Vaiheita sadan vuoden aikana

Kokkola 6.9.1979

Toimittaja Annikki W i i r i 1 i n n a n kirjoittama kaupunginvaltuuston 100-vuotishistoriikki on mielenkiintoinen myös tavallisen lukijan kannalta, jota kiinnostaa se mitä kaupungissa on aikanaan tapahtunut. Seuraavat lyhyet poiminnot sen sisällöstä antavat hieman viitteitä siitä mitä kaikkea kirjassa kerrotaan.

Kun keisarillinen asetus vuonna 1873 uudesta kunnallishallituksesta kaupungeissa annettiin, elettiin Kokkolassa taloudellisen laman kautta. Meriliikenne ja siihen liittyvät elinkeinot olivat hiljalleen vähenemässä, väkeä muutti pois kaupungista joten väkiluku suorastaan laski. Kaikissa vähintään 2000 asukkaan kaupungeissa valtuuston piti asetuksen mukaan aloittaa toimintansa jo 1875, mutta monien muitten pienten kaupunkien tapaan Kokkola anoi ja sai senaatilta kolme vuotta lykkäystä.

Valtuutettuja valittiin ensin 12. He olivat pääasiassa kauppiaita, opettajia, lääkäreitä ja muita virkamiehiä. Käsityöläisiä edusti yksi nahkurimestari. Myöhemmin, vuosisadan lopulla, valtuustoon tuli mukaan myös muutamia rautatieläisiä, luotseja sekä yksi kalastaja. Voidaan siis katsoa että kunnallisasioista päättäminen kuului koko autonomian ajan vielä pääasiassa sille väestönosalle, jolle se oli kuulunut jo raadin aikanakin. Äänestysoikeus oli yhä edelleen kytketty veronmaksukykyyn: kullakin oli yhtä monta ääntä kuin äyriäkin, enintään kuitenkin 25.

Vaikka vuosisadan loppu oli hiljaiselon aikaa monessakin suhteessa, sijoittuu juuri näille vuosikymmenille monien uudistusten ja muutosten alkuunlähtö: kunnallinen köyhäinhoitolautakunta oli perustettu jo ennen valtuuston perustamista, ja vuonna 1888 ostettiin kaupungin köyhäintaloksi Nygårdin tilan päärakennus. Opetustoimi, joka aikaisemmin oli ollut kirkon alaisuudessa siirtyi vähitellen aste asteelta yksityisten ja kunnallishallinnon hoiviin: kansa- ja oppikoulut perustettiin yksityisten muodostamien kannatusyhdistysten toimesta ja otettiin sittemmin valtion tai kunnan haltuun. Kouluasioista päätettäessä tulivat pahimmin esiin kieliriidat, jotka vielä 1880-luvulla käytiin lähinnä ruotsalaisten keskuudessa. Osa heistä suhtautui suomalaisuuteen myönteisesti, toinen osa edusti jyrkempää ja kielteisempää suhtautumistapaa. Vasta myöhemmin, tällä vuosisadalla, tulivat suomalaiset itse mukaan kielikiistoihin.

Suuriin muutoksiin ja edistysaskeliin kuului epäilemättä rautatien tulo kaupunkiin 1884. Pohjanmaan ratasuunnan viemiseen siten, että se tuli Kokkolan kautta, yritettiin vaikuttaa mm. kaupungin silloisen valtiopäiväedustajan, G.A. Ingmanin kautta.

Kaupunkilaisten omaehtoiset kulttuuriharrastukset käsittivät viime vuosisadan puolella paitsi lukemista myös kuorolaulua ja torvisoittoa, joita saatiin kuulla erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Lisäksi harrastettiin tietenkin kotimusisointia edellisten vuosisatojentapaan. Valtuusto vuokrasi ahkerasti raatihuoneen juhlasalia konserttien pitopaikaksi sekä kiertäville näytelmäseurueille, jotka saivat siellä antaa näytäntöjä.

Eräs viime vuosisadan lopun lähinnä käytännöllisiin ihmisiin vetoava aate oli VPK-aate, joka valloitti kaupungin 1880-luvulla melkoisella rynnäköllä, ja palosuojeluahan toki puusta rakennetussa kaupungissa tarvittiin. Sen ohella saatiin myös torvisoittoa juhlatilaisuuksiin ja paraateja, näytöksiä, arpajaisia yms.

Myös lastenhuoltotyö aloitettiin jo viime vuosisadan puolella. Kehitys sosiaalisessa ajattelussa ja käytännön toimissa onkin niiltä päivin ollut valtaisa.

Mutta vasta itsenäisyyden ajan alkaessa ja uusien demokraattisten aatteiden murtautuessa esiin uudistettiin myös maan kunnallislaki v. 1918. Siitä lähtien valtuutetut valittiin yleisellä ja yhtäläisellä vaalitavalla, joten äänestää sai nyt jokainen 21 vuotta täyttänyt kaupunkilainen olipa hänellä omaisuutta tai ei. Ensi kertaa pääsivät nyt siis uurnille työläiset ja palvelusväki. Valtuustoon tuli valituksi yhteensä 24 henkilöä, mutta vain kaksi heistä oli työmiehiä.

Tämän vuosisadan alussa tapahtui muitakin rajuja muutoksia. Kaupunkiin perustettiin vesijohto- ja viemärilaitos, rakennettiin oma sähkölaitos. Edellisellä vuosisadalla perustetun sairaalan yhteyteen rakennettiin synnytyslaitos. Isolle järvelle rakennettiin uusi kunnalliskoti, samoin tuberkuloosihoitola, keuhkotuberkuloosia vastaan käytiin tarmokkaaseen hyökkäykseen.

Autoistumisen alkaessa 1920-luvulla se vaati valtuuston toimenpiteitä, mm. bussi- ja taksiasemien perustamista. Myöhemmin se on vaikuttanut syvästi ja pysyvästi kaupunkikuvan muuttumiseen, on tarvittu uusia leveitä väyliä, siltoja ja teitä.

Kaksikymmenluvulla ostettiin kaupungille oma poliisitalo, siihen saakka poliisiasema oli sijainnut raatihuoneen alakerrassa ja putkat kellarissa. Poliisitaloksi ostettiin ruotsinkielisen suojeluskunnan talo Rantakadun varrelta, se toimi kaupungin poliisitalona sitten yli 40 vuotta.

Kolmikymmenluvun suurina pulavuosina köyhäinhoitolautakunta toimi myös työttömyyslautakuntana. Työttömyystöinä järjestettiin mm. kaupungin kotimetsien hakkuu- ja puhdistustöitä, nupukivien valmistusta ja katujen kiveystä, vesijohtojen ja viemärien kaivamista sekä Suntin ruoppausta.

Tähän aikaan kaupungin rahatalous oli kireällä, oli otettu suuria lainoja ja niiden takaisinmaksaminen tuotti vaikeuksia. Niinpä kaupungin tilintarkastajat olivat kehoittaneet, mikäli mahdollista, myymään "kaupungin tarpeettomia kiinteistöjä". Tällöin myytiin mm. apteekkari Libeckin edellisellä vuosisadalla lahjoittama torin varressa sijaitseva kivitalo, tilalle ostettiin kauppias Öllerin rakennuttama talo Isonkadun varrella, se muutettiin kaupungin hallintotaloksi. Jo muutaman vuoden kuluttua sekin kuitenkin myytiin, ostaja oli kauppias Prest. - Näihin aikoihin kokkolalaiset alkoivat jo pelätä, milloin raatihuonekin myydään...

Sota-aika toi suuria muutoksia kunnallishallintoon. Esillä valtuustossa olivat ennen muuta väestönsuojeluasiat, elintarvike- ja energiahuoltokysymykset, sekä vaikea asuntotilanne. - Sodan jälkeen asuntotilannetta yritettiin helpottaa mm. kunnallisen asuntotuotannon avulla.

Sodan jälkeisen ajan suuria asioita ovat olleet teollisuuslaitosten tulo, ensimmäinen, nim. Rikkihappotehdas, tosin tuli jo vuonna 1940. Outokumpu tuli yhdeksän vuotta myöhemmin. Näihin vuosikymmeniin liittyvät suuret alueluovutukset teollisuudelle sekä puolustusvoimille, ne ovat aiheuttaneet monia pulmatilanteita, eikä vähiten asuntopulan ja tonttipulan muodossa kaupungin väkiluvun kasvaessa nopeasti. - Viimeisinä vuosikymmeninä on kaupunkia jouduttu rakentamaan pääasiassa ylöspäin, vasta Kaarlelan liitoksen myötä on omakotirakennustoiminta päässyt vauhtiin, juuri siihen suuntaan näyttääkin asunnontarvetta nykyään enimmän ilmenevän.

Valtuutettujen lukumäärä on vähitellen kasvanut, Kaarlelan liitoksen jälkeen se on 51. Ensimmäiset naisvaltuutetut valittiin jo 20-luvun lopulla.

Ainakin kaksi asiaa ovat valtuutettuja kiinnostaneet läpi koko satavuotiskauden, nimittäin Ykspihlajan sataman kehittäminen ja Suntin ruoppaaminen. Keskellä synkimpiä sotavuosiakin valtuusto jaksoi huolehtia sataman kehittämisestä, jotta se olisi valmis vastaamaan ajan vaatimuksia kun sota kerran loppuu.

Tässä vain muutamia hajapiirteitä kuluneitten sadan vuoden ajalta.

Kuvateksti:

Uudistuvaa Kokkolan kokokuvaa. Vuosikymmenien saatossa on kaupungin kasvot muuttuneet. Korkeat kivikasarmit varjostavat vanhaa katukuvaa - aivan samoin kuin muuallakin.