Tähtien tutkija Tyko Brahe ja hänen ihmeellinen elämänsä

Keskipohjanmaa 1.11.1976

Hänen elämänsä oli tulvillaan mitä eriskummallisimpia sattumuksia. Hänet kidnapattiin jo ennenkuin oli täyttänyt vuottakaan. Ylioppilasaikanaan hän joutui miekkatappeluun, jossa menetti nenänsä. Jos hajuaisti näin luonnollisista syistä olikin hieman vajavainen oli näkö sitäkin terävämpi: ennen kaukoputken keksimistä hän kykeni paljain silmin löytämään uuden tähden. - Hän kuoli virtsarakon halkeamiseen kun ei löytänyt tietä miesten vessaan.

Hänen nimensä oli Tyko B r a h e. Hän on epäilemättä Pohjolan kaikkien aikojen kuuluisin tähtitieteilijä, mutta hän on painunut jo ajassa meidän katseiltamme siksi etäälle että lähempi tutustuminen lienee paikallaan.

Setä vei pojan

Kaksi tanskalaista aatelismiestä, veljekset Otto ja Jörgen Brahe sopivat kerran - se tapahtui Oton kihlauksen aikoihin - että kun aiotusta avioliitosta syntyy ensimmäinen poika, se luovutetaan Jörgen-veljelle. Hänen avioliittonsa näet oli lapseton, mutta Jörgen kuten hänen vaimonsakin kovin lapsirakkaita.

Kun Otto ja Beata Brahen ensimmäinen lapsi sitten syntyi Skånessa, Knutstorpin linnassa - Skåne kuului siihen aikaan Tanskalle - se oli poika. Tämä tapahtui muuten 14 pnä joulukuuta 1546. Poika sai nimen Tyko. Ymmärrettävistä syistä nuoret vanhemmat tahtoivat unohtaa koko Jörgen-sedälle annetun lupaukset, halusivat ehkä muistaa sen vain leikkipuheena. Mutta Jörgen-setä oli tosissaan. Hän ei puhunut enää asiasta, mutta järjesti niin että poika yksinkertaisesti varastettiin, kidnapattiin kuten nykyään sanottaisiin. Poika oli silloin alle vuoden.

Niin Tyko sitten kasvoi Jörgen-sedän linnassa melkoisessa yksinäisyydessä. Hänen omat vanhempansa saivat myöhemmin yhteensä yhdeksän lasta. Oliko muutto sedän luo lapselle onneksi vai onnettomuudeksi - sitäpä ei kukaan osaa sanoa. Joka tapauksessa hän sai aikansa parhaan mahdollisen koulutuksen: jo seitsenvuotiaana hän kävi latinankoulua Malmössa, ja 12-vuotiaana hän kirjoittautui Kööpenhaminan yliopistoon, se ei ollut kovinkaan poikkeuksellista tuohon aikaan.

Tyko kiinnostuu taivaallisista

Jo vuosi sen jälkeen kun Tyko oli tullut Kööpenhaminaan tapahtui auringonpimennys, jolla tuli olemaan hänen elämäänsä vielä paljon suurempi vaikutus kuin sillä, mitä hänelle oli ensimmäisellä ikävuodellaan sattunut. Eikä ainoastaan Tyko Brahen elämään: tuolla auringonpimennyksellä, joka tapahtui 21 pnä elokuuta 1560, oli merkitystä koko tähtitieteen kehitykselle. Kolmetoistavuotiaaseen Tyko-poikaan teki näet auringonpimennys niin valtavan vaikutuksen että hänessä syntyi voimakas halu ruveta lukemaan tähtitiedettä. Erikoisesti se, että auringonpimennyksen alkaminen oli osattu laskea niin tarkkaan etukäteen oli hänestä suurenmoista, järisyttävää. Hän oli kohdannut asian, joka kiehtoi häntä sanomattomasti, ja jolle hän antoi kaikki ne nerolliset voimat, jotka hänessä uinuivat.

Mutta ryhtyä tiedemieheksi - se oli siihen aikaan jokseenkin suurta hulluutta aatelispojalle, jolla syntyperänsä ansiosta olivat valmiina odottamassa valtakunnan korkeimmat virat ja niiden suomat etuisuudet. Eipä kumma jos häntä tuputettiinkin lain lukuun ja koetettiin kaikin voimin estää "taivaallisista hullutuksista": niinpä kerrotaan että Tykon piti iltaisin odotella kotiopettajansa nukahtamista päästäkseen livahtamaan tähtitaivaan ihmeitten pariin.

Myöhemmin koulutuksensa Tyko Brahe sai Saksan yliopistoissa, aluksi Leipzigissä, sittemmin Wittenbergissä ja Rostockissa.

Leipzigin aikoina, jolloin hän vielä "virallisesti" luki lakitiedettä, hän oli jo aloittanut järjestelmällisen tähtitaivaan tarkkailun - apunaan vain appelsiininkokoinen tähtikarttapallo. Jo kuukauden kuluessa hän oli oppinut sen mukaan tuntemaan kaikki tähdet, jotka olivat nähtävissä Leipzigin horisontissa. Kovin kauan hänen harrastuksensa ei tietenkään pysynyt kotiopettajalta salassa, ja nähdessään pojan todellisen, vakavan innostuksen, tämä alkoi tukea oppilastaan. Hankittiin yhä lisää tähtitieteellistä kirjallisuutta ja välineitä.

Kun miekanterä vei nenän...

Kerran ylioppilasaikanaan - tämä tapahtui Rostockissa - Tyko Brahe joutui eräissä tanssiaisissa jonkun professorin luona sanaharkkaan toisen tanskalaisen aatelisnuorukaisen kanssa. Riidan aihe oli kovin lapsellinen: kumpi heistä oli etevämpi matematiikassa. Miekat vedettiin esille, eikä tässä kiistassa loppujen lopuksi käynyt sen paremmin kuin että Tyko Brahe menetti yhdessä miekansivalluksessa suuren osan nenäänsä. Vahinko ei ollut hetkellinen: hän oli merkitty koko loppuiäkseen.

Sattuihan näissä miekkatappeluissa usein pahempaakin, kuten että meni koko pää. Melko usein saattoi pudota esim. korva. Mutta että nenä - se ei ollut mikään pikku juttu nuorelle miehelle.

Tehdäkseen mitä tehtävissä oli Tyko Brahe antoi valmistaa itselleen nenänpään kullan ja hopean sekoituksesta. Se kiinnitettiin liimalla - mutta saattoi valitettavasti pudota millä hetkellä tahansa. Niinpä hän siitä lähtien läpi koko elämänsä kulki aina pieni liimarasia taskussaan: kun nenä putosi, hän poimi sen nopeasti, sipaisi siihen liimaa ja laittoi paikoilleen. Useimmissa hänen muotokuvissaan on nenäproteesi hienotunteisesti retuseerattu pois, mutta parissa kuvassa sen saattaa selvästi erottaa.

Kun Tyko Brahen kuoleman 300-muistojuhlien yhteydessä hänen sarkofaginsa avattiin, todettiin nenäluu iskun vahingoittamaksi. Irtonenää ei löydetty, mutta itse nenäluun tynkä oli värjäytynyt kuparisuoloista.

Järjestelmällinen tutkija

Mutta tämä oli sittenkin vain, vähäinen sivuepisodi miehen elämässä, jonka voidaan katsoa laskeneen perustan koko nykyaikaiselle luonnontutkimukselle ja käytännölliselle tähtitieteelle. Tyko Brahe oivalsi jo varhain että taivaankappaleita oli tarkkailtava järjestelmällisesti, pitkän ajan kuluessa, ja että havaintoja oli tehtävä suurempaa tarkkuutta noudattaen kuin siihen saakka oli ollut tapana. Itse Kopernikuskin oli tyytynyt vain silloin tällöin tekemään joitakin havaintoja.

Kun Tyko Brahen kasvatusisä ja joitakin vuosia myöhemmin myös oikea isä kuolivat, hän pääsi entistä kiinteämmin syventymään tähtitieteeseen, tuohon maailmaan, jonka lumovoima oli hänelle niin ilmeinen ja josta hän kirjoittaa: "Se täyttää mielen uskomattomaila ilolla, teroittaa ajatusta ja kohottaa sen pois maan pienistä ja katoavista asioista iäisiin taivaallisiin asioihin".

Saksasta tultuaan hän oleskeli jonkin aikaa jälleen Skånessa, entisessä luostarissa Rönnejoen varrella. Siellä hänellä oli myös jonkinlainen laboratorio, jossa hän harjoitti tuon ajan muotitiedettä, alkemiaa. Samoin kuin alkemia kuului myös astrologia, tähdistä ennustaminen, luonnollisena osana tiedemiehen työhön.

Kuuluisuus ja menestys

Kävellessään eräänä iltana v. 1572 laboratoriosta päärakennukseen hän oli tapansa mukaan luonut katseensa tähtitaivaalle. Yhtäkkiä hän näki jotakin hyvin merkillistä: Cassiopeian tähtikuviossa oli suunnattoman kirkkaasti loistava tähti, jota hän ei ollut koskaan ennen siinä nähnyt. Hän ei ollut uskoa silmiään: voisiko todella olla kysymyksessä uusi tähti?

Se oli. Tähti oli nk. supernova, ja se näkyi puolitoista vuotta. Koko tuon ajan Tyko Brahe tarkkaili kiinteästi "tähteään" ja teki siitä systemaattisia havaintoja. Hän julkisti löytönsä kirjoittamalla kirjan De nova stella. Se herätti tavattomasti huomiota tieteellisissä piireissä ympäri Eurooppaa ja teki hänen nimensä tunnetuksi.

Tähän aikaan hän suunnitteli siirtymistä ulkomaille, lähinnä Baseliin, jossa hänellä oli jo ystäviä, lähinnä paracelsisteja - Paracelsuksen oppilaita ja hengenheimolaisia.

Mutta Tanskanmaan silloinen kuningas Fredrik II oivalsi tunnetun tiedemiehen mainos- ym. arvon eikä tahtonut maasta harjoitettavan aivovientiä. Vain kuningas voi antaa sellaisen lahjan jonka Tyko Brahe nyt sai: hän sai Venin saaren Juutinraumassa. Lisäksi hän sai runsaan käteisen vuosipalkan ja läänityksiä muualtakin: lihavan palkkapitäjän Roskildestä, Norjan Nordfjordin läänin tulot, Kullagårdenin talon sekä yksitoista muuta taloa - niihin, liittyi velvollisuus pitää Kullenin majakka aina palamassa.

Sanomattakin selvää että Tyko Brahe jäi kotimaahansa. Siitä lähtien hän toimi myös Tanskan hoviastronomina ja toimitti vuoden kalenterin sekä laati horoskooppeja kuninkaallisten lapsille.

Venin suurenmoiset tähtitornit

Alkoivat Tyko Brahen elämän onnellisimmat 20 vuotta. Hän rakennutti Venin saaren keskelle Uranienborgin linnan, jossa oli myös tähtitorni. Mutta kun siihen tuntuivat liikaa saaren yli pyyhkivät myrskytuulet, hän rakennutti toisen tähtitornin, jossa hän pystyi tekemään havaintoja maanpinnan alapuolelta.

Täällä hän asui ja rakenteli, hänellä oli nyt varaa myös kehittää ja hankkia kojeita, jotka senaikaisiksi olivat aivan suurenmoisia. Hän oli sananmukaisesti tieteen ruhtinas, jonka luokse tunki nuoria tiedemiehenalkuja sekä Tanskasta että muualta Euroopasta, oli suuri kunnia päästä Tyko Brahen oppilaaksi. Uranienborgista tuli maailmankuulu nähtävyys, "Pohjolan ihme" jossa Tyko Brahe otti vastaan aikansa tunnetuimpia oppineita; valtiomiehiä ja ruhtinaita. Mutta ei suinkaan hän vain paistatellut kuuluisuutensa loisteessa, kerrotaan hänen oppilaidensa avulla tehneen niin suuren määrän havaintoja huolellisesti harkitun suunnitelman mukaan, että siihen pystyttiin muualla vasta parin sadan vuoden kuluttua. Greenwichin tähtitorni pääsi yhtä pitkälle joskus 1700-luvun puolivälissä.

Rikkaudet otetaan pois

Mutta kohtalottaret ovat kateellisia, onnea ei koskaan saa maan päällä kestää liian kauan. Eikä sitä kestänyt Tyko Brahellekaan. Lähinnä lienee ollut syynä "suhdanteiden muuttuminen". Kun kuningas Fredrik II kuoli 1588, alkoivat puhaltaa uudet tuulet, myös valtioneuvostossa olleet Tyko Brahen ystävät menettivät asemansa toinen toisensa jälkeen, ja kun nuori Kristian IV tuli valtaistuimelle, pääsivät hovissa valtaan Tyko Brahelle vihamieliset voimat.

Kuinka paljon asioiden ikävään kehitykseen oli syypää Tyko Brahen oma kulmikas luonne, on tietenkin vaikea sanoa. Joka tapauksessa merenkulkijat olivat jo vuosikausia valittaneet kuinka huonosti hän hoiti Kullenin majakkalyhtyä. Vanha kuningas oli suhtautunut tiedemieheen suurenmoisella pitkämielisyydellä, mutta niin ei uusi kuningas. Tyko Brahen kanssa ruvettiin rettelöimään yhdestä ja toisesta asiasta kovin asiattomastikin meidän mielestämme, mm. siitä että hän oli nainut säätynsä ulkopuolelta. Venin saaren talonpojat valittivat hänen sortavan alustalaisiaan ja pitivät häntä noitana. Ja Kööpenhaminan yliopiston professorit vakuuttivat kuninkaalle että Venin tähtitorni oli "vahingollinen ja liian kalliiksi tuleva erikoisuus". Kaiken pohjalta taisi kuitenkin pilkistellä inhimillinen kateus.

Prahaan

Ja niin sitten tapahtui että Tyko Brahen läänitykset peruutettiin kylmäkiskoisesti, yksi kerrallaan, vähitellen, kunnes hän näki toimintamahdollisuuksiensa supistuneen olemattomiksi. Ja silloin tapahtui näytelmä joka meidänkin päivinämme on tuttu: kuuluisa mies pakkasi tavaransa ja lähti synnyinmaastaan, arvatenkin katkeroituneena. Kesällä 1597 hän nousi perheineen, taloustavaroineen, kojeineen ja laitteineen ja arvokkaine käsikirjoituksineen laivaan jossa purjehti aluksi Rostockiin. Hänellähän oli tunnettu, suuri nimi, eikä hänen kauan tarvinnutkaan odotella ennenkuin hänet kutsuttiin Prahaan, keisari Rudolf II hoviastronomiksi.

Siirtyminen Prahaan, vanhaan kulttuurikaupunkiin, ei varmaankaan ollut yksinomaan vastenmielistä, vahinko vain että Rudolf-keisarin valtion kassa oli melko tyhjä, eikä Tyko Brahella Prahassa suinkaan ollut toiminnalleen sellaisia puitteita kuin oli ollut Venin saarella. Kuitenkin hän ehti lyhyenä aikana siellä koota jo ympärilleen oppilaita, joista kuuluisin oli Johannes Kepler. Kepler oli tieteellisen valo-opin perustajia ja hän antoi sittemmin ohjeita miten Galilein keksimää kiikaria oli parannettava. Kepler suunnitteli tähtitieteellisen kaukoputken, joka oli huomattavasti voimakkaampi kuin siihen asti tunnetut.

Kauan ei Tyko Brahe ehtinyt Prahassa vaikuttaa: hän kuoli jo v. 1801 ja oli silloin 57 vuoden ikäinen. Hänen tomunsa haudattiin suurin juhlallisuuksin Tjen kirkkoon. Hänen sarkofagiaan voi käydä. katsomassa Prahassa liikkuessaan.

Hänen kuolemansyystään en omista lähteistäni löytänyt tietoa, mutta Prahassa äskettäin vieraillut Ilse Rautio mainitsi IS:iin kirjoittamassaan artikkelissa siitä tähän tapaan: "Tycho Brahe oli kuuluisa tiedemies. Hän teki empiirisiä kokeita oluen vaaroilla. Niiden seurauksena hän kuoli virtsarakon halkeamiseen, kun ei löytänyt tietä miesten vessaan kesken Rudolf II kuningaspäivällisten. Tämän johdosta vessan oviin on siitä lähtien tehty merkit."

Mene ja tiedä. Kenties ovat vain prahalaisten juoruja, mutta jotenkin tuollainen sarkastista kajoa levittävä piirre tuntuisi sopivankin hänen luonteeseensa ja kohtaloonsa.

Ikuiseksi häpeäksi hänen synnyinmaalleen Venin saaren tähtitieteellinen laitos päästettiin rappeutumaan, Uranienborg jopa purettiin ja siitä saadut kivet käytettiin toisiin rakennuksiin! Kun ranskalainen tutkimusretkikunta v. 1736 purjehti Suomeen ohi Venin, se pani tarkasti merkille tuon saaren, jota kuuluisa tutkija kerran hallitsi, ja totesi pahoitellen: "Hänen tähtitorninsa paikalla on enää vain pieni talo". Vasta viime vuosisadalla suoritetut kaivaukset toivat päivänvaloon Uranienborgin ja Stjerneborgin rauniot. Silloin löydetyistä esineistä järjestettiin pieni museo, jota nykypäivän ihmiset voivat käydä ihmettelemässä. Onneksi jäljelle on jäänyt muutamia aikalaisten tekemiä piirroksia Venin loistokaudelta, niistä voidaan päästä jonkinlaiseen käsitykseen siitä mitä kerran on ollut.

Muuan ennustus

Aivan oman lukunsa muodostaisi Tyko Brahen toiminta astrologina, tähdistä ennustajana. Meitä kenties kiinnostaa eniten se ennustus, joka liittyi hänen omaan tähteensä, supernovaan. Tyko Brahe arveli sen merkitsevän suuria uskonnollisia mullistuksia, jotka saavuttaisivat huippunsa v:n 1632 tienoilla, jolloin asioiden kulkuun puuttuisi Koillis-Suomessa 1590-luvulla syntyvä mies. - Ja toden totta, ennustus piti paikkansa, kuten kaikki tiedämme - paitsi että Kustaa II Aadolf ei syntynyt Koillis-Suomessa vaan Tukholmassa.

Annikki Wiirilinna

Lähteet:
Carl Grimberg: Kansojen historia 13,
Mats Bramstång: Tycho Brahe i Skåne,
Wilhelm Norlund: Knutstorp och Tycho Brahe, lassiopeia 21.

Kuvatekstit:

Tästä Tyko Brahen kuvasta näkee hyvin, että hänen nenänsä on korjattu proteesilla.

Tähtitieteelliset observatoriot Stjerneborg ja Uranienborg Venin saarella olivat tämän näköisiä.

Sisänäkymä Uranienborgista. Huoneen takaseinälle oli Tyko Brahe maalauttanut suuren kuvan, jossa hän itse näyttää olevan katselemassa seinässä olevasta todellisesta havaintojentekoaukosta taivaalle. Samassa maalauksessa nähdään Uranienborgin kellarilaboratorio, sen päällä kirjasto ja ylinnä observatorio. Etualalla kuvassa työskentelevät hänen apulaisensa.