KOKKOLINNA ja muut Jugend-talot

Kokkola 22.10.1981

Siinä se vielä seisoo. Yksi ja toinen sitä lie katsellut, että mikähän tuonkin talon kohtaloksi viimein tulee. Siinä se on se ikään kuin maamerkkinä koko itsenäisyytemme ajan ja vähän enemmänkin: se on syöpynyt myös junalla matkustajien mieliin eräänä Kokkolaan olennaisesti liittyvä piirteenä; Kokkolinna, ainoa jugend-talo kaupungissa.

- Ainoako? - kysyvät arkkitehdit ja muut asiantuntijat ja kohottavat kulmakarvojaan ynnä huomauttavat että onhan, meillä täällä toki paljon muutakin jugendia, hyvinkin edustavaa.

Ainoa se ei siis ole kuten pintapuolisesta kaupunkia katsoen voisi luulla, mutta ilmeisesti suurin ja edustavin kivestä rakennettu jugend-talo. Muutamia vuosia sitten puhuttiin talon kunnostamisesta ja ulkomaalauksesta, maalaussuunnitelmakin oli jo valmiina. Mutta sitten tehtiin kauppoja. Uusi omistaja, osuusliike Laaja, ei ole pahemmin julkistanut suunnitelmiaan sen suhteen enempää kuin viereisellä tontilla sijaitsevan vanhan ruotsinkielisen lukiotalonkaan suhteen.

Olin etsiskellyt eri arkistoista Kokkolinnan piirustuksia ja ennen kaikkea tietoa rakennuksen suunnittelijasta mutta aina vetänyt vesiperän. Kunnes osuin kysymään asiaa Kokkolinnan edellisen omistajan osuusliike Hankkijan, johtaja Sauli Kailajärveltä. Ja niin ihmeelliseltä kuin se tuntuikin arkistoharhailujen jälkeen - talon väritetty pääpiirustus oli johtaja Kailajärven työhuoneen seinällä! Hyvin hillitty ja hienostunut, niukka väri: valkoista ja siniharmaata, ovet vihreät. Ja pääpiirustuksen alla kaksi nimeä: K. Taipale, K.A. Himanka, sekä tietenkin silloisten lääninkuvernöörin ja jonkun toisen virkamiehen, hyväksyjäin nimet.

Mutta keitä ovat Taipale & Himanka? Arkkitehtien luettelosta heitä ei löydy. Sen sijaan rakentamista ja arkkitehtuuria lähellä olevissa piireissä on liikkunut huhuja ja arveluita, että eräällä tunnetuimmista jugend-arkkitehdeistämme, Wivi Lönnillä, olisi ollut jotakin tekemistä Kokkolinnan kanssa. Olisivatko herrat Taipale & Himanka olleet hänen apulaisiaan? Vai voisiko olla niin, että he ovat olleet paikallisia rakennusmestareita, jotka ovat suunnitelleet talon ajan hengessä? Joka tapauksessa nimet tuntuvat kovin tutunomaisilta täällä: Himanka-nimisiä ihmisiä löytyy sekä Kalajoelta että Himangalta, Taipale-nimisiä mm. Perhosta. Noista kahdesta herrasta olisi hyvä tietää enemmän.

Joka tapauksessa 1908 valmistunut Kokkolinna edustaa tyylikkäästi tämän vuosisadan puolella vallalla ollutta rationaalista, "järkiintynyttä" jugendia. Siinä on kuitenkin tarpeeksi vaihtelua; on vähän erkkereitä ja tornejakin, on luonnonmuotoihin perustuvaa tyyliteltyä ornamertiikkaa, ja alakerran kadunpuoleiset ikkunat on jo alun alkaen rakennettu näyteikkunoiksi, niissä ei ole sitä repimisen leimaa mitä yleensä näkee kun vanhoihin taloihin tehdään suuret näyteikkunat.

- Talon pohjaratkaisu edustaa siksi kehittynyttä muotoa että tuntuu vaikealta uskoa sen syntyneen ilman arkkitehtitason koulutusta, sanoo arkkitehti Krister Korpela.

Mitä Jugend on?

Jugend on kansainvälinen tyylivirtaus, joka vaikutti vuosisadan vaihteen molemmin puolin ja näkyy erityisesti arkkitehtuurissa, ja taideteollisuudessa - mm. huonekalut, keramiikka - mutta myös maalaustaiteessa. Se aikoi Keski-Euroopan maista, Belgiasta ja Saksasta, nimiä sellaisten kuin Henry van der Velde, Endell, Englannin Charles Mackintosh ja Itävallan Camillo Sitte, joka jo 1889 julkaisi kirjan taiteellisesta kaupunkirakentamisesta: nimenomaan hänen vaikutuksensa on ollut uraa uurtavaa jugendin kaupunkiarkkitehtuurissa. Hän asetti lähtökohdaksi keskiaikaisen kaupunkirakennustyylin vapaasti ja luontevasti muodostuneine teineen, kujineen, aukioineen, rakennuksineen joiden muodon ei suinkaan tarvinnut olla ehdottoman symmetrinen enempää kuin kadun tarvitsi olla viivasuora. Luonto käsitettiin suurimmaksi taiteilijaksi ja myös oleelliseksi rakentamisen osaksi. Koristeena käytettiin paljon ornamentiikkaa, jonka aiheina olivat tyylitellyt luonnon muodot, kuten lehdet ja kukat. Jugendin rakennukset ovatkin usein epäsymmetrisiä.

Jugend-virtaukseen liittyi paljolti myös kansallisia aineksia, Suomessa varsinkin alkuun voimakasta kansallisromanttista väritystä. Kuvataiteemme vahvin nimi jugendin aikana oli tietenkin Akseli Gallen-Kallela, arkkitehtejä mm. Eliel Saarinen, Lars Sonck, Selim A. Lindqvist, Wivi Lönn, Gustav Strengell, Sigurd Frosterus, Armas Lindgren, veljekset Valter ja Ivar Thomé.

Renlundin koulu

Jos haluaa tutustua oikein läheltä jugendin väri- ja muotokieleen rakennustaiteessa sopii mennä nojailemaan aitaa Pakkahuoneen kadulle sille kohtaa, missä Renlundin koulun fasaadi kohoaa, siis vastapäätä Olli Telimaan taloa. Nyt kun sen uudelleenmaalaus on suoritettu huolella, pääsevät pienet koristeelliset yksityiskohdatkin oikeuksiinsa.

Renlundin koulu on avoimen arkkitehtikilpailun tulos vuodelta 1907. Sen voittivat arkkitehtiveljekset Valter ja Ivar Thomé, joiden suunnittelemia rakennuksia on mm. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan eli Polin talo sekä Otavan toimitalo Helsingissä. Thomé-veljekset olivat puhtaasti kansallisromanttisen suunnan edustajia, ja se kyllä näkyy Renlundin koulustakin. Esim. rakennuksen päätykolmiot seuraavat jokseenkin keskiaikaisten kivikirkkojemme jyrkkyyskulmaa, niiden pintakoristelu taas muistuttaa ilmiselvästi vanhojen kirkkojemme paanukattojen tekotapaa - tosin jugend omi myös Amerikasta päin tällaista päretyyliä, shingle style, jota käytettiin jopa kokonaisten laajojen seinäpintojen peittämiseen. Huomaa keskiosan molemmin puolin sijoitetut ovet, joiden pielet on koristettu jugendin hienostuneella viivaornamentiikalla; niiden kuviointi poikkeaa jonkin verran toisistaan mutta värit ovat samat. Myös koulun sisätiloissa, erityisesti kauniissa aulassa, tavoittaa jugendin rikkaan ja vaihtelevan, kodikkaan ja samalla kohottavan hengen.

Aivan siinä lähellä, pienen aukion takana, on Pakkahuoneenkadun-Kansakoulukadun kulmauksessa kaksi yksityistaloa, jotka todennäköisesti ovat myös veljekset Thomén käsialaa, ne on rakennettu koulun opettajan yksityisasunnoiksi. Mikä ilahduttavinta: ne molemmat on äskettäin peruskorjattu, toisessa korjaustyöt ovat vielä kesken. Talot joiden katuosoitteet ovat Kansakoulukatu 3 ja Pakkahuoneenkatu 34, tuovat mieleen esim. Saksan vanhoissa kaupungeissa vielä nähtävät ristikkorakennukset, ristikot kuitenkin on jätetty pois, koska ne eivät ole koskaan kuuluneet suomalaiseen rakentamiseen. Jotakin niiden kutsuvasta kodikkuudesta on jäänyt elämään näihin jugend-taloihin, päärlyihin omassa lajissaan.

Syrjäisen sijaintinsa vuoksi jugend-talojen luettelosta helposti unohtuu tullirakennus, joka niin ikään on Thomé veljesten käsialaa. Sitä kannattaa käydä tervehtimässä ihan asian tehden.

Muita rakennuksia

Jos mahdollista vielä enemmän kuin edellisissä on kansallisromanttista sävyä siinä yksityistalossa, joka täällä kantaa Gustaf Strengellin leimaa. Se on Villa Marokko, joka tosin sijaitsee kaupungin huvila-alueella Kast-Koivistossa. Sen hän on suunnitellut täällä kaupunginlääkärinä toimineelle veljelleen Alarik Strengellille v. 1906. Se on sijoitettu jyrkälle kallionreunamalle, suurten puitten katveeseen, ja sen ulkovuorauksessa on käytetty tervattuja päreitä: vaikeat ikkunanpuitteet ja ovat sekä koristelistat muodostavat niihin nähden vahvan kotrastin. Villa Marokko on hyvin vaikuttava, ja erittäin käytännöllinen asua, sanovat sen nykyiset omistajat, kauppaneuvos Juhani Marttila ja hänen Kerttu-rouvansa.

Arkkitehdit Gustav Strengell ja Sigurd Frosterus ovat puolestaan suunnitelleet Rantakadun varrella sijaitsevan sähkölaitoksen talon, joka nykyisin on Työväenopiston hallussa. Katsellaanpa ohimennessä sen kaunista muurauspintaa, ja Työväenopistolle mennessä sisäportaitten sulavasti kaartuvia kaiteita.

Selim A. Lindqvist, yksi jugendin tunnetuimmista arkkitehdeistä on puolestaan kaupunkimme vesitornin isä. Hän voitti vesitornia varten järjestetyn piirustuskilpailun ja työt aloitettiin 1914: ne kuitenkin keskeytyivät pitkäksi aikaa maailmansodan johdosta. Vaikka suoraan ylöspäin nouseva kieriörakennelma on mahdollisimman yksitoikkoinen, on jugendarkkitehti saanut siihen vaihteluita ennenkaikkea pintakäsittelyn avulla: silmä seuraa mielikseen tiilikuviointia. Verrattuna useilla paikkakunnilla kohoaviin uudenaikaisiin muovisieniin siinä on toki tyyliä, ja toivoa sopii että vesitorni säilyy tulevaisuudessakin - sitten kun se kenties pienuutensa takia on pantu viralta. Ettei sitä vain lähdetä kaatamaan liikenteen tieltä. - Seisoohan Colosseumkin edelleen Rooman keskustassa, vaikka siellä ei enää gladiaattoritaisteluja järjestetäkään, ja vaikka parkkitilan puute Roomassa saattaa olla vieläkin suurempi kuin Kokkolassa.

Kiveä ja puuta

Jugend-arkkitehtuuria sekä kivessä että puussa on jättänyt jälkeensä entinen pitkäaikainen kaupunginrakennusmestari Alvar Åkerman: hänen käsialaansa oli mm. jo purettu Kauppahalli, mutta myös sitä muistuttava, Pormestarin kadulla oleva tiilirakennus, jossa nykyisin sijaitsee Välikankaan kirjapaino. Alvar Åkermanin pojanpojat tietävät kertoa, että isoisä oli mm. Pietarissa pitkähkön aikaa opiskelemassa muuraustyyliä, jota näissä rakennuksissa tarvittiin. Alvar Åkermanin oma asuintalo on edelleen Itä-kirkkokadun-Härnösandinkadun kulmassa, hänen piirtämiään asuintaloja on pystyssä vielä parisenkymmentä.

Jugend-asemakaava

Kun kaupungin kaavoittama tonttimaa tämän vuosisadan alussa alkoi olla loppuun rakennettu, annettiin arkkitehti Lambert Petterssonille tehtäväksi kaavoittaa ns. Skrammelbackenin alue, Vesitornista länteen päin eli kohti Ykspihlajaa. Tähän kaavaan sisältyy mm. koko Mäntykangas ja Herman Renlundin kadun seutu.

Siitä tuli siis jugendin periaatteita noudatteleva asemakaava, jossa puusto, ilmavat kadut ja pienet puistomaiset aukiot näyttelevät huomattavaa osaa. Alkuperäinen puusto Mäntykankaalla on pyritty säilyttämään ja laajahkoille tonteille ovat asukkaat istuttaneet runsaasti koriste- ja hedelmäpuita. Varsinkin keväällä puitten kukkiessa kannattaa tehdä kävelyjä noille rauhallisille kaduille, omenapuitten ja syreenien tuoksuun. Kaiken kaikkiaan Mäntykangas on yksi kaupungin viehättävimmistä asuinpaikoista, sen rakennukset ovat enimmäkseen omakotitaloja, jotka on rakennettu tämän vuosisadan ensimmäisillä kymmenluvuilla.

Kaikki alueen rakennukset eivät suinkaan ole jugend-tyylin mukaisia, mutta verrattain jyrkästi niistä eroavat lähellä sijaitsevan Katariinantorin ympärillä olevat kookkaat aumakattoiset rakennukset, jotka kaikki jo edustavat uudempaa tyylisuuntaa, nimittäin 20-luvun klassismia. Kuten nimikin sanoo se pyrki irtautumaan jugendin kiemuroista, klassisen yksinkertaisiin muotoihin ja arvokkaaseen ilmeeseen; tyylin täysverisin edustaja lienee Vartiolinnan rakennus. Kaikki torin ympärillä olevat rakennukset ovat nousseet 20- ja 30-luvuilla, paitsi Katariinan kalmiston muurit, jotka ovat rakennetut jo 1700-luvulla.

Teksti: Annikki Wiirilinna
Kuvat: Leo Torppa

Kuvatekstit:

Paljon mahdollisuuksia sekä mielikuvitukselle että sisustukselle tuntuvat antavan jugend-talojen monenlaiset ulokkeet ja nurkkaukset. Eri asia sitten onko niitä pystytty käyttämään hyväksi. - Kokkolinna.

Villa Marokko Kast-Koivistossa on erittäin vaikuttava näyttö siitä, miten suurta osaa itse luonto esittää rakentamisen osana. Huvilan jyrkkä pääty tuntuu nousevan suoraan suuren kallionkielekkeen jatkona ylöspäin.

Lähelle Renlundin koulua nousi jokseenkin samanaikaisesti koulurakennuksen kanssa pari yksityistaloa, koulun opettajien asunnoksi. Myös ne ovat jugend-tyylisiä.

Kokkolinnan erikoisuuksiin kuuluu mm. tämä vanhaa linnantornia muistuttava nurkkaus pikkuikkunoineen. - Arkkitehti Wivi Lönnin käsialaa on mm. Tampereen paloasema. Mielenkiintoista on Tampereella käydessä tutkiskella, löytyykö siitä samantapaisia erityispiirteitä kuin Kokkolinnassamme on.

Jugendia kauneimmillaan edustaa Renlundin koulu. Veljekset Valter ja Ivar Thomé.

Tämä Pakkahuoneenkadun varrella sijaitseva tiilistä tehty jugendtalo on kaupungin rakennusmestari Alvar Åkermannin suunnittelema ja sen on rakennuttanut kauppaneuvos M. A. Slotte v. 1907-08. M. A. Slotte perheineen asui rakennuksen yläkerrassa siihen aikaan kun Runar ja Tuure kävivät koulua: alakerrassa oli nahkavarasto. Myöhemmin siellä oli myös maitokauppa. Yläkerrassa on 4 asuinhuonetta.