelman. Siellä on esillä entisajan kirvesmiestaidon pettämättömät jäljet seinähirsissä, joita on näkyvissä leveästi ja korkeasti. Veistäjä on osannut ammattinsa: Isku iskun jälkeen tasaisena virtana, kuin pieninä laineina. Se on niin hienoa työtä että se mykistää nykyaikaisen katsojan. Se tekee kunniaa kirvesmiestaidolle, joka näillä rannoilla on niin kauan elänyt ja kukoistanut.

Korkean avovintin merenpuoleisella seinustalla nousevat tukevat rappuset parin - kolmen metrin korkeudella olevalle pienelle parvekkeelle, ikäänkuin saunan lauteille. Siellä on penkki, tuskin useammalle kuin yhdelle henkilölle tarkoitettu. Siinä istuessaan on juuri sopivalla hollilla voidakseen katsella vintin ikkunasta ulos merelle. Se on tehty talon isännälle mietiskelypenkiksi... Voi noita vanhan ajan isäntiä ja rakentajia kuinka olivatkaan läpeensä inhimillisiä ja ajattelevaisia. Mikä nautinto istuskella siinä esimerkiksi sateisena päivänä ja kuunnella pisaroitten musiikkia suurella katolla niin että koko todellisuus siihen uppoaa. Tai illan hämärtyessä, aurinko kultaamassa taivaanrantaa ja merenlahtea, humiseva hiljaisuus ympärillä. Istua siinä yksin kuin munkki kammiossaan, antaa sielunsa ja silmiensä levätä.

Rakentajat

Keitä ja millaisia miehiä mahtoivatkaan olla tämän talon rakennuttajat?

Kruununvouti, Anders Wilhelm Lundström ja puolisonsa Charlotta Amalia, o.s. Favorin olivat silloisten seurapiirien kermaa, arvokkaita ja kunnioitettuja, kaikesta päättäen myös rikkaita. Heistä on maalattu muotokuvat keski-ikäisinä, vielä silloinkin he olivat kaunis, näyttävä pari, miellyttävän näköistä. hienostuneita ihmisiä.

Anders Oscar Roos

Huvilan toinen rakennuttaja, Anders Oscar Roos oli silloisen kaupungin "rikas kaunis poika" jonka elämästä tiedetään aika paljon. Hän oli Anders Roos nuoremman vanhin poika, josta selvästikin toivottiin ja kasvatettiin kauppahuoneen tulevaa johtajaa. Hänen kotiopettajanaan toimi mm. J. W. Snellman, joka ylioppilasaikanaan oleskeli useita lukukausia entisessä kotikaupungissaan, Anders Oscaria opettaessaan hän asuikin Roosin talossa. Ylioppilastutkintoon valmisti poikaa taas toinen kuuluisuus, naapurikaupungin poika Johan Ludvig Runeberg. Ylioppilaaksi tultuaan Anders Oscar Roos opiskeli ainakin Pietarissa, Hampurissa ja Lontoossa sekä perehtyi kauppiaan ammattiin vieraitten suurten kauppahuoneitten palveluksessa.

Mitä lienevätkään hänelle opettaneet nuo runoilijat ja filosofit - kauppiasta hänestä ei koskaan tullut. Hän kyllä yritti, oli useitakin vuosia isänsä mukana Roosin kauppahuoneen johdossa, mutta jo vuonna 1835 hän muutti Tukholmaan. Siksi tuntuukin ihmeelliseltä, että hän pari vuotta myöhemmin oli anomassa täältä huvilan paikkaa kruununvouti Lundströmin kanssa. Mitä sen kaiken taakse kätkeytynee - sitä on vaikea päätellä. Ilmeisesti hän oli mukana vielä koko huvilan rakennusvaiheen ajan, mutta jo vuonna 1841, kohta huvilan valmistuttua, hän on myynyt osuutensa huutokaupalla. Ostaja oli kruununvouti Lundström joka siitä lähtien omisti Villa Palman yksin. Lundströmien kesät Villa Palmassa ovat varmaan merkinneet heille paljon, olleet osa tuota tavoiteltua elämän kauneutta. - Toisen rakennuttajan parhaat vuodet kuluivat Tukholmassa, hän osti sieltä kartanon mutta köyhtyi - eli elämänsä loppuvuodet Himangalla majatalonpitäjänä.

Lundströmien jälkeen Villa Palman ovat omistaneet leskiruustinna Appelgren, sitten kauppias Theodor Wallin, jonka perikunnalta eläinlääkäri Johan Herman Sawela sen osti vuonna 1902. Hänen poikansa, toimitusjohtaja, majuri Mikael Sawela ja puolisonsa Dolly sen yhä edelleen omistavat - huvila on ollut Sawelan suvun hallussa jo kohta 80 vuotta!

Tuollaisen huvilan omistaminen, hoito ja kunnossapito ei olekaan nykyään mikään pikku juttu, mutta on onnellista, että näin on kuitenkin tapahtunut. Olen parikin kertaa saanut rouva Dolly Sawelan ystävällisellä opastuksella katsella Villa Palman huoneita ja viihtyisää ympäristöä sekä ottaa sieltä muutaman kuvan.

Villa Palma kuuluu nykyään kaupungin suojeltaviin kohteisiin. Muinaistieteellisen toimikunnan suorittaman arvion mukaan Suomessa on vain yksi Villa Palman tasoinen huvilarakennus, nim. Hakasalmen huvila, joka kerran oli Aurora Karamzinin kesäasunto. Nyt se on Helsingin kaupungin museona.

Annikki Wiirilinna

Kuvatekstit:

Sinistä, valkoista ja kultaa yläkerran empirekalusteisessa makuuhuoneessa.

Harkittuja, kauniita yksityiskohtia tienpuolen ikkunoissa.

Huvilan merenpuoleisen portaikon yläpuolella on puoliympyrän muotoon sommiteltu friisi. Porrastasanteella seisovat rouva Dolly Sawela ja arkkitehti Krister Korpela.