Merikapteeni Hongell ja hänen perheensä I

Kokkola 15.11.1979

Kokkolan menneisyydestä: 1. osa

Jo vuosia sitten, eräässä pöytäkeskustelussa, kuulin jonkun kertovan kokkolalaisesta merikapteenin rouvasta, joka oli Itä-Intiasta asti navigoinut laivan kotisatamaan. Asia jäi kytemään mielenpohjalle, halusin tietää siitä enemmän, mutta kukaan ei tuntunut siitä tietävän seikkaperäisemmin. Kunnes äkkiä viime kesänä...

Niin, tai oikeastaan jo edellisenä, osuin sattumalta vuokraamaan itselleni ja perheelleni kesätuvaksi saman pienen mökin, jossa tiesin tämän saman merikapteeniperheen aikaisemmin kesiään viettäneen. Koin jotakin hyvin kiehtovaa, sanoin selittämätöntä tuon tupasen ilmapiirissä; oli aivan kuin jokin hyvä ajatus olisi jäänyt itämään, pesimään nurkkiin, hymyilemään ikkunanpielistä, kutsumaan hiljaiseen mietiskelyyn. Koin vahvan tunnelman, mutta tietoa en löytänyt.

Kasa kortteja

Kunnes viime kesänä sitten, aivan muissa asioissa etsiskellessäni museossa vanhoja valokuvia tuli eräästä pahvilaatikosta käteeni kasa kortteja ja pieniä vihkosia, "muisteja", onnentoivotuksia - epäilemättä tavaraa, joka oli aikoinaan kuulunut jollekin lapselle. Niiden joukosta löytyi myös pieni, kellastunut kirje. Ties kuinka satuin sen lukaisemaan, muka kiireestäni huolimatta. "Min käre, käre Paul" se alkoi ja jatkui sydämelliseen, lämpimään sävyyn. Tunsi, että kirjoittajalla oli sana hallinnassaan, ja että hän osasi antaa arvoa niille tärkeille pienille asioille, joista elämämme itse asiassa muodostuu. Mitä pitemmälle luin, sitä vakuuttuneempi olin siitä, että kirjeen kirjoittaja oli rouva A l m a H o n g e 1 1 - juuri hän, josta olin niin kauan halunnut tietää.

Lisää tietoa

Vähitellen on löytynyt muutakin kirjallista tietoa. Nyt sitä on niin paljon, että haluan kertoa muillekin kokkolalaisille siitä, millaista oli olla merikapteeni ja merikapteenin rouva viime vuosisadan lopulla, millaista elämää elettiin ja minkälaisia kohtaloita koettiin kaupungissamme tuohon aikaan, jolloin vielä huomattavan suuri osa sen asukkaista muodostui merimiesperheistä.

Alma Hongell oli omaa sukua Backlund ja - kuinkas muuten - merimiessukua jo monessa polvessa. Alman isän, merikapteeni Backlundin kohtalona oli kuolla keltakuumeeseen Rio de Janeirossa, ja kerrotaan että hänen lisäkseen siihen sairastui koko muukin laivanmiehistö, ja kaikki he kuolivat.

Viisi sisarusta

Alma oli syntynyt vuonna 1849, sisaruksia oli kaikkiaan viisi. Isän varhainen kuolema toi varjonsa perheen elämään mutta pakotti myös käyttämään kaikki voimavarat. Kapteenin leskelle jäi vain pieni kaksi huonetta käsittävä mökki, ja kuitenkin Uusikaarlepyyn ensimmäinen kansakoulu, tai oikeastaan sen edeltäjä, köyhien lasten koulu, aloitti toimintansa juuri Alma Backlundin kodissa. Tilaa ei varmaan ollut tarpeeksi edes omalle perheelle, mutta vuokrarahakin oli kipeään tarpeeseen. Jotakin Alman luonteesta ja vireydestä kertoo se, että vaikka hän oli silloin vasta 13-vuotias, hänet valittiin kouluun apuopettajaksi. Myöhemmin hän auskultoi helsinkiläisessä kansakoulussa ja sai kansakoulunopettajan oikeudet vaikka hänellä ei ollutkaan muodollista pätevyyttä. Mutta hän luki paljon, ja muitten sisarusten tapaan hän oli pieni kielinero. Niinpä hän jo tuolloin antoi iltapäivisin kielitunteja toisille lapsille englanninkielessä, espanjaakin hän osasi mutta espanjan tunteja ei niinkään kysytty.

Komea mies

Opettajatar Alma Backlund solmi 28-vuotiaana avioliiton kokkolalaisen merikapteeni Gustav Hongellin kanssa. Kuvasta päätellen mies oli sekä miehekäs että komea ja on ilmeisesti valloittanut Alman äkkirynnäköllä: myöntävän vastauksen antaessaan hän ei tiennyt kuulema tulevasta miehestään enempää kuin että tämän isä oli sorvari.

Tavan vuoksi

Gustav Hongellin isä eli juuri siihen aikaan, jolloin laivanrakennus oli parhaimmassa kukoistuksessaan, ja oli perustanut koko toimeentulonsa sen varaan. Hän oli rakentanut itselleen talon, se on Itäkirkkokatu 27, ja sen eräässä huoneessa hänellä oli sorvarinverstaansa. Siellä hän valmisti väkipyöriä, taljoja ja mutta laivatarvikkeita, mutta myös tuoleja, pöytiä, piippuja, lusikoita jne. Perheen neljästä lapsesta vain nuorin oli poika, tämä Gustav, tuleva merikapteeni. Sisaret kertoivat, että Gustavilla oli lapsena kesy jänis sorvarituvan vintillä, sitä hän helli ja hoiteli, ja että hän hyvin mielellään seurasi isäänsä tämän metsästys- ja kalastusretkillä.

Laivanvarustaja

Miksi sitten sorvarinpojasta tuli merikapteeni eikä sorvari? Siihen lienee jo ollut vaikuttamassa se. että laivanrakennus täällä alkoi laantua eivätkä siihen liittyvät elinkeinot enää kenties tarjonneet niin varmaa tulevaisuutta kuin aikaisemmin. Sanotaan, ettei hän koskaan ollut erikoisemmin pitänyt merimiehen ammatista eikä merille ikävöinyt, mutta kuten miltei kaikki kokkolalaisnuorukaiset siihen aikaan, merille hän lähti. Kävi sitten navigatiokoulun Turussa, tuli perämieheksi ja myöhemmin kapteeniksi. Hänen ensimmäisen laivansa nimi oli Osmo, sitten hän kuljetti jonkin aikaa raahelaisen laivanvarustaja H. Soveliuksen Salama-nimistä prikiä. Kunnes syksyllä 1890 otti vastaan päällikkyyden kauniilla parkkilaiva Melusinella, jonka omisti vaasalainen varustamo. Melusine oli 938 rgt. kantoinen. Melusinen lisäksi varustamolla oli kahdeksan muuta laivaa.

Avioliitto 1877

Opettajatar Alma Backlund ja merikapteeni Gustav Hongell solmivat avioliiton vuonna 1877. Pari vuotta myöhemmin syntyi heidän ensimmäinen lapsensa, tyttö jolla annettiin nimeksi Ada. Parin vuoden tauon jälkeen ilmestyi maailmaan toinen tyttö, Annie. Nuorin lapsista, Paul, syntyi 1884.

Merikapteeni Hongell osti perheelleen talon Kokkolasta Isonkadun ja Pakkahuoneenkadun kulmauksesta. Talo oli sitä ennen kuulunut kaakeliuunintekijä Lars Johan Lennbergille, jonka leski asui samassa pihassa olevassa pienemmässä rakennuksessa vielä Hongellien aikanakin, kuolemaansa asti.

Talo ennallaan

Tuntuupa melkein ihmeeltä, että tuo matala keltaiseksi maalattu talo piharakennuksineen kaikkineen on saanut säilyä sellaisenaan tähän päivään saakka. Sen ulkorakennusvinkkeli on aivan lysti kokoelma aittoja, mankelitupia, puuliitereitä, luhteja - ties mitä ne kaikki ovat olleet. Se muistuttaa lähinnä museokompleksia jossakin Skanssenilla, tai ehkä vieläkin enemmän jotakin oikein vanhaa satukirjan kuvaa. "Vihreä piha ja suljettu katuportti, ryytimaa, jossa keisarinkruunut, Neitsyt Marian sänkyruoho, lemmikit ja akileijat levittäytyvät äidin hellän huolenpidon alaisina; rappuset ja luhdit, mystilliset ja pimeät pienille lapsenjaloille. Ja mikä ihana paikka lasten leikkiä olikaan kaakeliuunintekijä Lönnbergin entinen verstas, joka vielä pitkään oli pystyssä talon vierellä", muistelee Annie kirjoitelmassaan, jossa hän kertoo lapsuudestaan, suvustaan ja kodistaan.

Leikkitovereina olivat naapurien lapset: suutarin seitsemän tytärtä sekä viereisen talon Hildur, merimieskodin lapsi hänkin, isä aina poissa kotoa.

Harvoin kotiin

Kovin harvoin siihen aikaan merimiehille tuntui kotimatka järjestyneen. Annie kertoo, että ainoastaan kerran hän muistaa isän käyneen kotona koko hänen lapsuutensa aikana!

Ja millaiselta tuntui kun isä sitten tuli?

"Se on hämärä muisto pitkästä miehestä, joka liikuskeli matalissa huoneissa. Äiti säteili, lapset tunsivat olonsa hieman kiusaantuneiksi. Suuri koira, Mira, seuraisi häntä. Selvänä ja kirkkaana on jäänyt mieleen sunnuntaiaamu, kesäinen ja kirkas. Isä ja Äiti lähtivät kirkkoon. Mira suljettiin toiseen päätykamariin, mutta se karkasi ikkunasta ja lähti isäntäväkensä perään - se oli suuri tapaus pienen lapsen elämässä. - Ja pian sen jälkeen isä katosi elämästäni."

(Jatkuu ensi viikolla. Seuraavassa jaksossa kerrotaan miten lasten äitikin lähtee merille.)

Teksti: Annikki Wiirilinna
Kuvat: Leo Torppa
Taitto: Juhani Melender

Kuvatekstit:

Gustav ja Alma Hongell. Tämä kuva on otettu Pesnacolassa Floridassa arvattavasti 1880-90 lukujen vaihteessa.

Hongellin talon ulkorakennukset kuten talokin ovat säilyneet alkuperäisessä asussaan. Mikä harvinainen näkymä nykyään!

Öljymaalaus Saama-laivasta on Renlundin museossa. Maalauksen alalaitaan on kirjoitettu: "Saama from Brahestad Capt. Hongell entering Queenstown harbour 1881".

Isonkadun-Pakkahuoneenkadun kulmatalo, jonka merikapteeni Gustav Hongell osti perheelleen asunnoksi.